Niinniniiin. Ettei nyt ihan taas mentäisi helpolla, niin eiköhän kampaajalla istuessani soiteta hoitopaikasta, että Ceellä on ripuli. Joo, se sama oli Deellä viime viikolla. Soitin Ukolle, että hae ne pois sieltä hoidosta, minä tulen kampaajalta kotiin, odotan siellä, että Aa pääsee koulusta ja menen sitten töihin. Vittu, että on taas niiiiiin helmi olo työntekijänä.
Kummallakin on vielä töissä pientä miehitysvajetta, kun on koulutuksia ja lomia. Eli jos on koko päivän poissa töistä, niin tulee tappaneeksi jäljellä olevan ainoan työkaverin nälkään.
Että olis tässä nyt sitten näitä vaihtoehtoja:
1. Jos jättää 13-vuotiaan lapsenvahdiksi; syyllistyykö heitteillejättöön?
2. Voiko työkaverin toistuvien ruokatuntien sylttääminen olla tappo tai tapon yritys?
3. Onko itsetuhoinen, jos tekee mieli jyrsiä omia ranteita?
4. Äsh.
PERKELE!
S.A.
Ps. Joku voisi perustaa semmoisen sairaspäiväkodin. Welcome vaan kaikki räkänokat, ykä-yrkät ja muut rajatapaukset.
14.3.11
13.3.11
Sunnuntai.
Koululaisten hiihtoloma alkaa olla tapissa. Aa vietti lomansa mummolassa ja Bee nautiskeli kotona yksin olosta. Oli kyllä mahdollisuus lähteä myös mummolaan, mutta poika päätti itse, että viettää laatuaikaa koiran kanssa.
Tänään ajattelin pyytää Been ja Ceen elokuviin kanssani, Yogi-karhua katsomaan. (Lapset, mikä ihana tekosyy;D, eihän minulla itselläni toki yhtään haluta 3D-elokuvaa töllöttämään...)
Aan suuri rakkaustarina päättyi joskus tammikuussa. Käteen siitä jäi 80 €:n puhelinlasku. No, se lasku oli joulukuulta ja tietysti se tuli juuri silloin, kun olimme sairaalassa. Ukon kanssa todettiin, että "muistatko silloin kun avattiin pojille ne liittymät, niin silloin puhuttiin, että taidetaan kerjätä verta nenästä, kun ei laiteta saldorajaa?" Pikkuriikkisen se tietysti kuumensi pannua, mutta me maksoimme 20 € ja poika kuukausirahoistaan loput. Sairaalan kahvihuoneessa puuskahdin yhdelle äidille, että hohhoi, tämäkin vielä! Niin tämä äiti totesi, että heillä likka puhui 500 €:n puhelinlaskun. Siinä vaiheessa 80 € alkoikin tuntua ihan taskurahoilta ;D Korvaamaton vertaistuki!
Ai niin, Aa ja tyttöystävä ovat kuulemma piiiiitkällä tauolla, eivät siis varsinaisesti eronneet... No, jos tauko on pidempi kuin yhdessä vietetty aika, niin minusta ehkä on erottu ihan oikeasti, mutta mistäs minä mitään tiedän. Vanha kalkkis!
***
Ensiviikko on taas vallan mielenkiintoinen. Maanantaina on kampaaja (jee). Kirjoitin joskus taannoin kampaaja-ajan joulukonvehtirasian kanteen ja sitten tietenkin paiskasin sen roskiin. Viime viikolla soitin, että mulla saattoi olla aika vaikkapa ensiviikolla sinne, mutta minähän päivänä?! Joo, no tiistaina Aa lähtee oopperamatkalle Helsinkiin ja hänet pitää viedä kuudelta aamulla koululle. Keskiviikkona Ukko lähtee koulutukseen ehkä Jyväskylän lähelle tai johonkin muuhun paikkaan (joka siis ei ole olennaista, vaan se, että Ukko ei ole käytettävissä). Ke- to välisenä yönä Aa palaa oopperareissulta ja pitää hakea yöllä kolmelta koululta. Torstaina minulla on iltavuoro ja koskapa Ukko ei ole käytettävissä, täytyy vaivata Ystävää, josko hän hakisi Ceen ja Deen hoidosta ja veisi kotiin, kyllä Aa pärjää tunnin niiden kanssa.
Hoitoaikoja ilmoittaessani päiväkodintäti vastasi hymyhymiöllä, kun kirjoitin hoitoajat ja lisäsin, että torstaina hakee punatukkainen nainen, mutta kyllä poikien pitäisi tuntea hänet.
Sunnuntaina olisi sitten Been jälkikontrolliin lähtö, aika on maanantaina, mutta tod.näk. mukavampaa olisi ajella jo sunnuntaina paikanpäälle. Niin, ja tosiaan Been oikomishoitokin on keskiviikkona, mutta sinne saa suoriutua kyllä ihan omikseen.
