Fukushima.

Joo, se minä olen.
Olen selvinnyt maanjäristyksestä ja tsunamista, mutta nyt tuntuu, että ihan pikkuruisetkin jutut saattaa suistaa koko tivolin ennennäkemättömään katastrofiin. Minulla on varmaan jokin jälkistressireaktio päällä ja koneet käy kuumana. Pinta on ihan tyyni ja perusjutut menee painollaan, mutta kokoajan sisuksissa kuohuu ja höyryä tuprahtelee piipusta.

Aitiopaikalla olevat pääsevät "nauttimaan" parhaista ja pahimmista paloista. Kaameinta on, etten ole läheskään varma siitä mitä suusta luiskahtaa, kun sen avaan. Aikamoisen hallitsematon (tosin ihan vinkeäkin) olo on. Eilen "kilahdin" pomolle. Keskustelu meni tähän tapaan (olin siis tekemässä yhtä asiaa, jonka itsekin huomasin menevän pieleen ja olin juuri parantelemassa lopputulosta): "Mä oon nyt lähdössä käymään asioilla. Mun mielestä toi ei toimi noin, siinä mättää joku..." Ja minä vastasin: "PITÄSKÖ SUN NYT LÄHTEE SINNE MIHIN OLIT MENOSSA?"
No siis tilanne toki ratkesi hohotukseksi, mutta kun se ei ollut tippaakaan minun tyylinen vastaus. Normaalisti olisin sanonut: "Joo, mä huomasin, että ei tää nyt onnistu näin ja oon just tekemässä tässä muutoksia..."

Mutta tuossa on oikein malliesimerkki siitä, miten epävakaassa tilassa olen. Mikä tahansa voi suistaa koko reaktorin sylttyyn ja tässä pienellä kauhulla odottelen sitä viimeistä niittiä. Ihan hupaisaa, kun tuntuu, että ilmaantuessani minne tahansa paikalle tulee hetkellinen hiljaisuus ja hengittämättömyys.

Tällä viikolla lapset ovat olleet mukavia, jopa hetkittäin hurmaavia:) Cee tosin oli eilen rakentanut parisängystä asuntoauton, johon oli lastattu kattava valikoima asuntoautokamaa. Paistinpannu yms. mitä nyt suurstara voi retkellään tarvita. Siivoushetken koittaessa stara vetaisi jatsarit jalkaan ja totesi lähtevänsä juhliin. No ei kai siinä taustatanssijoilla auta muuta kuin siivota tähden jälkeensä jättämät sotkut. Eihän ne suuret tähdet itse, eihän ne.

Oopperamatkan kuulumisista yksi lukija kyselikin:) Kysyin Aalta mitä hän piti Robin Hoodista ja vastaus kuului näin: "Se oli oikeesti tosi hyvä, mä en nukkunu yhtään koko esityksen aikana! Paras kohta oli se, kun ne pellet tuli sieltä ja mieti se vaan hyppäs semmoseksi palloksi ja sit se tipahti jotain mun korkeudelle ihan jaloilleen! Ja sit oli ne koirat! Ne oli niinku ihmisii, mut ne niinku juoksi silleen neljällä jalalla! Ne oli kyllä taitavia!" Olisi huikeaa nähdä ko. esitys, siis juurikin siksi, että voisi vertailla omaa ja lapsen kokemaa. Mutta yhtä kaikki, elämys oli valtaisa!:) Toiseksi parasta oli nähdä BB-Niko ja Idols-Martti, jonka kanssa ehkä päästiin johonkin videoon. ;) Maalaiset kaupungissa, you know:)


S.A.