Hiljainen kylä.

Minulla on haave, unelma, "typerä kotkotus" tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Haluaisin muuttaa hiljaiseen kylään. Se olisi vanha maalaiskylä, jonne ei pääsisi autolla. Siellä asuisi muitakin ihmisiä, perheitä. Yhdessä talossa kasvatettaisiin vapaita kanoja, toisessa lampaita, kolmannessa lehmiä. Yhteisössä kaikki saisivat tarvitsemansa elintarvikkeet "naapurista". Tietysti jotain pitäisi hankkia oikeasta kaupasta ja ne hankinnat suoritettaisiin niillä rahoilla, jotka on saatu myymällä esim. omien lampaiden villasta kehrätystä langasta ja siitä neulotuista sukista ja vanttuista. Tärkeimpiä asioita olisi yhdessä tekeminen, toisen auttaminen ja mahdollisimman luonnonmukainen elo, kaikkinensa.

Ajellessani kairoja pitkin, näen montakin hyvää kylää, jotka olisivat oikein otollisia paikkoja "hiljaiseksi kyläksi". Vanhoja taloja, kalaisien vesien äärellä. Näen itseni huristamassa vinkkelit jalassa, hahtuvatumpuissa potkurilla pitkin kylän raittia. Päälärillinen maitoa mukanani, menossa jauhoja lainaamaan- onhan leivontapäivä. Halkoja kiskoisin vanhalla puisella puukelkalla ja lämmitelisin tuvan uunia.

Olisi siinä kylässä pikkuruinen kauppakin. Siellä myytävät tuotteet olisivat irtotavaraa, laareissa. Sokeria, suolaa, kompiaisia, ruskeaan paperipussiin pakattuna. Itsetehtyjä saippuoita, pikkuleipiä, yrttisekoituksia, käsitöitä.

Sinne kylään saisi tulla toki vieraitakin. Kunhan jättäisivät kiireen, maailman melskeen ja autonsa riittävän kauas. Kännykät kiinni ja sarkatakki niskaan, vinkkelit jalkaan ja päivän puuhiin.

*puff* Heräsin haaveistani. Oikeasti saattaisin juosta kermaperse tutisten äkkiä mukavuuksien äärelle takaisin. Ehkä vain turhaan romantisoin- raakaa työtähän se enimmäkseen olisi. Mutta silti... Ehkä jonain päivänä. Ehkä pienemmässä mittakaavassa. Tänään kudon kuitenkin villasukan, leivon sämpylöitä ja uunissa onkin jo tulet. Puita en kiskonut puukelkalla, vaan kannoin sylissä, hahtuvatumput käsissäni. Lieden päällä kiehuu iso kattilallinen vettä, pakkaskelien ilmankostutin.

Ihanaa maanantaita! :)

S.A.

Talvi.

Mustavalkoisen valokuvahaasteen sanana: Talvi. Kuvat otettu juuri hetki sitten.

Kun sisä- ja ulkolämpötiloilla on 40 astetta eroa,

pääsee pakkasukko maalaamaan taidettaan ikkunoihin.

S.A.

13.12.

Poikien (isojen) kanssa juteltiin joululahjoista tässä. Olen jo monta viikkoa sitten kysynyt mitä toivovat- eikä mitään toiveita ole kuulunut. Otin sitten puheeksi aiheen ja molemmat totesivat, että: "Me ei tarvita mitään..." Niinpä, jonkinlainen lakipiste on ilmeisesti saavutettu, jos ei keksimälläkään keksi mitä haluaisi. Olin itse mielestäni keksinyt hyvän lahjan, mutta jos toivelistalla olisi ollut jotain rompetta, niin tietysti aattona olisi ollut pettymys valtaisa. Joten sanoin sitten ihan rehellisesti, että ollaan iskän kanssa ajateltu teille lahjaksi tätä ja mitäs olisitte mieltä? Jos tuntuu tyhmältä, niin sanokaa ihan suoraan, kyllä me se kestetään. Pojat riemastuivat oikeasti ja molemmat sanoivat, että se olisi kyllä takuulla paras lahja!