***
Vielä sananen uudesta kodista! Siis tosiaan tämä on nyt vuokralla, vuokranantaja kyllä sanoi, että voisi harkita myymistäkin muutaman vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa jonkin omistaminen tosin saa hillittömän naurunremakan aikaiseksi tässä torpassa, joten todennäköisesti me asustelemme iloisina (ja huolettomina) vuokralla:) Ukko perisusikairalaiseen tyyliin tinkasi vuokraan kaiken, eli joka kuukausi simppelisumma, joka sisältää myös sähkön ja veden. Vuokrasopimukseen sisältyy pienet kiinteistön huoltotyöt. Edellinen vuokralainen oli soittanut mm. sulaketta vaihtamaan vuokraisännän (matkaa yhteen suuntaan 230 km), joten vuokraisäntä totesi Ukolle, että mahtavaa saada ihan täyspäiset vuokralaiset! (Hahhahhhaaa, eipä tiedä mitä sai:D) Mutta siis pienillä huoltotöillä saatiin sisällytettyä vuokraan kaikki, niin sehän sopii:)
***
Pankin ja samassa rytäkässä vakuutusyhtiönkin vaihdoin, nyt ei pitäisi enää olla kauheasti "vaiheessa" olevia juttuja kesken, mutta olen takuulla unohtanut jotain... Vaan tänään en mieti moisia, vietän sunnuntaita riisipuuron ja sopan kera, käyn elokuvissa ja nautiskelen. Kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa! Vähempi vauhtikin välillä riittäisi, mutta kaipa tämä on juuri sitä mitä kapteeni meille on suunnitellut! :)
***
Koira muuten pimahti ihan sekaisin siellä edellisessä talossa. Oli kokoajan levoton, yritti karkuteille, merkkaili sisälle yms.yms.yms. Ja mites sitten täällä? No koira on rauhallinen, ei yritä karkuteille, eikä merkkaile! Hmmm...
Ihanaa, kaunista ja hyvää sunnuntaita kaikille teille!
S.A.
Tänään ajattelin pyytää Been ja Ceen elokuviin kanssani, Yogi-karhua katsomaan. (Lapset, mikä ihana tekosyy;D, eihän minulla itselläni toki yhtään haluta 3D-elokuvaa töllöttämään...)
Aan suuri rakkaustarina päättyi joskus tammikuussa. Käteen siitä jäi 80 €:n puhelinlasku. No, se lasku oli joulukuulta ja tietysti se tuli juuri silloin, kun olimme sairaalassa. Ukon kanssa todettiin, että "muistatko silloin kun avattiin pojille ne liittymät, niin silloin puhuttiin, että taidetaan kerjätä verta nenästä, kun ei laiteta saldorajaa?" Pikkuriikkisen se tietysti kuumensi pannua, mutta me maksoimme 20 € ja poika kuukausirahoistaan loput. Sairaalan kahvihuoneessa puuskahdin yhdelle äidille, että hohhoi, tämäkin vielä! Niin tämä äiti totesi, että heillä likka puhui 500 €:n puhelinlaskun. Siinä vaiheessa 80 € alkoikin tuntua ihan taskurahoilta ;D Korvaamaton vertaistuki!
Ai niin, Aa ja tyttöystävä ovat kuulemma piiiiitkällä tauolla, eivät siis varsinaisesti eronneet... No, jos tauko on pidempi kuin yhdessä vietetty aika, niin minusta ehkä on erottu ihan oikeasti, mutta mistäs minä mitään tiedän. Vanha kalkkis!
***
Ensiviikko on taas vallan mielenkiintoinen. Maanantaina on kampaaja (jee). Kirjoitin joskus taannoin kampaaja-ajan joulukonvehtirasian kanteen ja sitten tietenkin paiskasin sen roskiin. Viime viikolla soitin, että mulla saattoi olla aika vaikkapa ensiviikolla sinne, mutta minähän päivänä?! Joo, no tiistaina Aa lähtee oopperamatkalle Helsinkiin ja hänet pitää viedä kuudelta aamulla koululle. Keskiviikkona Ukko lähtee koulutukseen ehkä Jyväskylän lähelle tai johonkin muuhun paikkaan (joka siis ei ole olennaista, vaan se, että Ukko ei ole käytettävissä). Ke- to välisenä yönä Aa palaa oopperareissulta ja pitää hakea yöllä kolmelta koululta. Torstaina minulla on iltavuoro ja koskapa Ukko ei ole käytettävissä, täytyy vaivata Ystävää, josko hän hakisi Ceen ja Deen hoidosta ja veisi kotiin, kyllä Aa pärjää tunnin niiden kanssa.
Hoitoaikoja ilmoittaessani päiväkodintäti vastasi hymyhymiöllä, kun kirjoitin hoitoajat ja lisäsin, että torstaina hakee punatukkainen nainen, mutta kyllä poikien pitäisi tuntea hänet.
Sunnuntaina olisi sitten Been jälkikontrolliin lähtö, aika on maanantaina, mutta tod.näk. mukavampaa olisi ajella jo sunnuntaina paikanpäälle. Niin, ja tosiaan Been oikomishoitokin on keskiviikkona, mutta sinne saa suoriutua kyllä ihan omikseen.
