Meinasin ihan unohtaa, että blogi täyttää tänään 2 vuotta. Onneksi Liskonainen juhlii samana päivänä, niin Hattarapääkin havahtui todellisuuteen.
Muutenkin on pitänyt kirjoittaa kirjoittamisesta tai bloggaamisesta tai tästä kaikesta nyt jotain. No ensinnäkin. Kiitos teille matkakumppaneille, en voinut tosiaan aavistaakaan miten antoisaa, hauskaa ja koukuttavaa on blogin pitäminen. Olen edelleen hämmentynyt kuinka moni tuntematonkin ihminen jaksaa seurata meidän tavallista lapsiperhearkea.
Välillä harmittaa, kun en osaa tekstejä mitenkään asetella hienosti. Näppis sylkee aivopierut ilmaan ja synkkä kitku täyttää tilan;D Vaan välillä on van niin hektistä, että vaikka osaisikin muotoilla tekstinsä paremmin, niin ei ole aikaa:/ Koittakaa kestää.
Eniten olen jännittänyt ehkä sitä, kun teksti väliin on kovinkin rouheaa, että ymmärretäänkö minua, tuleeko minusta kauhean negatiivinen kuva, vaikka oikeasti olen ihan kiva;D.
Sitten toisekseen ensin vähän kauhistuin, kun tajusin, että moni tosielämän sukulainen ja tuttu lueskelee meidän juttuja. En ole niin aktiivisesti itse mainostanut tätä, vaan mennyt pikkuisen matalalla profiililla- ja juurikin tämä ärjyntä, mylvintä ja hiusten repinen tuntuu väliin ylittävän hyvän maun rajat. Mutta uskoakseni tutut osaa kuitenkin suodattaa huumorilla näitä tekstejä:)
(Äiti, erityisesti: Kiitos kannustuksesta!)
Kirjoittajana (hah, mitään en siis ennen blogia ole kirjoittanut) olen saanut huimasti itsevarmuutta. Ja mikä oikeasti parasta ja tärkeintäkin; nämä päivät, tunteet ja kaikki jäävät muistoihin sellaisina, kuin ne olen kokenut. Jotain pientä täytyy sitten aikoinaan sensuroida, kun lapset saavat omat "painoksensa" näistä ajoista, mutta muuten lukekoon vaikka iltasaduksi itselleen, kun ovat ensin taistelleet omien muksujensa kanssa päivän jos toisenkin;D
Rannalla lapsia uittaessa oli joku ajatuksen tynkä siitä, että jos haluatte jotain erityistä mistä kirjoittelisin, niin voisin yrittää, mutta sitten laiturin päästä alkoi kuulua hervotonta ulvontaa: "Äitiiiii!!! Mä en sit yhtään muistanu ja nyt mun puhelin on tosi märkä!" Eli joo, aiheita voi ehdottaa, mutta en takaa millä aikataululla muka ehtisin pohtia jotain muuta, kuin näitä perinteisiä /Y&5#%%&/U juttuja. (Ja enkö muka ole tehnyt parhaani? Ostin taskuttomat uimashortsit! Mistä hiivatista se on kaivanut ne vanhat esiin? Ne joilla kävi samalla tavoin viime vuonna...)
S.A.
Hanni, palaan illan mittaan linjoille. *Selaa kuumeisesti kalenteria ja lentoaikatauluja:)*
18 kommenttia:
Vain kokenut äiti huomaa ajatella, että uimashortsien tulee olla taskuttomat! ;---D
Missä muodossa aiot tallettaa blogin jälkikasvulle?
Olen tässä itse pähkäillyt jo jonkin aikaa, miten saisin omani parhaiten paperille...
Ja siellä ei taideta aavistaa kuinka antoisa, hauska ja koukuttava blogi tämä on ihan tällaisen parikymppisen muotiblogien lukijan mielestä :) Tuli tuossa luettua viikosssa kaikki sun tänne bloggeriin kirjoittamat tekstit ja sai kyllä monet naurut (ja ainakin yhdet itkut myös). Jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää teidän perheelle!
Onnea kaksivuotiaalle! Minun mielipiteeni on se, että jos joku vetää hernekeitot nenuliin näistä sun jutuista, niin silloin on syytä vaihtaa kanavaa, eikö??!! Nostan hattua ja niiaan hauskalle ja ihanalle ihmiselle, eli sinulle - jota en siis tunne 'oikeassa elämässä', mutta uskon, että sinä olet varmasti ihana ihminen! Onnea ja pitkää ikää koko poppoolle ♥
♥ ♥ ♥
(toivottavasti lentokone nousee sopivaan aikaan -mekin tapaisimme!)
Onnea hauskalle blogille ja sen pitäjälle.
Itse en jaksa kirjoittaa blogia, mutta luen sinun blogia päivittäin ja muita sattumanvaraisesti.
Toivottavasti jaksat tänne kirjoittaa ja anna tulla kaikki sellaisena kuin sillä hetkellä tuntuu.
Erikoisterkut C.lle!
terv. Marketta
Onnea kaksivuotiaalle toivottaa tuikituntematon vähintään äitisi ikäinen Villiviini. Nautin ihan hirrrveästi lukiessani blogiasi. Hyvää jatkoa sinulle ja koko katraalle!
