Ofelia heitti kivan pohdinnan edelliseen kirjoitukseen. Miten ehdin bloggaamaan? No, myönnetään, että on tämä vähän epäsäännöllistynyt ja osallistuva bloggaaminen (esim. valokuvatorstai) on ihan jäähyllä. Samoin kommentointini toisten blogeihin on (jos mahdollista) vähentynyt entisestään, mikä ei suinkaan tarkoita ettenkö kävisi lukemassa.
Mutta muuten...hmm. Vauvat nukkuvat keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa. Eli valvovat noin 8 tuntia vuorokaudessa, työpäivän verran. Työmatkoihin ei kulu aikaa. Työtä tehdessä (imettäessä) pääsääntöisesti toinen käsi on vapaana, joten *klik klik*, lisäksi oikeakätinenkin oppii nopeasti kirjoittamaan vasemman käden viisisormijärjestelmällä (täytyy muistaa lisätä CV:hen).
Kannettava on tietysti kätevä. Kuvassa on Ukko, ei tosin imetä, mutta tästä selviää suurin piirtein tämä ergonomisesti suunniteltu työpiste, joka mahdollistaa usean asian yhtäaikaisen suorittamisen.
Vaan nyt teillä lukijoilla onkin oiva tilaisuus jättää kommentti tähän kirjoitukseen ja laittaa, jos teillä on oma blogi, osoitteenne, niin saisin näppärästi päivitettyä tuon sivupalkin:D
Lisäksi kaikki lukijat!!! Olisi ihan älyttömän kivaa tietää miten tänne Susikairaan päädyitte!
Nyt lähdetään päivän retkelle: Neulalaan. Ihailtavaa tuo Ceen logiikka. Neuvola+rokotus=neulala. Sinänsä hassua, että penskat on rokotettu ja meitä vanhempia ei. Mikähän helvetillinen maailmanloppu täällä olisi, jos Ukon kanssa oltaisiin kaksi viikkoa sairaana?!
S.A.
Mutta muuten...hmm. Vauvat nukkuvat keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa. Eli valvovat noin 8 tuntia vuorokaudessa, työpäivän verran. Työmatkoihin ei kulu aikaa. Työtä tehdessä (imettäessä) pääsääntöisesti toinen käsi on vapaana, joten *klik klik*, lisäksi oikeakätinenkin oppii nopeasti kirjoittamaan vasemman käden viisisormijärjestelmällä (täytyy muistaa lisätä CV:hen).
Kannettava on tietysti kätevä. Kuvassa on Ukko, ei tosin imetä, mutta tästä selviää suurin piirtein tämä ergonomisesti suunniteltu työpiste, joka mahdollistaa usean asian yhtäaikaisen suorittamisen.
Lisäksi kaikki lukijat!!! Olisi ihan älyttömän kivaa tietää miten tänne Susikairaan päädyitte!
Nyt lähdetään päivän retkelle: Neulalaan. Ihailtavaa tuo Ceen logiikka. Neuvola+rokotus=neulala. Sinänsä hassua, että penskat on rokotettu ja meitä vanhempia ei. Mikähän helvetillinen maailmanloppu täällä olisi, jos Ukon kanssa oltaisiin kaksi viikkoa sairaana?!
S.A.
37 kommenttia:
Mie "eksyin" tänne Blogilistan etusivun kautta... Olit juuri blogannut jotain niin nokkelaa, että oli pakko lukee lisää! Sit vaan jouduin tulee uudestaa, ja uudestaa...
No, mehän nyt ollaan niiiiiiii-in vanhoja blogituttuja jotta ! Mää kävin jo siellä vanhassakin blogissa, joten oli ihan loogista, että seurasin mukana tänne.
Mun blogiosoitteeni on pysynyt samana, mutta se salasanallinen tosta listasta puuttuu. Vaikka turha kai se on siihen lisätä.
Postipoikakin näyttää jo kerenneen vähän pohjoisemmaksi, mutta ei ihan vielä Susikairaan asti :) .