***
Vielä sananen uudesta kodista! Siis tosiaan tämä on nyt vuokralla, vuokranantaja kyllä sanoi, että voisi harkita myymistäkin muutaman vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa jonkin omistaminen tosin saa hillittömän naurunremakan aikaiseksi tässä torpassa, joten todennäköisesti me asustelemme iloisina (ja huolettomina) vuokralla:) Ukko perisusikairalaiseen tyyliin tinkasi vuokraan kaiken, eli joka kuukausi simppelisumma, joka sisältää myös sähkön ja veden. Vuokrasopimukseen sisältyy pienet kiinteistön huoltotyöt. Edellinen vuokralainen oli soittanut mm. sulaketta vaihtamaan vuokraisännän (matkaa yhteen suuntaan 230 km), joten vuokraisäntä totesi Ukolle, että mahtavaa saada ihan täyspäiset vuokralaiset! (Hahhahhhaaa, eipä tiedä mitä sai:D) Mutta siis pienillä huoltotöillä saatiin sisällytettyä vuokraan kaikki, niin sehän sopii:)
***
Pankin ja samassa rytäkässä vakuutusyhtiönkin vaihdoin, nyt ei pitäisi enää olla kauheasti "vaiheessa" olevia juttuja kesken, mutta olen takuulla unohtanut jotain... Vaan tänään en mieti moisia, vietän sunnuntaita riisipuuron ja sopan kera, käyn elokuvissa ja nautiskelen. Kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa! Vähempi vauhtikin välillä riittäisi, mutta kaipa tämä on juuri sitä mitä kapteeni meille on suunnitellut! :)
***
Koira muuten pimahti ihan sekaisin siellä edellisessä talossa. Oli kokoajan levoton, yritti karkuteille, merkkaili sisälle yms.yms.yms. Ja mites sitten täällä? No koira on rauhallinen, ei yritä karkuteille, eikä merkkaile! Hmmm...
Ihanaa, kaunista ja hyvää sunnuntaita kaikille teille!
S.A.
7.3.11
Sattumaa vai onko koneessa kapteeni?
Jahas, rakkaat kanssakulkijat:) Hengissä ollaan- ja elämämme voimissa!
Nyt olisi toki laajamittaisen selvityksen paikka, mutta en nyt tässä vaiheessa osaa muotoilla tätä ihan järkevästi, joten kerrotaan vaan tämän hetkinen tilanne:
Pääsimme muuttamaan tähän uuteen kotiin viime viikon maanantaina. Perjantai-lauantai-sunnuntai meni pakatessa, siirtäessä, siivotessa. Urakka olisi ollut kertakaikkisen mahdoton, mutta joskus suurin vahvuus on myöntää heikkoutensa ja pystymättömyytensä. Laitoin Ystäville paniikkiviestin, että NYT, jos koskaan tarvitsen Teitä: kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lastenhoito, työnjohtajuus, pakkaus, purkaminen, siivoaminen- kaikkea olisi tarjolla. Ystävät riensivät hätiin, pönkkäsivät Akan pystyyn, yksi majoitti meidät evakkoon ja maanantai-iltana vanha talo oli tyhjä ja siivottu. *huoh*
***
Mukavampiin uutisiin sitten:D Tämä uusi koti on ihan paras! Täällä tavarat on löytäneet paikkansa kuin itsestään, täällä on hassuja vanhoja komeroita, molempien työpaikat on kävelymatkan päässä (mulla menee 4 minuuttia;D), ihana aidattu piha (koira ja lapset ei karkaa heti) ja täällä tosiaan tuntee olevansa kotona:) Minusta tuntuu, että vanha talo ei vain ollut tarkoitettu meille ja elämän piti nyt vähän avokämmenellä ohjata suuntaa, kun ei muuten tajuttu tekevämme emämokaa. (Siellä oli 40 asteen pakkasilla muurahaisia sisällä, yksi väliseinä oli jäätävän kylmä, yms. yms.) Eli todennäköisesti säästyimme aikamoiselta pommilta.
***
Tänne uuteen kotiin tullessa täältä oli muuttamassa pois vanha nainen. Vissiin elämänmurjomat tunnistaa toisensa, mutta liikutuin kovasti, kun hän soitti yhtenä iltana ja aikoi sytyttää takkaan tulet, kirjoitella pieniä runoja ja ajatuksia, jottei mitään pahaa enää tapahtuisi minulle. Kappas vain, aamulla tutkailin muutamia papereita jo totesin aikamoisen onnenpotkun. Tai no, joo, tässä tilanteessa... mutta. No kuitenkin:) Se helpottaa kovasti tässä hetkessä ja täytyy kyllä sanoa, että enää ei vituta yhtään!
***
Ja jos vielä sattumista puhutaan, niin etsittiin kahta normaalia sänkyä. Isoilla pojilla oli epäkäytännölliset puoliparvisängyt ja tässä rytäkässä hankkiuduttiin niistä eroon. Normaaleja puusänkyjä ei vain meinannut löytyä mistään. Täällä uudessa kodissa oli leikkimökissä kaksi puusänkyä ja entiseltä asukkaalta niistä kysyessäni, hän sanoi, ettei tarvitse niitä, saatte ne! (Sattuma?)
***
Tosiasiassa tässä kahdessa viikossa ehti tapahtua enemmän kuin monella koko elämän aikana. Oikea elämäni tuplavoltti, mutta ihmeenlailla sitä taas ollaan jalkeilla ;D
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Ystäville, niille jotka sanoivat: Sinä selviät:) Ja niinhän siinä kävikin!
Oikein sormet syyhyää, että saan otettua kuvia teille, sittenpähän tajuatte mistä puhun, kun tosiaan koti löysi ihmisensä ja toisin päin. Ja nyt tietenkin se kaikkia yllättävä asia: Missähän on kamera?! :)
Ja taas jälleen työnantajalle kanssa äärettömän suuri kiitos. Minusta tuntuu, että koko työyhteisö on elänyt näitä meidän perheen kaaoksia ja jaksaneet tukea ja joustaa. Olisikohan nyt minun aikani antaa samalla mitalla takaisin?!
