Päästin pojat leffaan, vaikka koirasta ei ollut mitään havaintoa. Ajattelin, että jos se pahin vahinko on käynyt, niin mitäpä se auttaa kurjistella kotona. Ajoin 100 km hurua etsimässä pientä ruskeaa ja palasin kotiin tyhjin käsin. Soitin varmuuden vuoksi Seijalle löytöeläintarhaan ja kappas vain, siellähän se meidän "pässi" oli. Poliisit olivat kuskanneet sen sinne ulkohäkkiin päivän aikana ja Seija oli vasta kotiutunut, eikä ollut ehtinyt vielä Remua penkomaan, jolloin olisi se puhnro:kin löytynyt. 25 € "kuljetuspalvelusta" perittiin ja saatiin Rämö-pieni pässinpää kotiin. Luettelin ukaaseja koiralle tyyliin: "Sulle valetaan betonisukat ja sinut sidotaan sohvaan kiinni... Ompahan selkeät tuntomerkit; hävinnyt pieni koira helevetin iso sohva persiissä."
Hain poitsut elokuvista ja jonkun kuningasidean saaneena juksasin ettei Remua vielä ole löytynyt. Seuraukset olivat järkyttävät. Kaksi poikaa huutaa kurkku suorana ja itkee silmiä päästään ja minä yritän etsiä kuumeisesti sekä Ukkoa, että koiraa. Käskin nimittäin Ukon piiloutua, jotta pojille olisi sitten iloisempi yllätys. Juu. Ampukaa vaan minut ladon takana. Olen sen ansainnut. No, saunastahan ne piiloutuneet löydettiin ja kyllä Remu sai suukkoja, halauksia ja herkkuja oikein kasapäin. Jo vain, loppujen lopuksi kyyneleet vaihtuivat riemuun ja rutistuksiin. Ylitsevuotavasti vannottiin huolellisuutta ovien kanssa *tähän osaan suhtautua jo suurella varauksella*.
Iltapalat, hyvät yöt ja sänkyyn kaatuminen- kunnes epäilyttävää rapinaa kuuluu A:n sängystä. Menin kysymään, että mitä nyt? Kattelen tässä näitä läksyjä... (muutamalla kysymyksellä selvisi, että puolet biologian läksyistä on tekemättä- syy: ajattelin, että nää on niiiiiin vaikeita, että ette tekään iskän kans olis näitä älynnyt....)
Aamulla sain koulusta lapun, jossa kerrottiin, että 1.4. kaikilla loppuu koulu klo. 13. Hmm. viestin sisältö oli omituinen ja osoitettu saksankieltä opiskeleville ja vanhemmille. Olen 90 % varma, että kyseessä on aprillipila- mutta voivatko ala-asteen opettajat olla niin vitsikkäitä? Täh?
S.A.
3 kommenttia:
Ala-asteen opettajat ovat yhtä vähän vitsikkäitä kuin kirjaston tädit. Siis hyvin anti-vitsikkäitä. Sie juksasit nyt poikia niin että saisivat keksiä porukalla sulle rabgaistuksen. Sano Hanni-tätsyltä sellaiset terveiset.
Ihanaa ku koiruus löytyi ja aprillipilat on ihania - nimi lappuun vain :D
Voin kyllä kuvitella kun pojat itkee suurensuuria kyyneleitä ja akka panikoi että missä se koira ja ukko ny on! :D Onneksi Rämönen löytyi :)
Lähetä kommentti