Olen joskus aikoinani tullut tänne ihan sattumalta blogilistalta ja myöhemmin Marjutin blogin kautta.
Minä muinoin kannoin kuopusta kantoliinassa ja nukutin hänet sinne iltaisinkin. Hyvin onnistui tietokoneen näpyttely vauva liinassa. :)
Sanavahvistuksena palli, hmm :D
Suloisesti sohvalla, mikä ettei:)
En enää muista mistä tänne löysin, usein sanonkin sen ensimmäisessä viestissäni, mutta aika lailla alkuvaiheessa blogisi löysin, siis jo sen ensimmäisen. Joskus tutustumaan innostaa hauska kommentti toisen blogissa, myös blogisi nimi on niin hauska, että olen voinut tulla kurkkaamaan vain ihan siihen törmätessäni jossain.
Meillä oli neuvolan henkilökunta, kaksi Pirkkoa Tyttärelle Piikkipirlkko ja Rlokkopirkko - Rlokkopirkko luonnollisesti rlokotti, mutta Piikkipirlkko eli neuvolalääkäri nopsi Tyttäreltä molluskoita, joka tuntui pistävältä ja sai siitä lisänimensä:)
Kuinka tuttua onkaan tuo yhden käden viisisormijärjestelmä, siten minäkin ;)
Löysin Susikairaan Stanstan kautta nyt syksyllä, kun tämä "toimettomana" istuminen alkoi lisääntyä (imettäminen siis).
Tervetuloa vierailemaan Patonkimaassa!
Hauska nimi tuo neulala! Meillä oli lystiä Hollannissa, missä on vastaavanlainen neuvolasysteemi kuinm Suomessa ja kun Poika syntyi, meille soitti täti Konsultaatiobyroosta (consultatiebureau). Kesti hetken ennen kuin kekkasimme että konsultaatiohan on sama kuin neuvonta eli neuvolastahan ne soitti. :-)
Minä taisin löytää tänne Hannin kautta, jo sinne vanhaan blogiisi. Mukava on ollut seurata Susikairan touhuja, teillä on hieman vilkkaampaa kuin meillä...
Minä taisin nähdä jossain blogisi nimen ja se oli niin persoonallinen ja houkutteleva,että uskaltauduin katsomaan :)
tjaaa?
enpä tarkalleen minäkään muista, miten "sisukairaan" löysin tien.
samoihin aikoihin aloitettiin bloggaaminen ja siellä akan luona jo piipahtelin - sieltä muuten taisin osata hannilaankin.
mutta jännää on se miten tiiviitä ja syviä ystävyyssuhteita täällä blogistaniassa syntyykään!
vai että oli kummmimummipoika pikkujouluissa! ei kai sentään luutaa matkalle ottanut? sillä kun ei julkisilla paikoilla ja kuolevaisten nähden ollenkaan saa lennellä.
Minä löysin tänne Liskonaisen blogin kautta.
En yhtään muista, mitä kautta tänne tulin. Mutta sen muistan, että sarkastinen (?) kirjoitustyylisi koukutti minut. Olen välillä hätäinen lukija enkä ilmaise olemassaoloani, mutta täällä taas tänään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, jolla on kädet täynnä töitä!
Kai minä tulin vastavierailulle. Tai sitten ei. En voi muistaa :P.
Minä löysin tänne varmaan muiden blogien kautta. Huomasin varmaan, että seurasit tai olit seurattavana useammassa blogissa jossa itse tämän syksyn aikana vierilain. Siitä se sitten lähti. Nyt seuraan sinua blogilistan kautta.
Mie eksyin tänne silloin kun Olipa kerran tarinaa (joka taitaa vieläkin olla kesken heh) kirjuustettiin ja koukutuin sun juttuihin välittömästi =)
Heipat sinä :)
Käypä hakemassa tunnustus plokistani, kunhan ehdit... :)
Mukavaa tiistaita!