Olen ihan varma, että kaikella oli tarkoituksensa ja tästäkin rytäkästä vahvistuin. Kohta olenkin muuten aika kova mimmi;D
Ja jokainen joka on muuttanut, voi kuvitella kuinka suuri homma on 6 hengen omakotitalollinen kahdessa päivässä pakettiin ja siirretty 8O. Siinä on nimittäin jo esim. 3 mopoa, kahden kottikärryt, 700 laatikkoa pilputuksia, potkuri ja stiga.
Kun olen jonain päivänä purkanut kaiken, karkaan salamajaan maalle ja nukun kaksi vuorokautta putkeen. Ainakin.
S.A.
Nyt olisi toki laajamittaisen selvityksen paikka, mutta en nyt tässä vaiheessa osaa muotoilla tätä ihan järkevästi, joten kerrotaan vaan tämän hetkinen tilanne:
Pääsimme muuttamaan tähän uuteen kotiin viime viikon maanantaina. Perjantai-lauantai-sunnuntai meni pakatessa, siirtäessä, siivotessa. Urakka olisi ollut kertakaikkisen mahdoton, mutta joskus suurin vahvuus on myöntää heikkoutensa ja pystymättömyytensä. Laitoin Ystäville paniikkiviestin, että NYT, jos koskaan tarvitsen Teitä: kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lastenhoito, työnjohtajuus, pakkaus, purkaminen, siivoaminen- kaikkea olisi tarjolla. Ystävät riensivät hätiin, pönkkäsivät Akan pystyyn, yksi majoitti meidät evakkoon ja maanantai-iltana vanha talo oli tyhjä ja siivottu. *huoh*
***
Mukavampiin uutisiin sitten:D Tämä uusi koti on ihan paras! Täällä tavarat on löytäneet paikkansa kuin itsestään, täällä on hassuja vanhoja komeroita, molempien työpaikat on kävelymatkan päässä (mulla menee 4 minuuttia;D), ihana aidattu piha (koira ja lapset ei karkaa heti) ja täällä tosiaan tuntee olevansa kotona:) Minusta tuntuu, että vanha talo ei vain ollut tarkoitettu meille ja elämän piti nyt vähän avokämmenellä ohjata suuntaa, kun ei muuten tajuttu tekevämme emämokaa. (Siellä oli 40 asteen pakkasilla muurahaisia sisällä, yksi väliseinä oli jäätävän kylmä, yms. yms.) Eli todennäköisesti säästyimme aikamoiselta pommilta.
***
Tänne uuteen kotiin tullessa täältä oli muuttamassa pois vanha nainen. Vissiin elämänmurjomat tunnistaa toisensa, mutta liikutuin kovasti, kun hän soitti yhtenä iltana ja aikoi sytyttää takkaan tulet, kirjoitella pieniä runoja ja ajatuksia, jottei mitään pahaa enää tapahtuisi minulle. Kappas vain, aamulla tutkailin muutamia papereita jo totesin aikamoisen onnenpotkun. Tai no, joo, tässä tilanteessa... mutta. No kuitenkin:) Se helpottaa kovasti tässä hetkessä ja täytyy kyllä sanoa, että enää ei vituta yhtään!
***
Ja jos vielä sattumista puhutaan, niin etsittiin kahta normaalia sänkyä. Isoilla pojilla oli epäkäytännölliset puoliparvisängyt ja tässä rytäkässä hankkiuduttiin niistä eroon. Normaaleja puusänkyjä ei vain meinannut löytyä mistään. Täällä uudessa kodissa oli leikkimökissä kaksi puusänkyä ja entiseltä asukkaalta niistä kysyessäni, hän sanoi, ettei tarvitse niitä, saatte ne! (Sattuma?)
***
Tosiasiassa tässä kahdessa viikossa ehti tapahtua enemmän kuin monella koko elämän aikana. Oikea elämäni tuplavoltti, mutta ihmeenlailla sitä taas ollaan jalkeilla ;D
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Ystäville, niille jotka sanoivat: Sinä selviät:) Ja niinhän siinä kävikin!
Oikein sormet syyhyää, että saan otettua kuvia teille, sittenpähän tajuatte mistä puhun, kun tosiaan koti löysi ihmisensä ja toisin päin. Ja nyt tietenkin se kaikkia yllättävä asia: Missähän on kamera?! :)
Ja taas jälleen työnantajalle kanssa äärettömän suuri kiitos. Minusta tuntuu, että koko työyhteisö on elänyt näitä meidän perheen kaaoksia ja jaksaneet tukea ja joustaa. Olisikohan nyt minun aikani antaa samalla mitalla takaisin?!
Olen ihan varma, että kaikella oli tarkoituksensa ja tästäkin rytäkästä vahvistuin. Kohta olenkin muuten aika kova mimmi;D
Ja jokainen joka on muuttanut, voi kuvitella kuinka suuri homma on 6 hengen omakotitalollinen kahdessa päivässä pakettiin ja siirretty 8O. Siinä on nimittäin jo esim. 3 mopoa, kahden kottikärryt, 700 laatikkoa pilputuksia, potkuri ja stiga.
Kun olen jonain päivänä purkanut kaiken, karkaan salamajaan maalle ja nukun kaksi vuorokautta putkeen. Ainakin.
S.A.
24.2.11
Pohjakosketus.
