No olihan se. Ihan järjettömän kokoinen koppakuoriainen. Se on siis aivan normaalin juomalasin alla näissä kuvissa. Kuvat taattua paskalaatua, kuten aina, kun pitäisi olla parempi kamera mukana, mutta saa noista nyt ainakin tuon ötökän koon selville. Ehkä?
Kuuklen mukaan todennäköisesti tapaus on naaras sarvikuonokas.
Vaan enpä ole koskaan nähnyt melkein nyrkinkokoista ötökkää:O
Piti laittaa se lasin alle ja pitää siinä aamuun asti, että jo nukkumaan menneet miehetkin näkivät sen, muuten olisi kuitenkin kyseenalaistettu muoriskojen saunajuomien vahvuudet.
Eikä se ole tuossa jalat kattoon-kuvassa kuollut. Se vaan kaatui.
Aamun ja valokuvauksen jälkeen se pääsi takaisin luontoon.
Kuuklen mukaan todennäköisesti tapaus on naaras sarvikuonokas.
Vaan enpä ole koskaan nähnyt melkein nyrkinkokoista ötökkää:O
Piti laittaa se lasin alle ja pitää siinä aamuun asti, että jo nukkumaan menneet miehetkin näkivät sen, muuten olisi kuitenkin kyseenalaistettu muoriskojen saunajuomien vahvuudet.
Eikä se ole tuossa jalat kattoon-kuvassa kuollut. Se vaan kaatui.
Aamun ja valokuvauksen jälkeen se pääsi takaisin luontoon.
18 kommenttia:
Hui! Ei ihme, jos meni permanentti solmuun mokoman ötökän edessä. Ette sentään huutaneet?
No, huh-huh! Kyllä niitä vaan kummallisia öttiäisiä vastaan voi tullakin. Enpä kyllä nokakkain moisen kanssa haluaisi koskaan... Yh! Hyvä, että on valokuvat todisteena, muuten voisi mennä kertomus "kalavaleena". :P
Aika huisan näköinen! Ei ihme, että meni nutturat solmuun. :-)
Meillä on Italiassa tuon näköisiä, mutta vielä himpun isompia (8 cm). Pitävät melkoista pörinää ohi lentäessään.
No hitsi, ei tuommoisia voi olla!! Nehän saa vaikka mitä mustelmia ja silmien puhkeamisia aikaan, kun törmäävät täpöllä ihmisparkaan. Aattele jotain mopoilijaa, joka saa tuollaisen nenuunsa eikä kovin mukava efekti ole auton ikkunaan läsähtäessään... Helle sen on varmaan tuonut mukanaan jostain etelästä...
Minulle tuli mieleen, että helle on jotenkin vaikuttanut ötökän kokoon. Huh, tuommoisen ötökän nähdessään menisi kylmät väreet pitkin selkää!
Hyvä, että otit kuvan todisteeksi. :)
Hyi KAMALA. =(
Onpas aika örkki.
Järkyn kokoinen jöllikkä!!! HUI!
meidän pihalla oli samanlainen toissapäivänä! Uiskenteli mukuloiden kuorma-auton lavalla ja kiipeili naapurin likkalapsen kädellä tosi näppärästi.
On muuten nykyään harvinainen ötökkä tuo sarvikuonokas.
Sen toukat on sellaisia ison miehen peukalon paksuisia äklöjä, vaaleita ja läpikuultavia.
Viihtyvät lahopuussa metsissä nämä sarvikuonokkaat (tästä tuo harvinaisuus nykyään kun metsät siivotaan liian hyvin).
Lahopuun korvikkeeksi ovat ottaneet hepan lantakasat.
Eli jos tonkii hevonpeetä kukkapenkkien voimaksi, voi saada kylkiäisinä noita toukkia. Kompostin uumenissa olen saanut ne elämään talven yli (siinä toinen syy harvinaisuuteen, ne eivät talvehdi lahopuun puutteen vuoksi enää hyvin, lämpimän kompostin sisuksissa tai siellä lantakasassa se vielä onnistuu).
Sori luento, mutta kun moni ei moista körilästä tunne. On kuitenkin Suomen suurin koppis.
Itse tutustuin siihen monta vuotta sitten kun hepankakassa oli noita toukkia ja itse halusin tietää, voiko ne toukat syödä koko puutarhani ja lapset tietty halusi tietää, mikä kiva ötökkä onkaan kyseessä :D
Ei toki kiva silti että sekoittaa naisten nutturat ja saunarauhan, mutta komia ilmestys!
No hyh hyh! Kylmät väreet tuli kuvia katsellessa.
Hyi stana....
Mie kerra muistan, ku tuli illal kotio ja laps ol nukahtanu miu sänkyy...ni sen ottal käveli kamalanhirveeinhottavavihreeötökkä!!!Toinen laps huus, et TAPA SE! :)
Onneks en huitassu!
Mettälude se kuitenkin oli. Puotin sen ikkunasta pihalle, liekö vammautui, ku asutaa 5krs:ssa.
Olisin hypännyt takuulla seinille tuollaisen lentäessä läheltä!
Noi on vaan niin hienoja. Harmi etten ole ite koskaan livenä nähny.
Saattaahan siinä saunasidukat äkkiä hötästä väärään kurkkuun =)
YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK :/
Tmy
Ei härrenjestas, karmeeta! Tossa jo vähän hätkähtäisi!
Aika harvoin törmää misään sarvikuonokkaaseen. Se on huonontuneiden elinolosuhteiden vuoksi hävinnyt melko vähiin.
Mulla oli näiden toukkia kymmenkunta vuotta sitten kompaostissa. Heittelin inhoten pitkin mäkiä. Sitten selvisi mistä on kyse. Seuraavissa kompostinkäännöissä ja tyhjennyksissä keräsin toukat ja kuoriutumassa olevat kuoriaiset ämpäriin ja kaadoin takaisin kompostiin. Aloin hoitaa niitä, sain kompostiin tehokkaat työläiset. Viimeksi laskin kompostityöläiseni muutama vuosi sitten ja näkösälle osuneita oli 238 kappaletta.
Jossakin luontojutussa näiden esiintymisiä on kyselty ja havainnot on olleet usein yksittäisiä, joskus muutama yksilö.
Toukkavaihe kestää viisi vuotta ja sen vuoksi niitä on niin eri kokoisia. Aikuisen elinikä on ihan lyhyt, sen tarkoitus on lähinnä lisääntyä.
Runsaasta lukumäärästä huolimatta näin aikuisen kuoriaisen kompostin ulkopulella vain kerran - se tuli ilmastoinnin kautta makuuhuoneeseen. Se oli eka tuttavuus koppiksen kanssa ja päätyi lopulta lähikoululle näytteeksi. Kuopus oli menossa tokalle ja sanoin, että ope antaa parempia numeroita jos sille vie jotain, vaikka omenan, mutta iso koppis on yhtä hyvä. Ei uskonut, mun piti soittaa opelle ensin...
Nyt kompostini on toisen hoidossa ja sille toiselle tein cd:n toukista ja niiden hoidosta, mutta en ole kysellyt, antoiko hän yhdyskunnan jatkaa elämistään.
Siskon mökin kompostissa on nyt kasvamassa uusi populaatio ja tuore hoitajakin tuntuu olevan innoissaan, että saa kasvattaa jotakin niin harvinaista.
Lähetä kommentti