Minä koukkaisin tänne ei kovin kauan sitten Marjutin blogista ja ihastuin heti humoristiseen tapaasi kirjoittaa, mikä valtava mielikuvituspankki teillä onkaan! Luen kaikki mitä löytyy vaikka yleensä jälkijunassa enkä usein kommentoikaan.
Minä eksyin tänne aikanaan Hehkuvaisen blogin kautta, ja näköjään jäädäkseni.:) Kirjoituksesi piristävät aina päivää! Valitettavasti olen laiska kommentoimaan... Toivottavasti Neulalassa (oih!) meni hyvin!
Miten voi muistaa..? Hannin tai Liskonaisen kautta tulin, luultavasti. En ole varma. Luulen, että asia jää sen verran vaivaamaan, että etsin sen ajankohdan täältä tai omastani. (itseni tuntien..)
Neulala (iik) -toivottavasti siellä meni hyvin!
Terv. kaksi kättä käytössä, mutta molemmista vain yksi sormi per käsi... :)
Ei voi muistaa miten aikoinaan tänne ja edelliseen blogiisikin eksyin...Tai siis sieltä edellisestä blogista tietty seurasin tänne, joo-o. Mut miten sinne, arvotus...
Mun blogi on telakalla, en oo päivittänyt sitä hetkeen...
08.01.2009 ja Liskonaisen kautta!!!
...sanoinko mä, että etsin "joskus" Sen Päivän..? Menin ja etsin HETI, heh heh...
http://susikaira.blogspot.com/2009/01/xy-vastaan-rq.html
Minen enää muista miten eksyin tänne, mutta pois täältä en haluakaan! Tosi kätevä tuo työasento, on ergonomia kohdallaan..
Iloista joulun odotusta, joko niin voi lapsiperheessä sanoa? ;)
En muista mitä kautta tänne löysin. Tyytyväisenä olen lukenut hauskoja juttujasi noin vuoden verran ja aion jatkaa edelleenkin lukemista. :)
Voi, minen enää muista että miten tänne eksyin, mutta onneksi eksyin. Sun postauksia on niin kivaa lukea! :)
Ja tuo kotiäidin moniajo on niin kovin tuttua. Kaikkeen mihin tahtoo löytyy aikaa kun suorittaa moniajoa. Ruokaa laittaessa voi lukea kirjoja, tai surffata somasti keittelyn lomassa netissä jne.
Tämä ei kanssa muista mitä kautta tulin, mutta ei siitä nyt mahdottomia aikoja edes ole.
Jäädäkseni tulin kuitenkin kurkkimaan!
Löysin tänne Helvetian naisten Annen ja Marjutin sivuilta:) Ja siitä lähtien käynyt säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin lukemassa blogiasi. Itse en ennätä omaa blogia kirjoittamaan... En muista edes olenko onnitellut herra Hakkaraisesta, joten onnittelut!! Kiitos kivasta blogista. Imettäessä olisi itselläkin ollut aikaa bloggailla yms. kun molempia imetin yli vuoden ja esikoisen kanssa tuntui että olen koko ajan imettämässä... Nyt lapset ovat jo 8- ja 6-vuotiaat. :)Mira
Heh-heh-hee :) ! Paketit on kuin onkin perillä Susikairan postissa ;) .
Hmm... Kaikki vauvat ei kai nuku noin paljoa tai ainakaan putkeen kauaa? Saat kaiken kuulostamaan niin helpolta! Ja saat minut miettimään, miksi ystäväni ovat maalailleet pelkkiä kauhukuvia että oma aika loppuu tyystin. Jos ei vessaan tai syömään ehdi niin tuskin sitten nettiinkään, eli Hakkarainen taitaa olla rauhallinen vauveli joka ei paljoa vaadi. =) Ja sitten toiset vaahtoaa imetysongelmista, mutta sinähän oot niin monta kertaa jo reenannut että se varmaan sujuu ongelmitta! -Ja mistä päädyin tänne? Muistaakseni Liskonaiselta, vaikka toki olin kommenteissa törmännyt nimeesi muissakin blogeissa!