Nomen est omen, tällä blogilla siis. Katastrofialueella ollaan taas ihan ytimessä ja jokseenkin vittumaisimmasta päästä mitä olla saattaa. Maanantai-iltana valkeni, että sitä viimeistä kauppakirjaa talokaupoissa ei voida tehdä. Pankki ei siirrä vakuuksia uuteen kohteeseen, vaikka näin oli sovittu. End of story. Piste. Deellä hitonmoinen silmätulehdus ja tiistaina hoidin sitä kotona vuorostani ja samalla koitin keräillä maailmani rippeitä kasaan. Istuin saunanlauteilla ja paruin ihan aikuisten oikeesti ja täysillä. Soitin paniikkipuheluja (sano, että hengitä, sano, että mä selviän tästä, sano, että kaikki järjestyy, sano, sano...) tärkeille ihmisille ja yritin muistaa hengittää. Soitin asuntotoimistoon- hahhhaahhhaa! 3h ja keittiö (65 m2) vittu, että ei naurattanut yhtään. Sitten kokosin itseni ja pesin kolme koneellista pyykkiä hengitysharjoitusten lomassa.
Keskiviikkona suoriuduin töihin ja no. luojan kiitos, työkaverit yms. oli helkutin mukavia, joten kamelin selkä ei katkennut. Tänään on torstai, hengitän edelleen ja lapset on hengissä ja hengittää ja Ukko teki vuokrasopimuksen talosta, jota käytiin eilen katsomassa (3mh, kkh, oh, keittiö, sauna, wc...), sijainti loistava, maanantaina saadaan avaimet ja *tattadaa* muutetaan *tattadaa* taas.
Lapsille oli kurja kertoa, mutta keneen ihmeessä niistäkin on tullut niin järkeviä? Ei ainakaan vanhempiinsa. Aa totesi, että harmittaa vähän, mutta onneksi perhe pysyy(!!!) Bee viittoi, että "v-i-t-u-t-t-a-a" ja sanoin, että meillä ei kiroilla, ei edes viittomalla ja Bee totesi, että kiva, kun kuitenkin saadaan pitää omat tavarat. Cee rallatteli: Meillä on vanha talo ja meillä on uusi talo ja meidän uudesta talosta tulee myös vanha talo.
Tänään olen jo seisonut ihan vankasti jaloillani, hengitys kulkee ilman suurempia suunnitelmia ja nyt sitten hmm. niin muutetaan uuteen kotiin ja odotetaan paskat housuissa maaliskuuta. Helvetin hienostihan tämä alkuvuosi on lähtenytkin käyntiin.
Joo, no hyviä puolia on tietty, että kumpikaan ei ole saanut potkuja ja kaikki ollaan terveinä, silmätulehduskin alkaa olla parempaan päin.
Eli saattaa olla, että pientä päivityshitautta on.
S.A.
Ps. Ystävät ja sukulaiset, puhelimeen en nyt jaksa kauheasti vastailla, mutta kyllä tämäkin suo rämmitään läpi, muukaan ei taida auttaa :)
Pps.Ja jos siellä joku miljonääri lukee mun blogia, niin voin privaatisti laittaa tilinumeron. Myös pieni lepoloma aurinkorannalla voisi tehdä terää. Haha.
Ppps. Uudessa kodissa on kaksikerroksinen leikkimökki:) Jee!
Pppps. En enää ikinä luota, että asiat menee, niinkuin joku sanoo. Yritän olla aiheuttamatta enempää traumoja lapsille (aika vaikeeta se kyllä on)...
Ppppps.Pyydän, että kommentointi olisi asiallista- tää on heti tammikuun jälkeen pahin tilanne ja vaatii kohtuullisen paljon voimia pitää paketti kasassa.
Keskiviikkona suoriuduin töihin ja no. luojan kiitos, työkaverit yms. oli helkutin mukavia, joten kamelin selkä ei katkennut. Tänään on torstai, hengitän edelleen ja lapset on hengissä ja hengittää ja Ukko teki vuokrasopimuksen talosta, jota käytiin eilen katsomassa (3mh, kkh, oh, keittiö, sauna, wc...), sijainti loistava, maanantaina saadaan avaimet ja *tattadaa* muutetaan *tattadaa* taas.
Lapsille oli kurja kertoa, mutta keneen ihmeessä niistäkin on tullut niin järkeviä? Ei ainakaan vanhempiinsa. Aa totesi, että harmittaa vähän, mutta onneksi perhe pysyy(!!!) Bee viittoi, että "v-i-t-u-t-t-a-a" ja sanoin, että meillä ei kiroilla, ei edes viittomalla ja Bee totesi, että kiva, kun kuitenkin saadaan pitää omat tavarat. Cee rallatteli: Meillä on vanha talo ja meillä on uusi talo ja meidän uudesta talosta tulee myös vanha talo.
Tänään olen jo seisonut ihan vankasti jaloillani, hengitys kulkee ilman suurempia suunnitelmia ja nyt sitten hmm. niin muutetaan uuteen kotiin ja odotetaan paskat housuissa maaliskuuta. Helvetin hienostihan tämä alkuvuosi on lähtenytkin käyntiin.
Joo, no hyviä puolia on tietty, että kumpikaan ei ole saanut potkuja ja kaikki ollaan terveinä, silmätulehduskin alkaa olla parempaan päin.
Eli saattaa olla, että pientä päivityshitautta on.
S.A.