Ostetaan vuoden kausikortit liikuntahallille, jossa siis on myös uimahalli. Nyt on ollut se 10 lippua/kk ja perjantaisin ilmainen vesipeuhula. Jätkät istuivat pöydän ääressä ja varmistivat, että saako sitten ihan oikeasti käydä uimassa vaikka joka päivä? Ja juoksemassa hallilla ja punttisalilla?! (Ja tiedättekö mitä?! Tällähän ratkesi lahjaongelma moneksi vuodeksi! Ensi vuonna vaan uusitaan kortit, kun ne vanhenee sopivasti joulun tienoolla;D)

Totta puhuen, mikäs sen parempi juttu? Ei turhaa lisärompetta muutenkin täyteen tupaan, liikunnan harrastamiseen kannustusta ja aika tervehenkistä puuhaa muutenkin. *suuri helpotuksen huokaus* Jotain lasten elokuvia ja kirjoja ajattelin lisäksi laittaa, mutta nuo on ne suurimmat jutut! Cee tykkää palapeleistä ja Dee... Mitäpä toivoisi tissivauva? Lisää tissejä?

No on sillä olemassa vaatteitakin, mutta laitanpa tämän kuvan todisteeksi, että on sitä vähän pulskistuttu;D

S.A.

12.12.

Siis ihan älyttömän hieno sählypallo, hohhohoo:D. Tein Hellapoliisin valkosuklaa-daimkakun. Piti miettiä, että miten sen saa kasattua väärin päin ja päädyin hyydyttämään pohjan ja itse kakun erikseen. Sitten vain nostin hyytyneen pohjan kakun päälle ja annoin olla yön jääkaapissa. Aamulla kaulitsin mantelimassaa ja heitin tuohon päälle. Se tietysti repeili reunoilta ja tuhot piti peittää koristeilla. Ideani painella palloon painaumat sormilla oli myös ilmeisen huono, koska sormi meni läpi päällisestä. Ne reiät peittelin hopeakuulilla.

Sanoin Aalle, että yritän onnistua paremmin sitten, kun voittavat Pohjois-Suomen mestaruuden. Johtuikohan Aan kannustava suhtautuminen melko tiukkasanaisesta mielipiteiden vaihdosta vai mistä lienee. Nyt on kuitenkin rauha maassa. Poika kysyi harmistuneena omasta käytöksestään, että: "Miksi minä olen tämmöinen perseestä revitty lapsi?" Lohdutin sanoen, että: "Kaikki teidät on perseestä revitty!" Huono ja musta huumori kannattaa pöhkömpinäkin päivinä.
Ja oma mieli rauhoittui kovasti, kun sähköposteilin yhden lukijan kanssa:) Ihmeesti se vain helpottaa, kun saa vähän "rähistä" ja tajuaa, että samojen asioiden kanssa on painittu ja painitaan muissakin perheissä.

Samalla sählykakulla vedettiin oman perheen kanssa Ceen synttärit. "Oikeat" juhlat on sitten, kun kummitäti on lapsineen maisemissa (ensi vuoden alussa?) ja tulee niitä toki juhlittua Joulun aikaan mummolassakin.

Ja mitäs muuta? Tämä Akka lähtee kuuntelemaan Dj. Ramppaa. Sovittiin ystävän kanssa näin, koska Rampalla on parhaat biisit ja hyvät jutut. Ai, ettekö ole kuulleet? No Dj. Ramppa on Susikairan eläkkeelle jäänyt kirkkoherra. Mennään siis kirkkoon huomenna. Ramppa on nykyään niin harvinaista herkkua, eläkkeellä tosiaan kun on. Saarnatkaan ei ole liian tuomitsevia. Käy hyvin siis tämmöisille taviksille. Ramppa oli muuten meidän vihkipappi.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa:) Leppoisaa lauantain loppuiltaa, huomiseen!

S.A.

11.12.

Olin aikoinaan työreissuilla yhdessä kylässä yhdessä talossa. Talon emäntä tarjosi kuivakakkua.

Ja voi mahdotonta! En ollut ikinä maistanut niin hyvää kakkua. Kehuinkin vuolain sanoin ja söin kai ainakin kolme palaa. Seuraavalla viikolla postissa tuli käsin kirjoitettu kirje, jossa oli käsinkirjoitettu ohje.

