Johan on ollut erinomaisen rankka viikko. Jokainen ipana reagoi omalla tavallaan tähän kaikkeen. Aa totesi, että vissiin pitäs itkettää, mutta ei vaan tuu yhtään kyyneleitä. Lohdutin, että saattaa tulla se itku tulla myöhemmin, tai saattaa olla, ettei se itku tule ollenkaan ikinä. Kaikki tunteet on ok. Muuten se kyllä on laittanut aika ranttaliksi siellä sun täällä. Beellä iskee jututustuuli juuri kello 22:30 tai jotain yhtä älytöntä. Sitten jutellaan silmät sikkuralla ja välillä Bee itkee, välillä ei. Cee on loukkaantunut, jos täällä nauretaan. Ole tässä sitten jonakin! Olen Ceelle sanonut, että ei me kyllä Papalle todella olla naurettukaan, vaan kaikelle tälle "hulluudelle" ja kaipa se huumori on sitten selviytymiskeino sekin.
Työkaveri kauhisteli, että sulla on kyllä oikeesti ihan kamalan musta huumori:/ Niin kai sitten.
Papan asioita Ukko on selvitellyt ja yksi ihan hupsu juttu tuli ilmi. Papalla oli matkavakuutus. Ei hitsi. Enpä osaisi äkkiä nimetä ketään kuka olisi tarvinnut matkavakuutusta vähemmän kuin Pappa. Jos matkailu on kerran viikossa 20 km Citymarkettiin ja takaisin, niin siihen ei varmaan matkavakuutusta tarvita?! Lähinnä vituttaa puhelinmyynti tässä tapauksessa. Puuh! Ja siis kuinka paljon vanhempia ihmisiä höynäytetään?! No, jos joskus minulle tarjoavat ko. yrityksestä matkavakuutusta, niin saatan sanoa muutaman sanasen.
Ihana perjantai, ihanat kynttilät ja hetkellinen balanssi päässä. Toivokaa meille seesteinen viikonloppu ilman karikoita.
Eilen olin jo niin puhki, että ajattelin pakata lapset matkalaukkuun ja ottaa vuoden timeoutin koko elämästäni. Muuttaa jonnekin autiolle saarelle ja kalastaa pikkukaloja ruoaksi ja paskat välittää oppivelvollisuudesta, työn tekemisestä, unohtuneista päiväkodin pastillirahoista, koiran allergiaruoista, interneteistä, sulkeutuneista saldorajoista ja luokkaretken sukkakansioista, hautajaisista ja muusta. Mä niin ansaitsisin vuoden loman omalla autiolla saarella ipanoiden kanssa.
Mutta eipä mulla muuta asiaa sitten ollutkaan. Still standing ja silleen ja pakko oli saada postaus just tälle hassulle päivämäärälle:)
S.A.
3 kommenttia:
Minusta musta huumori toimii rankoissa tilanteissa. Se on kuulemma erittäin yleistä palomiehillä, ensihoitajilla ja teho-osastoilla. Niin ja hautaustoimistoissa. Sinulla on onneksi toimiva varoventtiili: päähän siinä leviäisi jos ei voisi edes mustaan huumoriin pukea joitan absurdeja asioita.
Muistan niin hyvin sen yhden ja ainoan kerran kun olen ollut ambulanssin kyydissä. Silloinkaan minulla ei ollut mitään hätää, olin vain kyytiläisenä ja istuin etupenkillä (kun takaosassa oltiin vähän huonommassa hapessa). Radiosta soi Yön Joutsenlaulu: "taas hetken lähempänä kuolemaa"... Oli kuule ihan siinä ja siinä etten revennyt nauramaan.
Toivotan oikein seesteistä viikonloppua koko porukalle!
rakas, huomenna on isänpäivä,, voiko ajoitus olla parempi?
on "sallittu" tilaisuus muistella, itkeä ja nauraa. takuulla osaat sen hyödyksi ja helpotukseksi rakkaillesi käyttää.
voi miten rakkaita olette, koko perhe!
Taitaa "Akka" todellakin olla omaa aikaa vailla - mitähän, jos menisit sinne autiolle saarelle ihan yksiksesi? Saisit etäisyyttä asioihin ja palaisit takaisin uusin voimin äitinä, vaimona, miniänä ja tyttärenä yms.
Lähetä kommentti