Ps. Ystävät ja sukulaiset, puhelimeen en nyt jaksa kauheasti vastailla, mutta kyllä tämäkin suo rämmitään läpi, muukaan ei taida auttaa :)
Pps.Ja jos siellä joku miljonääri lukee mun blogia, niin voin privaatisti laittaa tilinumeron. Myös pieni lepoloma aurinkorannalla voisi tehdä terää. Haha.
Ppps. Uudessa kodissa on kaksikerroksinen leikkimökki:) Jee!
Pppps. En enää ikinä luota, että asiat menee, niinkuin joku sanoo. Yritän olla aiheuttamatta enempää traumoja lapsille (aika vaikeeta se kyllä on)...
Ppppps.Pyydän, että kommentointi olisi asiallista- tää on heti tammikuun jälkeen pahin tilanne ja vaatii kohtuullisen paljon voimia pitää paketti kasassa.
20.2.11
Karvaturrille terveisiä per***stä.
Aamulla totesin Deen silmän rähmivän ja soittelin tk:een 9:30. Lääkäriajat olivat tuolloin menossa 15 ja sitten klo. 15 soitin uudestaan, jolloin sanottiin, että tunnin päästä voitte tulla. Menimme 16 aikaan ja lääkärin juttusilla oltiin sitten 17:30. Silmätulehdushan se. Apteekki oli mennyt kiinni klo. 17 ja lääkäri käski pyytää päivystyspakkauksen. Tultiin vastaanottohuoneesta ja miespuolinen karvanaamahoitaja totesi, ettei silmätulehdukseen saa päivystyspakkausta ja lähdimme niine hyvinemme kotiin.
Kotona otettiin matsi Ukon kanssa siitä, kumpi jää hoitamaan. Totesin, että olen tänä vuonna ollut hmmmmmmm. kuukauden poissa töistä ja meillä on oikeasti sesonki nyt, joten voisitko, pystyisitkö, viitsisitkö... Ukko hiilestyi, että hänhän on vasta koeajalla ja minä kiljuin, että ei ne sitä pentua ota hoitoonkaan, kun silmätulehdus leviää kuin kulovalkea ja koska niitä lääkkeitä ei päivystyspakkauksena saanut, niin eihän se huomenaamuna ole itsestään parantunut ja lakannut rähmimästä Ja Ukko soitti töihin ja ilmoitti, että on huomenna pojan kanssa kotona ja sitten minun (miten helvetissä kaikki hoidettavat asiat onkin aina minun kontolla????????) piti vielä soittaa tk:een, että voisiko hoitaja kirjoittaa todistuksen Ukolle, koska Ukko haluaa, ettei töissä jää epäselväksi tämä asia. Niin, niin saa**na! Hoitaja (nainen) sanoo, että: "Tottakai silmätippoja saa päivystyspakkauksena, jos te viitsitte tulla hakemaan"... Viitsinpä hyvinkin ja olikin otsassa kymmenen metriä pitkä *se*, kun porhalsin takaisin tk:een. Luukulla oli se naishoitaja ja onneksi se saamarin karvanaama tajusi lymytä jossain näkymättömissä. Kirjallista palautetta en ryhtynyt rustaamaan, mutta pyysin jäähileet äänessä käsittelemään tämän silmätippa-asian viikkopalaverissa, niin että karvaturrikin YM-MÄR-TÄÄ, että silmätippoja saa päivystyspakkauksena. Ai helkkari, että muuten ottaa pannuun. Tähänkin hepuliin käytetty energia meni ihan hukkaan, ärrrrrjyyyh! Olisi kiva tapella parisuhteessakin jostain ihan oikeasta jutusta, eikä tämmöisistä pöljistä hommista. Puh!
S.A.
Kotona otettiin matsi Ukon kanssa siitä, kumpi jää hoitamaan. Totesin, että olen tänä vuonna ollut hmmmmmmm. kuukauden poissa töistä ja meillä on oikeasti sesonki nyt, joten voisitko, pystyisitkö, viitsisitkö... Ukko hiilestyi, että hänhän on vasta koeajalla ja minä kiljuin, että ei ne sitä pentua ota hoitoonkaan, kun silmätulehdus leviää kuin kulovalkea ja koska niitä lääkkeitä ei päivystyspakkauksena saanut, niin eihän se huomenaamuna ole itsestään parantunut ja lakannut rähmimästä Ja Ukko soitti töihin ja ilmoitti, että on huomenna pojan kanssa kotona ja sitten minun (miten helvetissä kaikki hoidettavat asiat onkin aina minun kontolla????????) piti vielä soittaa tk:een, että voisiko hoitaja kirjoittaa todistuksen Ukolle, koska Ukko haluaa, ettei töissä jää epäselväksi tämä asia. Niin, niin saa**na! Hoitaja (nainen) sanoo, että: "Tottakai silmätippoja saa päivystyspakkauksena, jos te viitsitte tulla hakemaan"... Viitsinpä hyvinkin ja olikin otsassa kymmenen metriä pitkä *se*, kun porhalsin takaisin tk:een. Luukulla oli se naishoitaja ja onneksi se saamarin karvanaama tajusi lymytä jossain näkymättömissä. Kirjallista palautetta en ryhtynyt rustaamaan, mutta pyysin jäähileet äänessä käsittelemään tämän silmätippa-asian viikkopalaverissa, niin että karvaturrikin YM-MÄR-TÄÄ, että silmätippoja saa päivystyspakkauksena. Ai helkkari, että muuten ottaa pannuun. Tähänkin hepuliin käytetty energia meni ihan hukkaan, ärrrrrjyyyh! Olisi kiva tapella parisuhteessakin jostain ihan oikeasta jutusta, eikä tämmöisistä pöljistä hommista. Puh!
