Periaatteessa aika tavallinen maanantai. Kylmää, sateista. Vähän väsyneen nuutunut olo. Lapset hoitoon, kouluun, kaupasta ruokaa töihin, juokseva työasia. Töihin. Ja.
Puhelu.
Isä on kuollut.
Siis pappa, appiukko.
Olen kaivanut kaikki valokuvalaatikot, enkä löydä yhtään kuvaa papasta. Miten sytytetään kynttilä? Mihin se laitetaan, jos ei löydy kuvaa? Miksi meidän hääkuvissakin papasta näkyy vain niska? Missä ne ristiäiskuvat on?! Miksi se ei koskaan antanut ottaa kuvia itsestään, helkkari!
Cee itkee, ettei halua kenenkään kuolevan koskaan. Niin, kukapa haluaisi. Aa ja Bee oksentaa(!!!), kai ne reagoi mahallaan. Dee on maalannut jogurtilla tuolin.
Ja Ukko itkee. Niin, että tuntuu, että koko maailma hajoaa.
Ja minä etsin raivoisasti valokuvaa. Kai pitäisi olla edes yksi, jotta voisi edes Deelle joskus näyttää papan kuvan.
Miten hautajaiset järjestetään?
S.A.
Ps. Tässä kuluvana syksynä on tullut selväksi, että hautajaisia on tiedossa- mutta juuri näitä ei osattu "odottaa", ne muut kai sitten on tulevaisuudessa. Tai toivottavasti ei.
Pps. Pappa siis toipui ja kuntoutui ja kotiutui, en tiedä mitä nyt tapahtui. Kaipa se ruumiinavauksessa selviää.
22 kommenttia:
Vaikka en voikkaan ottaa osaa teidän suruun, niin toivon voimia teille. Menetys on aina niin lopullista, mutta onneksi siitäkin ajan mittaa toipuu ja elämä jatkaa kulkuaan. Iso hali teille kaikille.
Lämmin osanotto ja paljon voimia!
Otan osaa suruunne..
meillä luettiin sellaista kirjaa kuin jospa ukki nukkuukin (tai joku vastaava). Oli helpompi jotenkin lasten kanssa käsitellä kuolemaa/hautajaisjuttuja sen avulla. Saatiin toi kirja hautaustoimistosta.
-Nina
Oikein paljon voimia teille kaikille ja lämmin osanotto täältäkin.
Lämmin osanottoni ja surussanne myötäeläen! Voimia! ♥
Voi ei. Olen tosi pahoillani!!!
Otan kovasti osaa!! Hurjasti voimia sinne kaikille!!!
Lämmin osaanotto.
:( Voimia teille kaikille!
Kaikesta huolimatta mä näen jotain kaunista Papan lähdössä? Pitkä elämä kuitenkin takana, ja äkkilähtö, enemmän surettaa ne vuosikausia sairaalan sänkyyn jäävät.
Järjestelyistä taasen, eiköhän se hautaustoimisto ole eka paikka. Älä sekoita seurakunnan HAUTAtoimistoon, jonka kanssa sovitaan hautapaikasta, hautakivestä jne. Helpoimmalla pääset, jos annat hautaustoimiston hoitaa kaiken mahdolllisen, perunkirjotusta myöten. Ne tekee senkin. Ainakin osa.
Oliko papalla omia toiveita, joista olitte ehkä tietoisia, lempivirsiä, tai muuta?
Paperityötä tulee riittämään, joudut papasta hakemaan virkatodistukset joka seurakunnasta, jossa on asunut sen jälkeen kun pappa täytti 15, kokoamaan nk. elämänkaaren, ota selvää pankkitileistä, vakuutuksista jne.
Anna surun tulla, mutta älä anna sen tehdä pesää luoksesi. Lasten suru on onneksi kaikessa rajuudessaan myöskin nopeasti ohimenevää, kärjistäen voisi sanoa, että suoraan verrannollinen ikävuosiin.
Ei aikaakaan, kun voitte muistella pappaa hymyillen ja lämmöllä, kun surun terävin kärki taittuu.
Siihen asti jaksamista toivottelen.
HannaHoo
voi Susis, nyt tuli itku.
rukoilen jaksamisenne puolesta ja halaan kovasti.
HannaHoo, ihana, osasi kertoa kaiken tärkeän tulevasta arjesta.
Herra olkoon kanssanne ja saattokoon Papan turvallisesti kotiin
Lämmin osanottoni
Googlaa sanalla hautausopas.
Lämmin osanottoni.
Itku tuli täälläkin. Paljon voimia ja lämmin osanotto Hannilta!
Lämmin halaus koko pesueelle.
osanotto!
Luja halaus. R&T
Osanottoni ja voimia teille.
Lämmin osanotto ja voimia!
Sirpa
Kiitos kauniista kommenteista ja käytännön vinkeistä. Olette ihania!
Voimia suruun!
Osanotto suruunne.
HannaHoo jo kertoikin, että hautaustoimiston puoleen kääntyminen on helpointa. Siellä tiedetään kaikki muotoseikat ja osataan hoitaa asiat joustavasti ja nopeasti.
Perunkirjoitus on myös helpointa antaa toimiston hoidettavaksi, jos ei ole sellaista ennen tehnyt.
Silti iyselle jää paljon suunniteltavaa ja tehtävää. Voimia ja jaksamista raskaaseen aikaan.
Lähetä kommentti