Pysähtynyt.

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää...?"

Vanhat maitolaiturit ovat lähellä sydäntä.

Ne ovat pysähtyneet ja niin pysähdyn minäkin aina sellaisen kohdatessani.

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on pysähtynyt.

9.12.

Hitsi:) Voi, että tulee hyvä mieli, kun näistä meidän ipanoista on iloa muillekin kuin meille vanhemmille. Kiitos kaikista kommenteista edelliseen kirjoitukseen! Olette te ihania!

Sattuipa sitten sopivasti, että eilen taas bongasin jannut teeveestä--- jotkut lukijat varmaan muistaakin viime vuodesta tämän. Ukon kanssa tuossa mietittiin, että tämä on jo neljäs vuosi, kun tuo pätkä pyörii telkkarissa. Jos nyt osaisin digipoksilta siirtää nettiin tuon pätkän niin laittaisin, mutta enhän mie osaa:/ Eli katsokaapa mtv3:n mainoskatkotkin tarkkaan:)

Kaksi ystävääni olivat pähkäilleet, että ensi vuoden kalenteriksi hankitaan sellainen, jossa on 32 päivää kuukaudessa ja sen ylimääräisen päivän nimi on "joo kohta". Juuri sinä päivänä miehet tekee ne työt, jotka on luvattu tehdä "joo kohta". Meidän Ukko on korjaamassa autoa nyt, koska se "joo kohta" tuli vastaan- huomenna olisi katsastus... *huoh*. Nyt vaan sitten käpälää pystyyn kenen muun perheessä tuommoinen "joo kohta"-kalenteri olisi tarpeellinen;D.

Vaan nytpä tuli ihan töpö kirjoitus. Lähden laittelemaan iltapalaa, ettei sekin siirry sinne "joo kohtaan". Hiphip!

S.A.

8.12.

Tässä postauksessa ei nyt ole mitään jouluista, mutta päivän huippuhetkiä kuitenkin:

1. Aan sählyjoukkue oli voittanut kultaa lähikuntien välisessä ottelussa ja helmikuussa pääsevät pelaamaan Pohjois-Suomen mestaruudesta. Suuri hurraa! Nyt pitäisi keksiä miten teen sählypallotäytekakun... siis pyöreän pallon. Lupasin tehdä sen lauantaiksi (o-ou). Onko kenelläkään ideoita pallokakkuun?!

2. Bee oli saanut opettajalta erityiskiitosta kauniista käsialastaan. Eikö olekin 9-vuotiaan pojan käsialaksi todella nättiä?

3. Sanoin maailman parhaalle lastenhoitajalle eli Ceelle, että katsoo hetken vauvan perään, kun käyn laittamassa pyykit rumpuun. Tulin takaisin ja Cee esittteli: "Laitoin vauvan kiinni, ettei se tipu ja pipoa en löytänyt, mutta panin vaipan, ettei sen korvat palellu!"

S.A.

Apinaorkesteri.

Tein Aalle pipon. Bee kommentoi ohi mennessään: "Aika siisti apina!"

Ja mie kun kuvittelin tehneeni toooosi makeeen pipon. Auts, onnistuvat tiputtamaan minut maan pinnalle- aina!

Ensimmäinen kunnon hymy:) Noissa hampaattomissa hymyissä vaan on sitä jotain. Täytyisi teettää taulu, jotta muistaisi sitten joskus tämän hetken, sitten joskus, kun pieni on pistänyt kaupassa ranttaliksi, piirtänyt tussilla sohvaan, leikannut päiväpeittoon reiän, kaatanut mehun kannettavaan, hukannut irtaimistoa, haukkunut äidin "maailman tyhmimmäksi", valehdellut, varastanut, jäänyt kiinni tupakoinnista/kaljan juonnista tai mitä hyvänsä. Muistaisi aina sen hetken, kun sydämeen sattui rakkauden määrä ja jaksaisi etsiä ne rakkauden rippeet ohi kiukun, pettymyksen ja epätoivon.

On se, maailman rakkaus. Aina.

S.A.

7.12.

(Pahoitteluni poskettoman huonolaatuisista kuvista. Ajaessa, kännykällä napattuja.)

Susikairaan hankittiin uudet jouluvalot kylänraitille. Isolla rahalla, ulkomailta asti. Muutaman illan asensivat niitä paikoilleen ja kyllä olikin komian näköistä. Vaan niin tuli kipakka pikkupakkanen ja sitten seuraavana päivänä olikin plussan puolella ja vettä satoi. Lampunkannat olivat halkeilleet pakkasessa ja sitten vesisateella vesi huilasi melkoisen vapaasti lamppuun lyöden oikosulkuun koko p**kan. Muutaman illan irrottelivat uusia hienoja oikosulussa olevia jouluvaloja ja muutaman illan niitä talkoilla korjailivat.

Ajeltiin poikien kanssa tässä yhtenä iltana ja juteltiin noista valoista. Aa tiesi, että nuo viirut tuossa kuusen sivuilla esittää tuntureita. Minä taas luulin, että ne ovat kuusesta hohtavaa valoa. Bee oli hetken hiljaa ja totesi sitten: "Ihanko tosi!? Onko ne kuusia? Minä luulin, että ne on lepakoita!"

Jos olisin yhtään häijympi luonteeltani, laittaisin Susikairan sanomiin tekstiviestin, että: "Pirruunko ne lepakot lensi?"

Vanha.

Jos vanhan purkaisi pois, tilalle saisi vaikka tiskikoneen. Mieluummin tiskaan käsin.

Tässä kuvani uuteen mustaa ja valkoista-valokuvaushaasteeseen. Jäin miettimään olisiko seepianvärinen kuva käynyt?

S.A.

6.12.

Päivän pyromaanikuva. Lasimaljassa käpyjä ja kuusenkoristeita, lasilautanen maljan päällä ja siinä tuikut. Läpinäkyvät tuikkukupit on sieviä, mutta aika kalliita. Osta muutama läpinäkyvä ja säästä ne kupit, koska niihin voi laittaa ihan tavallisen halvemman tuikun tilalle:)
***
Sitten kävi pieni haaveri aamusta. Meidän kaappipakastin on vaatehuoneessa, jossa on pakastimen lisäksi aika paljon muutakin tavaraa. Pakastimen ovi ei aukea ihan apposelleen. Päätettiin tehdä käristystä ruoaksi ja Ukko kaivoi lihaa pakastimesta. Menin varmistamaan, että nyt tulee oikea lihakimpale, eikä taas jotain keittolihaa. Ukko oli polvillaan pakastimen edessä ja yritti vetää raollaan olevasta pakastimen laatikosta lihapalaa pois. Liha oli ikäänkuin jumissa siinä laatikon raossa ja minä muskelimimmi menin tempaisemaan sitä aika ronskilla otteella. Liha irtosi vauhdilla ja jytkähti Ukon otsaan. Herttinen mikä jysähdys siitä kuului! Ukko on ihan varma, että se menee mustaksi. Minä kerään rohkeutta ehdottaa ensihoidoksi jotain kylmää pakkasesta esim. hirvenlihaaXD

S.A.

Ps. Tuo hirvenlihajuttu on oikeasti tosi. Ei pitäisi kirjoittaa nettiin uhkausta, että kalauttaa Ukkoa jääkalikalla päähän. Se näköjään voi toteutua yllättävällä tavalla;)