Retkeilemässä.

Hih! Silloin joskus viisastelin siitä vertaistukiryhmä Perheelle-jutusta ja kuinkas ollakaan! Olen nyt ryhmässä mukana perheineni (kas, kun sattuikin niin hassusti, että yksi Märttaryhmäläinen on projektin vetäjänä) ja *yllätys, yllätys* olimme Märtat lapsinemme+ muutama muu perhe retkeilemässä Ranualla tänään.

Minä, Aa, Bee ja Cee siis meiltä. Ukko+Dee kotimiehinä. Ei voi vaatia juuri liikkumaan oppineelta 4 tunnin istumiskärsivällisyyttä.

Ja toisekseen olisi ollut aikaa olla enemmän myös isompien kanssa, mutta Aa ja Beehän liikkuivat omaan tahtiinsa (siis juoksivat eläinpuisto-osuuden ja rymysivät leikkipuistossa lopun ajan). Siispä hipsimme Ceen ja ystävien kanssa hiljalleen kierroksen läpi.

Pakkasin aamulla hyttysmyrkkyä mukaan ja Cee kauhistui: HYTTYSIÄKÖ ME SINNE MENNÄÄN KATSOMAAN?!

Kuvista huomaatte Ceen tarkan asuvalinnan: "Jos mulla on luurankopaita päällä, niin mä en näytä ruoalta!"

(Oh, onkohan pojat kuulleet, kun olen joskus aikonut ne syöttää kylän koirille tai metsän susille...)

Päivä oli lämmin, joten enimmäkseen näimme karvamyttyjä jossain varjossa nukkumassa.

Jääkarhut on isoja. Tosi isoja.

Hrrrr!

Pöllöt on hassuja!

Taviskarhut on leikkisiä.

Vaikka on nekin aika isoja.

Että jos tulisi informaatiota, että Susikairan keskustassa hengailee semmoinen, niin enpä nyt kärkijoukoissa

sinne työntyisi pällistelemään. En.

Kollaasissa kotieläinsälää ja ralliautoilua.

Matkamuisto minulle! Heti keittiön seinään!

Reissu oli hieno ja meillä oli tosi kivaa!

Cee tosin oksensi menomatkalla minun päälleni ja Been kenkään, onneksi käsilaukku peitti pahimmat tahrat.

Ihania kommentteja edelliseen kirjoitukseen! Olettepa te murusia!:)

S.A.