12.7.10

Merkit jakoon.

Hohhoi. Isot pojat kunnostautui eilen (taas) taistelulajeissa. Koko päivän oli jotain pientä kärhämää ilmassa ja oikeastaan olikin vain ajan kysymys, koska kähinä muuttuu "verissäpäin" taisteluksi. Kävimme koko perheen voimin rannalla ja sitten haettiin kotiin ulkoruokaa. Minä ja Ukko olimme tilaamassa ja sinä aikana takapenkin pösilöt pääsivät kiinni toisiinsa. Auto näytti tosiaan siltä, että nousee ilmaan minä hetkenä hyvänsä.
Krääh.
***
Otti päähän ihan si-ka-na. Kun ei vaan jaksaisi sitä möykkää ja huutoa ja kun toi teki sitä, ja mä vaan kostin ja miks toi tuijottaa mun lenkkareita ja ton hengitys haisee pahalta, se ei varmaan pessy aamulla hampaita ja miks ja siks ja (daa-daa-daa-I-can't-hear-you).
Tällä viikolla on tarkoitus lähteä vielä yhteen reissuun ja eilisen esityksen johdosta oma fiilis oli jotain niin tympiintynyttä, että teki mieli perua koko keikka. Illan mittaan kähinä jatkui vielä, mutta aavistuksen latistuneena. Oma mieli ei vain meinannut nousta yhtään. Niinpä otin paperin ja tein ruudukon, johon jätkät voi kerätä hymyjä ja mököjä. Arvioijana toimii aikuinen, mutta jos jotain tapahtuu, eikä aikuinen ole näkemässä, niin jos kyse on tolloilusta, molemmille tulee mökömerkki ja hyvästä jutusta kannattaa ehdottomasti raportoida, koska hymymerkkejä voi saada yksilönä, mutta myös voi kartuttaa yhteistä hymypankkia. 5 mökömerkkiä tarkoittaa puhelimen takavarikointia viikoksi ja fyysisestä taistelusta tulee 2 mökömerkkiä kerralla ja molemmille.
Ceellä on myös oma sarake. Sinnehän tuli tietysti ensimmäinen mökömerkki heti alkuun. Oli vienyt Been mp3-soittimen ja kaupitteli sitä omistajalleen euron hintaan. Kun ei pyynnöistä eikä uhkailuista eikä kiristyksistä huolimatta hakenut soitinta omistajalleen, piirsin mökömerkin. Siitäpä nousi viha hattuun ja Cee nappasi paperin ja ruttasi sen tolleroksi. "JA MÄ EN ALA EDES TÄMMÖSTÄ TYHMÄÄÄÄÄ LEIKKIÄ!"
Fine.

Jääkaapin ovessa on nyt ryttyinen lappu, jossa on Ceen kohdalla kaksi mökömerkkiä.
(Mikähän sille olisi sovelias rangaistus liioista mökömerkeistä? Puhelinta sillä ei ole, eikä se saa kuukausirahaakaan.)

Luultavasti olen ihan oikeasti päästäni vialla, kun lähden noiden kanssa enää yhtään minnekään.

Jos kahden isomman kanssa saakin jonkun näennäisen rauhan ja sovun aikaiseksi, niin eiköhän Cee laadi omat sääntönsä. Ja tässä kohtaa ei tarvitse muistuttaa, että Deekin kasvaa. Kyllä minä muistan. Ja kyllä minua pelottaa.

Ja nyt. Ei samperi. Dee konttasi juuri ohi naama oranssina. Tussilla väritetty. Voi v***u.

S.A.

17 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Etpä arvaa kuinka hölläsi taas vannetta pään ympäriltä täällä, kun luin, että jollain arki on vielä...hmm haasteellisempaa. Tsemppiä vaan koko väelle ja hymynaamoja lappuun :)

liskonainen kirjoitti...

voi susis kulta.
olet kyllä ihan käsittämätön äiti!

vai on mummikummipoikani oppinut tekemään sotamaalauksia.... hih.

voimaa ja rakkautta lähetän täältä lisäannoksen.

Sirutuuli kirjoitti...

Kyllä näitten siun poikien juttujen kanssa saa nauraa! Se on päiväni piristys, kun luen näitä :) Lohduttaako yhtään? Ja toinen lohdutuksen sana: kyllä se vielä helpottaa :) Meillä alkaa olla liiankin rauhallista, kun likat on jo isoja. Mitä nyt kissat välillä riehuu ja aiheuttaa sydämentykytyksiä.
...vauvalla oranssi naama =D

Kimmeli kirjoitti...

Siis juu, kyllä lohdutti!!! Tänään meillä jätkät veti viimeiset skabat ennen ku Pelimies lähti Hesa-Cuppiin. Aiheena metfursti, jota toinen rakastaa ja toinen vihaa - aiheesta saa kerta toisensa jälkeen niin mahtavan riidan, ettei uskois,jos ei kuuulis ja näkis!

Hanni kirjoitti...

Hanni hokee: eisaanauraa, eisaanauraa! Tarkoitan tuota maalattua vauvan naamaa :D Mutta olet tosi kekseliäs, hieno systeemi taulukoineen! Jos se ei C:hen vielä tepsi, niin joskus myöhemmin sitten. Meillä jaettiin keltaisia ja punaisia kortteja vanhimmille jätkille, auttoi vähän niitä pelaamaan sääntöjen mukaan. Auton takapenkki taitaa muuten olla joka lapsiperheen paras tappelupaikka, muistaisin että Esikoinen pistettiin kesken matkan parikin kertaa jäähtymään tien poskeen matkalla Särkänniemeen...

