Ceen kyselyikä ei lopu koskaan. Jokainen, jolla on lapsia tietää tämän iän, mutta meillä se ei näytä menevän ohi, ikinä. Mikään tilanne ei ole niin outo tai jännittävä tai mitään, että Cee olisi hiljaa. Ei siinä mitään, kyselemällähän sitä oppii- mutta on se kuluttavaa. Kun niitä kysymyksiä tulee useita satoja päivässä ja vastaus täytyy olla tyydyttävä, se ei voi olla "en tiedä" tai mitään ylimalkaista sinne päin, vaan jämptisti ja seikkaperäisesti. Ja toisinaan sitä ei van jaksa. Kaikki kyllä yrittää parhaansa mukaan olla kärsivällisiä ja selvittää asioita ihan oikein ja perusteellisesti, mutta joskus vaan ei jaksa. Normaalin kyselyiän, kun kertoo sadalla ollaan aika lähellä tätä meidän pohjatonta tiedonjanosankaria.
Tänään käytiin jokseenkin tälläinen keskustelu:
Cee: Mitä karhut syö?
Minä: Marjoja, juuria, mettä...
Cee: Mitä hiiret syö?
Minä: Siemeniä, jos pääsevät asuntoihin, niin kaikkea mihin pääsevät käsiksi.
Cee: Mitä koirat syö?
Minä: Kaikkea. Niinkuin Remukin söisi, jos ei olisi allerginen.
Cee: Kaikkea? Syökö ne ihmisiä?
Minä: Ei tietenkään.
Cee: Mutta Beetä puri!
Minä: Joo, muttei sen ollut tarkoitus syödä Beetä kokonaan!
Cee: Mistä tiedät?
Minä: No, kai se olisi jo syönyt sen, jos olisi aikonut.
Cee: Mitä hirvet syö?
Minä: Lehtiä, varpuja, taimia, marjoja ja kaikkea mitä metsässä on, paitsi muita eläimiä ja ihmisiä.
Cee: Mistä ne niitä lehtiä saa?
Ukko: NO NE ON TILANNU HESARIN JA SEISKAN! Sunnuntaina niillä onkin juhlapäivä, kun tulee paksu hesari!!!!!!!!
***
Näihin yli-/alilyönteihin sortuu meidän perheessä kyllä varmasti jokainen. Tuo ylläoleva jotenkin vaan tiivisti sen, että kun aikansa vastaa, vastaa ja vastaa- niin jos ei vastaajalla, niin jollakin sivustakuulijalla vaan jossain vaiheessa "hirttää kiinni". Eikä se varsinaisesti Ceetä mitenkään masenna, joskus kun sanon, etten nyt juuri jaksa vastata, niin poika toteaa, että no sano vaan sitten kun taas jaksat vastata. (Ja ne kaikki kysymykset on muistissa ja vailla vastauksia...)
S.A.
4 kommenttia:
taidan ruveta hirveksi.
ajattele kaikkia niitä ilmaisjakelulehtiä ja vaalimainoksia ja....
suukko Ceelle. (jos vielä livautat yhden haltiakummimummipojallenikin...)
Sama täälläkin ja aihepiirit ovat niin laajoja. Kun ei koskaan kelpaa se, että en tiedä. Ja kyllä, tulee vastattua välillä mitä sattuu. Olen kirjoitellut jotain omaan blogiin muistiinkin, että sitten vanhempana voi näyttää tai itse muistella. Joskus lapsi kysyi onko Tsernobylissa pilerinpyörittäjiä. Se kiteyttää tuossakin asiassa olennaisen. Yhtenä päivänä piti kertoa, miksi sademetsissä ja luonnonsuojelualueilla kaadetaan puita. Joutuu näiden moraalisten kysymysten äärelle pikkulapsen kanssa.
Meillä mun henkilökohtaiset suosikit tolta nuoremmalta on:
1. Miksi kaikki, mitä minä teen, syttyy tuleen?
2. Miksi minä epäonnistun silloinkin, kun minä onnistun?
3. Onko se (lisää mikä sana tahansa sanan se tilalle) vaarallista?
4. Miksi vain minun elämä on niin kurjaa?
Sirpa
Mikäli yhtään lohduttaa, mun esikoisellani alkoi kyselyikä silloin normaaliin aikaan, ja marraskuussa poika täytti 13v. Ei ole loppunut vieläkään ;-) Joillakin se tiedonjano vaan on niin valtava.
Onneksi olen nyttemmin voinut jakaa vastuuta opettajien kanssa. Kun vastaan tulee oikein kinkkinen kysymys, sanon: kysypä kuule huomenna opettajalta!
Jaksua
Ping-viini
Lähetä kommentti