No jopa oli harvinaisen paska päivä. Neljältä aamulla nousin pissalle ja sänkyyn palatessani Dee-thetähtisilmä jutteli minulle kovaan ääneen ihan valmiina päivän puuhiin. Valvoin ja torkahtelin väliin sohvalla, lattiallehan nyt ei enää sen eilisaamuisen nenänteurastuksen jälkeen uskalla edes yrittää. Kuudelta Dee nukahti, Ukko heräsi ja samaa soittoa Cee. Se niistä aamutorkuista.
Isot (+kaveri) nukkuivat teltassa ja heräsivät yhdeksän jälkeen nälkäisinä kuin sudet. Paahtoleipä loppu. Sanoin kipaisevani lähikaupassa ja Aa mullisteli sen näköisenä kuin suurempikin tuho olisi ollut edessä. Hei haloo! Leipä loppu, odota 5 minuuttia, niin saat leipää.
Ostin jossain v***n viirauksessa samalla virkkauslankaa kesähattua varten. Ei olisi pitänyt.
No, sitten isoille aamupalaa, järkyttävä tiski veks, Deellä kakka, Bee haluaa kuitenkin pekonia, ne pannulle, Dee pissannut lattialle, koira luistelee siinä, Cee vinkuu, kitisee ja aivan järjetön kakofonia parissa minuutissa- !!! Tässä kohtaa vielä hengitin ihan rauhallisesti, mutta kun *koko päivä* meni sitten loppujen lopuksi ihan samalla sävelellä- niin sitten alkoi räpsyä pinna äidilläkin.
Pyykkikone kolisi, mutten edes sitä ehtinyt kurkkaamaan, Ukko tiedotti äsken, että kuivausrumpu on jotenkin suurinpiirtein tipahtanut paikoiltaan (varmaan yritti itsemurhaa sekin koneraasu). En ole käynyt edes katsomassa miltä pannuhuoneessa, siellä on siis pesukoneet, näyttää. Ei jaksa. EI JAKSA!
Ukon töistä tullessa kysyin miten oli päivä mennyt ja raivosin koko setin sille niskaan. Pyytämättä lähti poikien kanssa kauppaan ja minä tyttö aloin virkkaamaan v***u pipoa. KUN KÄSITYÖT RAUHOITTAA HERMOJA!
Oonpa sitten tekaissut tässä iltapuhteina aivan hirveän lakin. Hyi helkkaroidi, että tulikin ruma! Joku pätevämpi purkaisi ja tekisi hienomman. Millä taidoilla sitä hienompaa tekee? Jos osaa sen ketjusilmukan ja pylvään niukinnaukin, niin ei siinä vaan auta vaikka kuinka purkaa ja virkkaa. NO EI AUTA! Se on niinku pesussa kitsahtanut vessanmatto. Valkoinen ja vaaleanpunainen reuna. Joustonsa menettänyt sulkijalihas, jos nyt tällä suolihuivilinjalla kuvailuja jatketaan. Ottaisin kuvan, jos ei ottaisi niin paljon herrrrrmoon.
Katsotaan saako siitä tehtyä vaikka rapumerran.
S.A.
Ja sitä lankaa ei VOI purkaa. Se on niin he***tin löysällä puneella, että eihän mulle jää kuin kasa ohuita narusuikaleita. Joilla taas ei voi tehdä mitään! NIIIIN!
(Ceekin kysyi, että: "Miks sä äiti oot tänään hermostunu mulle koko päivän, vaikka mä toin sulle kengätkin?") Ugh. Puukkoa rintaan.
5 kommenttia:
Pakko nauraa ääneen. Meilläkin on kiristänyt tänään - tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Ne on muuten ne toisenlaiset käsityöt, jotka rauhoittavat ;)
Laita, kiltti Akka kuva sitten kun on parempi päivä, jookos? Me sanotaan taas kuorossa, että ei se miltään sulkijalihakselta näytä, ja sitä voi aivan hyvin käyttää. Laita nyt. Mie lupaan sitten (kunhan saan ne tissini julkaistua) ottaa myös kuvan jostain pieleen menneestä jutusta.
Juu ei voi mittään, mutta ääneen täällä piti nauraa igen. =D
Tääkin pyytäis pipoa näytille, sitten kun hermo on vähän hellittänyt...juukosjookos.
Voi kiitos päivän comic relief-rautaisannoksesta kuin myös vertaistuesta!! Tavallaan lohullidta tietää etten olekaan maailman ainoa joka osaa virkata sulkijalihaksia... ;-D Ja tsemppiä sinulle, yst. toiv. nimim. "Kyllä huomenna kaikki on paremmin, tai ainakin hieman toisin..."
Lähetä kommentti