Villiviini kirjoitti...

Anteeks nyt vaan, mutta maalattu vauvannaama sai minutkin repeämään naurusta. Ja kiittämään että itsellä oli vain yksi kiltti tyttö, jolla on yksi kiltti poika. Kas, ettei teille ole vielä siunaantunut yhtään tyttöä? Oikein isot halit sinulle, olet todellinen mahtiäiti, kun et epähuomiossa tee mitään väkivaltaisia tekoja!

Maruna kirjoitti...

Neljä aikuista poikaa jo, onneksi. Meillä on ollut hymyt/mökönaamakartta jääkaapin ovessa ja matkoilla on menty ulos keskustelemaan siitä, ollaanko autossa "ihmisiksi" vai huvittaisko mieluummin juosta auton perässä tasaamassa kiukkuenergiaansa.
Kun veljestä lentää velibakteereita eikä voi tulla samaan pöytään syömään tai pitkä eteiskäytävä on voideltu liukuradaksi natusanilla tai kerrosängyn yläpetiltä on "kuka-pissaa-pisimmälle-kisa" tai muuta vastaavaa, niin silloinhan sitä oppi hyvin laskemaan pariinkymmeneen (välillä pikana ja monta kertaa peräkkäin), mutta näin jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä keskenkasvuisten villiä mielikuvitusta.

Anne kirjoitti...

Meilläkin oli pari vuotta sitten mökömerkkilista, kunnes likat piirsivät sen täyteen hymynaamoja. :-P

Eve kirjoitti...

Tunnen jonkinlaista kohtalotoveruutta.. :) mulla vaan yksi poika, mutta kyllä tytötkin osaa. Taulukko systeemiä olen joskus hienojen amerikkalaisten lastenkasvatus ohjelmien innoittamana aloittanut useammankin kerran. Olen kait liian lepsu, kun en ole jaksannut kovinkaan pitkään.. rankkarit loppuu ennen aikoja ja sota siitä, että kuka on oikeasti ansainnut jonkun tietyn merkin saa äidin "hukkaamaan" taulukkoon yön pimeinä tunteina...

Eve kirjoitti...

siis taulukon

Satu kirjoitti...

Ihanan eläväistä elämää täällä, jäin keväällä ihan koukkuun :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan déja-vu-fiiliksissä. Silloin, kymmenisen vuotta sitten, kun pojat, s. 1985, -86, -87 ja 94 tekivät kaikkea vastaavaa, josta myöhemmin ovat lohduttaneet, että onneks et äiti ihan kaikkea tiedä, en olisi uskonut, että ihan kunnon ihmisiä tuostakin apinalaumasta kasvaa. Kasvoi niistä, mun ilo ja ylpeys, elämäni miehet. Kauhulla odotan lapsenlapsia, mutta jos jo kissanpennusta höpsähdän täysin, miten mahtaakaan olla asiat ihmislapsen kohdalla?

Omalla kohdalla huomaan nyt jälkeenpäin, että suurin kasvatustyö tapahtui omalla kohdalla. Siperia opettaa. Äärimmäisen sietämätön ja itsekeskeinen olisin ilman kvartettiani, jotka elämän heitellessä on olleet se voima, joka aina nostaa jaloilleen, saa jaksamaan ja yrittämään.

Itku oli päästä, kun eräs pojista mainitsi, että tavoitteena on olla alle kolmikymppisenä onnellisesti naimisissa ja ainakin parin lapsen isä, mutta tahtoo tarjota lapsilleen yhtä hyvän lapsuuden, kuin itsellä on ollut.

Jaksamista Susikairaan, pitkää pinnaa ja venyvää huumoria, kohta nuo jo hymyilytttää.

Hanna (Leevin Hanna, kuten Liskonainen sanoisi)

Ritukka kirjoitti...

Kaksi tytärtä aikuiseksi saaneena voin jo hymyillä. Samat on olleet säveleet. Nyt toisen kaksi tytärtä jatkaa jatkavat perinnettä.
Kun annoin aikuisille tyttärille jaettavaksi heidän vanhat barbinsa ym, lopulta nämä kaksi aikuista naista istuivat lattialla ja taistelivat näennäisesti hymyillen ( mutta sanan säilää käyttäen) kummanko barbeja ne oikeasti olivat.
Ihania nuoria naisia silti=)

Sirpa kirjoitti...

Ihanaa, että laitat muistiin lasten sanomisia ja tekemisiä - ne ovat säilyessään aikanaan lapsille arvokas kurkistus heidän omaan lapsuuteensa. :)

Tuli mieleen omasta lapsuudesta - minulta oli kysytty mikä on k-kirjaimella alkava muuttolintu ja olin topakasti vastannut "kana". :D

Paula, Rakkauden talossa kirjoitti...

Anteeksi, mutta nauroin kyllä ihan si-ka-na!

Ruska kirjoitti...

Yritin hirveesti olla nauramatta, mutta epäonnistuin pahasti. Osanottoni ja tsemii! Mie taas poikakoiruuden takia menetin hermoni muutamaan otteeseen mökillä. Onneks ei ole kahta, saatikka neljää poikakoiraa...

Virvatuli kirjoitti...

Meilläkin sai tyttäristä nuorempi, silloin vielä vauva, sotamaalauksen naamaan... tussin väri vain oli musta...