S.A.
19.2.11
Täällähän me.
No niin, Liskonainen jo hätyytteli ja toki on ollut tästä päivittämättömyydestä huono omatuonto- tästäkin:/ Raamit on ihan ojennuksessa meillä. Lapset kutakuinkin terveinä. Aalle tuli eilen flunssa ja pientä lämpöä. Voisin jopa sanoa, että "melkein kuin tilauksesta". Esimurkun riennot on päättyneet viime aikoina milloin mihinkin sähläykseen ja kurinpalautusta on harjoitettu. Eilen olin luvannut, että poika saa mennä nuorisotalolle 19-23 väliseksi ajaksi sillä ehdolla, että vien ja haen. No lämmön noustua iltariennot peruuntuivat ja kas, sainkin mennä nukkumaan jo yhdeksältä;)
Arki huilaa tällä kaavalla:
5:45 minä ylös. 6:45 minä; tukka hyvin ja maalit naamassa. 7:00 pikkujätkät ylös, isojen paimennusta. 7:30 pikkujätkät vaatteisiin. 7:45-8:15 pikkujätkät hoitoon, itse töihin. 8:30-16 töitä. 16:15 lapset hoidosta. Kotona 16:45-jotain, riippuen tarvitseeko käydä kaupassa. 17:30 iskä kotona. 17:30-18:30 yleistä kaaosta, nimi tähän lappuun, mulla sitä, mulla tätä, toi sinne, tää tänne, tarkista läksyt...Iltapala/ruoka jossain 19 korvilla, pesupuuhia, sänkyyn rauhoittuminen 20:30...
Kerran viikossa olen ottanut tavakseni pihistää tunnin, puolitoista. Eli vien pikkujätkät hoitoon 8 pintaan ja kaahaan kotiin imuroimaan ja luutuamaan. Töihin menen joko 9:30 tai 10:30 ja vaikka ihan tismalleen tiedän, että näin ei pitäisi toimia, niin en kuitenkaan tunne olevani päivähoitojärjestelmän pahin väärinkäyttäjä- jos sillä säästytään monelta kiljunnalta, niin saanhan tehdä niin? Silittäkää nyt vähän päätä ja sanokaa, että joo, saat pihistää tunnin:)
Isojen toimenkuvaan kuuluu lattioiden siistiminen, pyykit, roskat, lelut paikoilleen siivousaamua edeltävänä iltana ja tämä systeemi tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä:)
Tällä viikolla Ceellä oli neuvola ja sitä ennen päivähoidossa keskustelu. Päivähoidon kanssa oltiin samoilla linjoilla, poika osaa ja tekee, jos vaan viitsii aloittaa. Täti oli myös huomannut, että Ceellä on ilmiömäinen kyky saada muut tekemään asioita puolestaan tai hänen hyväkseen. (Mikä manipulaattori tuosta tulee?????) Ruokailu on sihtisuun kanssa haasteellista ja sanoinkin, että jos poika sanoo, ettei syö, niin pois pöydästä ja seuraavalla ruoalla uusi yritys- ei maanittelu, vaan selkeä jokotai. No, torstaina Cee oli poistettu ruokapöydästä asiattoman käytöksen perusteella ja pyysin tarkennusta, että mitähän tämä "asiaton käytös" pitää sisällään? Cee oli neuvotellut vieruskaverinsa antamaan omat leipänsä hänelle, koska ei ollut pitänyt varsinaisesta ruoasta. Hoitaja totesi, että pojalla tuskin tulee olemaan ongelmia elämässä pärjäämisen suhteen, koska varsin neuvokkaasti pelaa aina suotuisat olot itselleen. XO
Neuvolassa poika ei tehnyt mitään. Ei yhtään mitään. Istui hiljaa ja puisteli päätään sen merkiksi, ettei aio seisoa vaa'alla, antaa mitata itseään, ei aio piirtää, ei aio antautua kuulotutkimukselle, siis ei mitään!
Ihan huti reissu ja paasasin autossa, että MIKSET SÄ TEHNYT MITÄÄN? OLISIT OSANNUT IHAN KAIKEN! Ja poika totesi: No, kun mä en osaa sanoa ÄRRRRRRÄÄÄÄÄ!
Niin. Jos johonkin asiaan kiinnitetään huomiota, niinkuin nyt siihen r-kirjaimeen, niin Ceen maailmassa ei silloin kannata edes yrittää seisoa yhdellä jalalla, jos ei osaa sitä r-kirjantakaan... Hohoi.
Kaikenlaista pientä ja suurempaakin projektia olisi täällä kotona, muistipelin pelaamista yms. Cee on värittänyt muistipelin "tyhjät" puolet ja täten tietysti pärjää pelissä huippuhyvin, koska me muut ei vielä olla opittu tätä värijärjestelmää. Oikeudenmukainen lapsi? Totta totisesti.
Lupaan kirjoittaa uudelleen nopeammin kuin 10 päivän välein. Ihan heti, kun keksin mistä välistä pihistän aikaa lisää:) Joku tietysti sanoo, että valvo vähän myöhempään. No kuulkaa, ei onnistu! Minusta tulee liian vähän nukkuneena aivan kauhea! Tai vielä kauheampi kuin jo olen;D
Nähdään!
