Hei Dodo sorsa...

...jäi karttasi yöpöydän alle, sinun pelkään eksyvän maailmalle...

Kaikki vallan mainiosta!  Juhlaviikonloppu on juhlittu ja pari päivää hikoiltu ja puhalleltu- ja tänään jumpassa todettu pumppu toimintakelpoiseksi- joten nyt uskaltaa tuulettaa! Still alive!

Aivan kertakaikkisen hienoa oli. Tarjoilut loistavat, riittävät, juomat sihisevät ja riittävät nekin. Ohjelmaa oli sopivasti, hienoja ihmisiä valtavasti, raurunremakkaa aamuun asti, saunaa nonstoppina ja mitäs muuta mahtavilta juhlilta oikein voi toivoakaan?! Sankari oli tyytyväinen, vieraat takuulla tyytyväisiä ja oletan, että kukaan n. 90 vieraasta ei jäänyt kaivelemaan herneitä sieraimista, kun ruoat tarjoiltiin kertakäyttölautasilta 8O. Tämä siis oli vaivannut sankarin äitiä, että eihän sitä nyt kertiksiltä, että jos niitä lautasia sitten kuitenkin... HUHUUUUUU!? Ryhmä rämä leiriytyy pellolle ja odottaisko kaikki ihan varmasti perintöporsliineja pöytään? NO EI TOD.

Tuli jossain vaiheessa (ääni vissiin meni käheeksi) mieleen, että vois vaikka pantomiiminä alkaa taustatanssijaksi niille, jotka vielä jaksoi laulaa ja sehän tuli touteutettua. Jonkin sortin stand up-pantomiimiporukka olisi nyt kasassa, että tarvitsisiko joku ohjelmaa juhliin? Ollaan ihan valmiita! Majoituksen suhteen ei olla ranttuja, mutta ruoan ja juoman suhteen kyllä ;D

Lahjan tavallaan muistin. Luulin, että mennään punaisella paholaisella, mutta Ukon idea olikin lähteä mustalla leskellä ja siinä jossain kohtaa se lahja (kasa lautoja joiden välissä kirjekuoria) ikäänkuin levisi vähän käsiin ja ne kirjekuoret tipahti sinne auton peräkontiin ja juurikin sen väärän auton. Olinpa juhlapaikalla ihan jyrsimässä ranteita, kun tämä näinkin yksinkertainen asia menee minun toimesta reisille ja viduiksi. No onneksi oli tulossa porukkaa ns. jälkijunassa, niin saatiin lahja läjään ja sankarille. (Ja periaatteessa tääkin hazardi oli Ukon vika, mitäs meni vaihtamaan autoa lennossa!)

Ah, nyt on hyvä laskeutua arkeen ja alkaa tuhlaamaan niitä energialatauksia. Heti tänään olikin jo tilaisuus tarjolla. Tulin töistä kotiin hakemaan jumppavaatteita ja yhtäkkiä Ukko pelmahti sisään klo. 16:30. Heitti rivakalla otteella kaksi ruokakassia jalkoihini, juuri kerkesin stepata karkuun ettei varpaat murtuneet. "Kävin kaupassa!" Huusi Ukko. Tutkailin kauppakasseja, että: "No ostit sitten pussillisen makkaraa ja toisen pussillisen leipää. Ei tullut mieleen se maito eikä margariini mitkä on oikeasti lopussa!" Jonkun sortin silmänpullistumisen saattelemana Ukko vaan sihahti, että: "Oon tässä ettiny pappaa ympäri kyliä, kun se oli karannut jonkun toisen kanssa sairaalasta ja löysin ne tuolta S-marketilta ostoksilta, olivat menossa XXX:ään (paikka josta Pappa on muuttanut pois jotain 50 vuotta sitten)!"

Miten helkkarissa ne olivat antaneet sille lompakon ja ja ja ja?! Tästä se kuulkaa vielä riemu ratkeaa. Talven 2011-12 kuskailin lapsia eri terapioihin ja niistä pois ja väliajat etsittiin katoilevaa pappaa. Jos siellä yläkerrassa on joku, niin voisko Papan muistin palauttaa, niinku vaikka heti!? Kiitos.

(Otsikon ja ekarivin kappale kannattaa youtubettaa, lapsenvahti oli sen jätkille esitellyt ja se onkin soinut talossa ja päässä sunnuntaista asti. Hauska se on silti!)

S.A.