"Maukkaita kahvihetkiä toivottaa Elma." Itketti, kun hän oli nähnyt niin paljon vaivaa ottaakseen selvää osoitteestani ja halusi lähettää ohjeen minulle. Tuntuu hyvältä ja meinaa silmä kostua vieläkin:)

*Puolukkakakku*

3 dl fariinisokeria

4,5 dl jauhoja

1 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

ripaus muskottipähkinää

2 tl soodaa

2,5 dl puolukkasurvosta

2 munaa

2 dl kuohukermaa

100 g voita sulana

1. Sekoita kuivat aineet.

2. Lisää puolukat, munat, kerma ja rasva.

3. Uuni 175 astetta/ 45-55-min.

(Tarkistin netistä, että ohje oli useammalla sivustolla, niin en kenenkään

salaista ohjetta tänne räpsäyttänyt.)

Puolukoita ei ainakaan meillä tule käytettyä kuin vispipuurossa ja survoksena, niin siksi halusin jakaa tämän kanssanne ja siksi, että tämä on oikeasti aivan äärettömän hyvää! :P

Sählypallokakku on nyt jääkaapissa, sen esittelen mahdollisesti huomenna ja jos en esittele, niin voitte päätellä, ettei siitä tullut mitään. Niin ja tällä puolukkakakulla ei ole mitään tekemistä sen pallokakun kanssa, tämän tein ihan huvikseni.

Seuraavaksi ihan puhdasta pajatusta, että saa höyryt ulos:

Sanottiin pojille eilen, että tänään on siivouspäivä. Bee heräsi aamulla ja totesi, että nyt on kyllä maailman tyhmin päivä, kun koulun jälkeen pitää siivota. Siivottiin koko talo Ukon ehdotuksesta yllätykseksi:) Bee tuli koulusta olikin tosi iloisesti yllättynyt. Aa tuli koulusta ilmoitti, että maanantaina on tunnin jälki-istunto. On sillä vaan s***ana tyyliä järjestää yllätyksiä puolin ja toisin. Pidettiin muiden hazardissa mukana olleiden kanssa palaveri ja paikalla oli me ja yksi toinen perhe (olisi pitänyt olla 5!). Juteltiin asiasta ja vähän toisestakin, mutta näkökulmiahan siinä ei paljon ole, jos paikalla on alle puolet. Miten helkkaroidissa oletetaan, että lapset saisi asiat järjestykseen, jos ei aikuiset pysty istumaan saman pöydän ääreen!? Sanoin palaverissa, että haluaisin nyt ehdottomasti koko porukan, sekä jannut, että vanhemmat keskustelemaan... Saa nähdä onnistuuko. Tuskinpa vain. Ongelma on luullakseni siinä, että luokalla on kaksi vahvaluonteista ideanikkaria ja lauma U&/(TU/ tyhmiä sopuleita (Aa on siis sopuli). Tämä porukka pitäisi saada hajotettua, ehdottomasti. Kaksi vuotta niitä on nyt paimennettu- tuloksetta. MUTTA. Luokanvaihtoon ei koulussa ryhdytä. Koulua ei voi vaihtaa. Luokkakoko muutamaa vaille 30 ja lisäksi luokalla on kaksi (ei ideanikkaria eikä sopulia), joista toinen laulaa ääneen koko ajan ja toinen kiroilee, potkii ja konttaa reppu päässä luokassa. Siis nämä kaksi ideanikkaria ottaa yhteen ja sopulit kipittää jomman kumman perässä. Ja mitä useampi tollo on yhdessä, sen suuremmalla todennäköisyydellä homma leviää reisille. Nyt ollaan ala-asteen viimeisellä luokalla. Miten hemmetissä tuommoinen lastentarharyhmä siirretään ylä-asteelle, jossa ei takuulla ole aikaa millekään tyhjänpäiväiselle värkkäämiselle? Tiedän, että tämä nyt oli sekava ja antijouluinen kirjallinen tunteenpurkaus. *Huoh*. Palaan aiheeseen yön pimeinä tunteina- unta taitaa olla turha odottaa. Niin ja luen huolella kommentit edellisiin kirjoituksiin!

S.A.