Hei!
Ja onnea Herra Hakkaraisesta. Eksyin tänne Stanstan blogin kautta jo jokin aika sitten ja siitäpä se koukutus alkoi. Erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettua tekstiä ihan arkielämästä, joka on täynnä kaikkia pieniä ja vähän isompiakin sattumuksia.
Aaa-puuu-va! Miten sitä voi muistaa niin vanhoja asioita. Jostain tulin ja koukutuin. Aika harva saa lapsiperheen arjen kuulostamaan noin naurettavan ihanalta. :)
Tulin tänne Aijan blogin kautta, uteliaana katsomaan minkänäköinen D-vauva inspiroi Aijan pistelemään leikkikuution loppuun. Ihan ensimmäisellä vierailulla siis olen...Sanavahvistuksena mighiri. Tuli heti mieleen Mikki Hiiri!:)
Maahiska päätyi tänne ystävän suosittelemana eikä aio poistua :-D
Meillä on porukkaa rokotettu tosi porratetusti: minä viikko sit, Isompi tytär eilen, Nuorempi tytär perjantaina, Ilovalmari huomenna, Isoveikka lauantaina ja miestä ei ollenkaan ennen munattomien rokotetta ;-D
Hitsi, en millään muista, miten eksyin Susikairaan. (Kas, siinäpä oiva nimi kirjalle "Miten eksyin Susikairaan"). Juttujasi on kuitenkin ollut todella kiva lukea!
En kyllä muista miten tänne löysin. Jonkun blogin kommentin kautta varmaan.
Nyt olet suosikeissani ja käyn lähes päivittäin kurkkaamassa, josko jotain uutta on tullut.
Eksyin tänne jonkun toisen blogin kautta, jota en kyllä enää muista... mutta sittemmin olen jäänyt pahasti koukkuun :) Monesti mietin onkohan Susikaira sama paikka missä itselläkin tulee aika ajoin vierailtua, tuskinpa, mutta piirteet ovat vain joskus niin samoja.
Ei mitään muistikuvaa mistä tänne löysin, mutta onneksi niin kävi :)
...ihan siis EKSYIN. Sanoin kerran, kun kaikki oli vinksin-vonksin ja uhkasin laittaa penskat sinne, mistä ovat tulleetkin?!?! että ``Lähen susikairaan tästä, tsau!``` Googletin, mihin päin pitäisi suunnistaa ja PAM, SIINÄ SE OLI: blogisi, enkä lähtenytkään yhtään mihinkään :) :) :) SOOT IHANA IHMINEN,ÄITI,NAINEN ja PERHEESI MYÖS. Iloista joulunodotusta, sinne minne en sitten tullutkaan- vielä...
Minä löysin blogiisi Amatööriputkimiehen kautta. Vaikka teikäläisten arki ei enää kauempana voisi olla omasta elämäntilanteestani käyn silti säännöllisen epäsäännöllisesti lukemassa loistavan hauskasti kirjoitettua, aitoutta ja lämpöä heijastelevia tekstejäsi.Täällä käydessä tulee hyvälle tuulelle :)
Taisin sen ihan ekassa kommentissanikin joskus mainita, yleensä teen niin kun tuntuu hassulta ventovieraan blogiin tupashtaa kommentoimaan.
Eli vierailin "Vuoret ympärillä" blogissa ja sieltä bongasin tämän sinun blogisi.
Juttusi koukuttivat heti. Yhdistävä asia neljä lasta ja elämänmakuinen menoa huushollissa.
Pidän tosiaan tavastasi kirjoittaa. Ehkä siinä on jotain niin samaa kuin omassa tavassani katsoa maailmaa. Moni teksti voisi olla suoraan meidän elämästä.
Luen säännöllisesti uudet tekstisi. Lisäsin sinut blogiini, että näen päivityksesi.
Kommentoin hieman harvemmin kun tuntuu etten osaa muuta sanoa kuin "niin tuttua, osuitpa taas naulan kantaan!".
Lähetä kommentti