Maanantai ja tiistai valui ohi jossain hämärässä. Juttelemalla, miettimällä, itkemällä, lohduttamalla. Töissä kävi ryhmä jotain "kiinalaisen" näköisiä kysymässä saako ottaa kuvia. Lupasin, ainahan nyt kuvia saa ottaa ja ainahan niillä on jotkin Nikonit kaulassa. Yhtäkkiä huomasinkin lupautuneeni sekä omastani että työpaikkani puolesta jonkin korealaisen elokuvan kohtauspaikaksi ja siinä samassa rytäkässä myös itseni sivuosarooliin... Tämä elämä on kovin kummallista, oikeasti. Kuvausryhmä kävi keskiviikkona ja homma saatiin ns. pakettiin. Kovasti ne näyttivät peukkua ylöspäin, niin kaipa niistä joku otos meni sitten ihan jees. Hupsista.
Keskiviikkoilta oli etenkin Been surun musertavin. Ovet paukkui ja itkua ja huutoa riitti; tappelua ja kaikkea mahdollista pahan olon purkua. Torstaina kävi ilmi, että pappa olikin eronnut kirkosta (tosin Ukon sanojen mukaan "ei takuulla aatteen vuoksi, vaan pihiyttään"). Cee itki silmät päästään, että eikö pappa nyt pääsekään mandariinin syöntiin taivaaseen...? Ja minä lupasin (millä valtuuksilla???) että pääsee, pääsee tietysti!
Mietittiin, että mihin isänpäiväkortin/papanpäiväkortin voi laittaa ja ehdotin, että josko laitettaisiin kaikista lapsenlapsista kuva ja kortit arkkuun mukaan. Yhdessä mietittiin papalle tärkeitä juttuja ja Mynthonit (papanpastillit) nousi heti avainasemaan:) Siispä arkkuun lähtee pastillit, valokuva ja kortit + vainaa. Bee mietti, että jos joku varastaa ne pastillit (päädyimme siihen, että hautaustoimiston väki saa pukea papan- pidetään me se pappa elävänä muisto viimeisenä) ja minä vastasin Beelle, että jos joku elävä tarvitsee niin paljon Mynthoneita, että nyysii ne vainajalta, niin luulisin, ettei pappakaan olisi pahastunut niiden Mynthoneiden antamisesta tarvitsevalle.
Muisteluissa ollaan jo kuitenkin päästy jo niihin juttuihin, jotka oli papalle kovin ominaisia ja toisaalta meitä kovasti hauskuuttaviakin. Esim. hernekeiton lämmitys vedenkeittimessä ;D Vedenkeitin meni tuusannuuskaksi ja hernekeitoista tuli muuten tosi kuumaa ja ihan hetkessä. Mutta siis oikeasti vedenkeitin ei sovellu hernekeiton lämmitykseen.
Tänään (olisiko voinut parempaa viikkoa sattuakaan???) alkoi kauan odotettu seinäkiipeily! Puolitoista tuntia istuskelin katselemassa Aata ja Beetä seinillä. Niin iloisina ja täynnä elämää! Niin sen pitää mennäkin. Elämässä on surua, mutta ei sellaista kaiken pois sulkevaa, vaan myös mukaville asioille täytyy olla tilaa!
S.A.
5 kommenttia:
voi teitä!
lohdutan Ceetä, kirkkoon kuuluminen tai kirkosta eroaminen ei vaikuta mitenkään mandariinin syöntiin taivaassa. vahva usko, vahva rakkaus ovat paljon korkeammalla sijalla Herramme silmissä.
niin, arki hiipii takaisin, mutta muistaa antaa tilaa surulle, kunnes se muuttuu kaipaukseksi ja viimein kauniiksi muistoiksi. mynthonit pitävät papan aina luonanne.
Ihana ajatus syödä mandariineja taivaassa.
Miksi se vedenkeitin ei sovellu hernekeiton lämmittämiseen. Lapsuuskodissa oli sähköllä toimiva kahvipannu "sähköpannu" ja siinä kyllä lämmitettiin keittoakin.
Sen käsitän ettei hernekeitto oikein mene kahvinkeittimen röörien läpi, mutta eikös sentään vedenkeittimen... (uskaltaiskohan kokeilla)
Lämpimiä halauksia Sinulle ja osanottoni papan poismenosta!
Ihan meni minullakin pää pyörälle lukiessani kolme viimeistä postaustasi, etten ihmettele epäilyjä sekoamisestasi, huh. Niin paljon elämänmakuista ja hauskaakin, mutta vaihteeksi toivoisin teille oikein tavallisen tylsää arkea. Tai no ehkei sittenkään... - pitempiä hengähdystaukoja ainakin!
Voi sentäs. Mie en kyllä tässäkään tilanteessa lakkaa ihailemasta sun kykyäsi hoitaa nuo juttutuokiot ja vaikeatkin asiat lasten (ja sen Ukonkin) kanssa viisaasti ja samalla lohtua antaen. Olet kyllä yksi viisaimpia ja ihanimpia Akkoja, joita tiedän. Toivotan paljon voimia tuleville päiville!
Aivan, ei se usko ole kirkosta kiinni, jos se asuu sydämessä. Sitäpaitsi, kuka meistä on sanomaan, minkä kirkon usko on se oikein ja paras ja takaa taivaspaikan? Sitäpaitsi, en itse suostu uskomaan mihinkään, joka kieltäisi mua tapaamasta "taivaassa" mulle ne rakkaimmat lasten jäkeen, elämäni koirat, kissat ja hevoset jne.
Täällä töissä huomaa usein, miten ulkokultaista usko on, ja miten omahyväistä ja itsetarkoituksellista, tuskin sillä elävällä uskolla ja Raamatun mahdollisimman oikealla käännöksentulkinnalla on penninjeesuksen verran tekemistä ihmisten kanssa.
HannaHoo
Lähetä kommentti