NIIIN MUUTEN!!! TÄRKEÄÄ!!!!! JOS TEETTE TUOTA PUNAJUURIKEITTOA, NIIN OTTAKAA NE LAAKERINLEHDET POIS ENNEN SITÄ SAUVASEKOITTIMEN KÄYTTÖÄ! Muuten saattaa tulla tosi jännä makuelämys!

10.12.

Tykkäätkö keitoista?
Tykkäätkö punajuurista?
Tykkäätkö valkosipulista?
Tykkäätkö sinihomejuustosta?
Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tässä ohje.
Jos vastasit yhteenkään ei, unohda koko juttu.


Kuori ja lohko
5-6 punajuurta
2-3 porkkanaa
iso sipuli
3 valkosipulin kynttä

Laita kaikki kattilaan ja vettä lisäksi.
Lisää vaikka suolaa ja laakerinlehtiä ja timjamia tai jotain muuta maustetta mistä tykkäät.
Keitä pehmeäksi.
Kaada liemi talteen.
Hurruuta sauvasekottimella keitos muussiksi.
Lisää lientä.
Lisää 75 g sinihomejuustoa. Laita vähän siirappia keitokseen. Hurruuta taas sekottimella. Lisää liraus kuohukermaa. Hurruuta taas. Lapa lautaselle ja lisää nokare smetanaa. Syö. Ja ota lisää.

Banaanivarkaissa.

Onpa taas niitä tilanteita, joihin ei koskaan arvannut joutuvansa.
Nyt olis yksi Cee pakattuna ja leima persiissä lähdössä uuteen kotiin. Kuka haluaa?!

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, jos joku halukas ottaja ilmaantuu, niin tässä pakkauksessa on jopa enemmän kuin uskoitte saavannekaan, eikä siinäkään vielä kaikki.

Ceehän oli hiljaa kolme ensimmäistä vuottaan ja on tämän neljännen vuoden aikana puhunut takuulla itsensä kiinni, siinä minkä ensimmäisissä vuosissa "jäi jälkeen". Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä ja aiheesta kuin aiheesta. Väliin saattaa tulla laulua, mutta pääsääntöisesti sitä katkematonta puhevirtaa, höystettynä kysymyksillä. Ystäväni ihmetteli, että mitähän siihenkin vastaisi, kun kysymys kuuluu: "Miksi se on auto?" Ainoa hetki, että puhe lakkaa hetkeksi on kenoarvonta. Cee pysähtyy ja vaatii myös muilta täydellistä hiljentymistä. Iltaa! Ja poika vastaa: Iltaa! Sitten katsotaan pallojen pyörintää ja kolahtelua ränniin. Lopuksi aina hyvästellään juontaja ja joku meistä muista kysyy Ceeltä: "Oliko jännä jakso?" "No oli!"

No mutta siihen, mikä nyt sai tänään näin tuhdit tunnelmat aikaiseksi. Kävimme Ceen kanssa Lidlissä. Ostettiin hedelmiä ja kaikkea sen semmoista. Kassajonossa minä seisoin edessä ja poika takanani. Yhtäkkiä takaa kuului:
"Äiti! Aiotko sä varastaa ne banaanit?"
Minä pyörähdin jokseenkin järkyttyneenä ympäri ja kysyin pöyristyneenä kysymyksestä, en niin ettenkö olisi kuullut mitä poika sanoi:
"Mitä sä oikein sanoit!?"
" KYSYIN, ETTÄ AIOTKO SÄ VARASTAA NE BANAANIT?"
Äänen voimakkuus olikin jo sitä luokkaa, että kysymyksen kuuli kassojen lisäksi puolen kymmentä lähintä asiakasta.
"No EN!!! Miten niin!?"
" Ethän sä voi niitä maksaa, kun ei oo merkkiä!"
Mietin kuumeisesti hetken ja tajusin, että Lidlissä ei punnita tuotteita siellä hedelmähyllyllä, joten ei tule merkkiäkään. Selitäpä se sitten pojalle ja kaikelle kansalle uskottavasti, kun naama on punajuuren värinen. Oli muuten piiiiitkäään aikaan viimeinen Ceen kauppareissu.

No niin, sitten vaan osoitetta kommenttilaatikkoon, niin postitan takuuvarmaa "viihdettä". Pussillinen korvatulppia kaupan päälle. Takaan ja alleviivaan, että tylsää ei tule.

S.A.