Paljon onnea kaksivuotiaalle!
Sun blogia on ihan huippu lukea - se on niin ELÄMÄÄ täynnä, ja lisäks kirjoitat mukaansatempaavasti. :)
Keep on going! Kiitos ja terveisiä koko katastrofialueen väellle! :)
Synttärionnittelut :).
Onnea synttärille! Suosiosi on taattu juuri tällaisena elämää poreilevana arkipäivänä, mitä ihania muistoja lapsillekin myöhemmin luettavaksi. Oikein pitkää ikää toivotan, tämähän nuorentaa jo lukijaakin.
Onnea onnea! Ei lapsille tartte mun mielestä mitään sensuroida, kun ovat tarpeeksi vanhoja! Eivätköhän äiteensä tunne muutenkin jo :). Ja sitä enemmän arvostavat, jos saavat kaiken originellissa muodossa lukea. Älä muutu toiseksi ja yritä olla muuta kuin olet ja kirjoitat, koska siinä on sen erityisyys, hienous ja salaisuus!
Kiitos tästä ihanasta, hauskasta ja eläväisestä blogista! Kirjoituksesi ovat piristäneet montaa päivää ja antaneet monta naurua, niissä on kaikkien "katastrofien" keskellä niin elämäniloinen sävy. Lapsetonkin ihminen pystyy samaistumaan! Onnea näistä kahdesta vuodesta, toivottavasti kirjoitat vielä pitkään!
Kiitos arkipäivän piristyksistä.
Ja muista minun kirjoittaneen privatisti, että kyllä niistä kunnon miehiä tulee. Olet hyvä äiti.
synttärihalaus liskolandiasta!
siis vielä kerran.
sitä paitsi sinulla on niin kaunis ääni, pitänee vaihtaa puhelinnumeroita, että sen kuulisin useammin.
taskulliset uimahousut on poltettava tuhkaksi asianmukaisin menoin. muuten nika vielä ne jostain kaivaa kiusaksesi.
Älä vaan muuta yhtään mitään tässä blogissa, äläkä ala pohtia, millainen teksti kelpaa. Anna tulla juuri tuota pulputusta kuin tähänkin saakka. Yksi blogimaailman parhaita blogeja <3
Kohta tilataan yksityislentokone välille Susikaira - Hannila, jollei muuten onnistu. Koitetaan sovitella tuo Liskonainenkin mukaan..
Onnea!
Kiitos. Blogisi on koskettava, liikuttava, hersyvä, hauska, mukaansatempaava, hullunkurinen, ihastuttava, mieleenpainuva,uskomaton, iloinen, elämänmakuinen ja mitä nyt vielä voisi ikinä keksiä.
Olen monet kerrat miettinyt mikä kynäniekka mahdat "oikeassa" elämässä ollakaan kun juttusi ovat aina vaan yhtä hulvattomia ja hyviä.
Päiväni ei olisi mitään, jos en voisi piipahtaa kurkkaamassa mitä Susikairaan kuuluu. En juo kahvia mutta tämä on minun kahvihetkeni-melkein kuin saisi istahtaa hyvän ystävän kanssa pöydän ääreen ja rupatella mukavia.
Varmasti suuri syy on niin täydellisesti samanlainen elämäntilanne. Monet asiat voisivat yhtä hyvin tapahtua juuri meillä.
Luulen kuitenkin että lukisin juttujasi vaikak ei minulla olisi lasta eikä lammasta.
Luen usein kirjoituksiasi miehelle ääneen ja nauran vedet silmissä. Kerran (taas) esikoinen (pian 10v.) oli kuulolla myös. Taisin lukea useamman teidän kesälomareissun teksteistä ääneen isännälle. Esikko ihmetteli minulle ääneen "Tapahtuuko nuo asiat ihan oikeesti???" :D
Kummasti itseltään unohtui miten kännykkä putosi vessanpönttöön ynnä muuta merkillistä. Aika kultaa omat muistot ;) lapsellakin.
Kun pojat joskus miettivät kenties tulevien lastensa puuhailuja, voit läväyttää heille nämä tekstit ja tuumata, että miettikääpä mistä ovat mahtaneet periytyä :D Selvitymisopas parasta laatua!
Ihanaa kesän jatkoa ja ahkeraa bloggailua!
Älä hyvä ihminen ala vaan muuttamaan kirjoitustyyliäsi!!! Juttujasi lukiessa kaikki ympäriltä unohtuu ja tuntuu kuin sukeltaisin elämäänne - niin elävästi kirjoitat.
Blogisi on blogien aatelia!!! =)
Blogisi on juuri paras tällaisena! Parasta luettavaa, ja ihaillen luen. Kirjoitat niin hersyvästi, elämänmakuisesti.
<3
Juu, onnea vaan minunkin puolestani! Ihanaa on ollut elämäänne seurata näin blogin välityksellä, vaikka välillä kiireet tulevatkin tielle, ettei ehdi joka päivä piipahtamaan. Sitten onkin useampia postauksia luettavana - ja mikäs sen mukavampaa! :) Mahtava tyyli ja tilannetaju sinulla, että välillä saa oikein silmät kyynelissä nauraa höröttää. :D Jatkahan vain samaan tapaan!
Lähetä kommentti