S.A.
Arki huilaa tällä kaavalla:
5:45 minä ylös. 6:45 minä; tukka hyvin ja maalit naamassa. 7:00 pikkujätkät ylös, isojen paimennusta. 7:30 pikkujätkät vaatteisiin. 7:45-8:15 pikkujätkät hoitoon, itse töihin. 8:30-16 töitä. 16:15 lapset hoidosta. Kotona 16:45-jotain, riippuen tarvitseeko käydä kaupassa. 17:30 iskä kotona. 17:30-18:30 yleistä kaaosta, nimi tähän lappuun, mulla sitä, mulla tätä, toi sinne, tää tänne, tarkista läksyt...Iltapala/ruoka jossain 19 korvilla, pesupuuhia, sänkyyn rauhoittuminen 20:30...
Kerran viikossa olen ottanut tavakseni pihistää tunnin, puolitoista. Eli vien pikkujätkät hoitoon 8 pintaan ja kaahaan kotiin imuroimaan ja luutuamaan. Töihin menen joko 9:30 tai 10:30 ja vaikka ihan tismalleen tiedän, että näin ei pitäisi toimia, niin en kuitenkaan tunne olevani päivähoitojärjestelmän pahin väärinkäyttäjä- jos sillä säästytään monelta kiljunnalta, niin saanhan tehdä niin? Silittäkää nyt vähän päätä ja sanokaa, että joo, saat pihistää tunnin:)
Isojen toimenkuvaan kuuluu lattioiden siistiminen, pyykit, roskat, lelut paikoilleen siivousaamua edeltävänä iltana ja tämä systeemi tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä:)
Tällä viikolla Ceellä oli neuvola ja sitä ennen päivähoidossa keskustelu. Päivähoidon kanssa oltiin samoilla linjoilla, poika osaa ja tekee, jos vaan viitsii aloittaa. Täti oli myös huomannut, että Ceellä on ilmiömäinen kyky saada muut tekemään asioita puolestaan tai hänen hyväkseen. (Mikä manipulaattori tuosta tulee?????) Ruokailu on sihtisuun kanssa haasteellista ja sanoinkin, että jos poika sanoo, ettei syö, niin pois pöydästä ja seuraavalla ruoalla uusi yritys- ei maanittelu, vaan selkeä jokotai. No, torstaina Cee oli poistettu ruokapöydästä asiattoman käytöksen perusteella ja pyysin tarkennusta, että mitähän tämä "asiaton käytös" pitää sisällään? Cee oli neuvotellut vieruskaverinsa antamaan omat leipänsä hänelle, koska ei ollut pitänyt varsinaisesta ruoasta. Hoitaja totesi, että pojalla tuskin tulee olemaan ongelmia elämässä pärjäämisen suhteen, koska varsin neuvokkaasti pelaa aina suotuisat olot itselleen. XO
Neuvolassa poika ei tehnyt mitään. Ei yhtään mitään. Istui hiljaa ja puisteli päätään sen merkiksi, ettei aio seisoa vaa'alla, antaa mitata itseään, ei aio piirtää, ei aio antautua kuulotutkimukselle, siis ei mitään!
Ihan huti reissu ja paasasin autossa, että MIKSET SÄ TEHNYT MITÄÄN? OLISIT OSANNUT IHAN KAIKEN! Ja poika totesi: No, kun mä en osaa sanoa ÄRRRRRRÄÄÄÄÄ!
Niin. Jos johonkin asiaan kiinnitetään huomiota, niinkuin nyt siihen r-kirjaimeen, niin Ceen maailmassa ei silloin kannata edes yrittää seisoa yhdellä jalalla, jos ei osaa sitä r-kirjantakaan... Hohoi.
Kaikenlaista pientä ja suurempaakin projektia olisi täällä kotona, muistipelin pelaamista yms. Cee on värittänyt muistipelin "tyhjät" puolet ja täten tietysti pärjää pelissä huippuhyvin, koska me muut ei vielä olla opittu tätä värijärjestelmää. Oikeudenmukainen lapsi? Totta totisesti.
Lupaan kirjoittaa uudelleen nopeammin kuin 10 päivän välein. Ihan heti, kun keksin mistä välistä pihistän aikaa lisää:) Joku tietysti sanoo, että valvo vähän myöhempään. No kuulkaa, ei onnistu! Minusta tulee liian vähän nukkuneena aivan kauhea! Tai vielä kauheampi kuin jo olen;D
Nähdään!
S.A.
7.2.11
Hophophiiop.
Tammikuun aluksi aiotut kiireet ja aikataulutukset ja säätämiset on nyt sattuneesta syystä siirtyneet helmikuun alkuun.
Kalenteri pursuilee tehtävälistoja, muistettavia asioita ja kaikkea sälää. Neuvolaa, vanhempainiltaa, palautettavia lippulappusia (kaupunki, kela, päivähoitotoimisto, eskariin ilmoittautuminen, hammasoikoja, poikien parturi, tyhjennä vanha talo loppuun...) Niin ja pitäisi muistaa mennä suurin piirtein oikeaan aikaan töihin ja pitäisi muistaa viedä lapset ja yrittää muistaa hakeakin ne;)
Joten rakkaat toverit, en ole teitä ollenkaan hyljännyt, tää nyt vaan on hetken tätä häsläystä- ja palaan kentälle pikimiten!
Aion kuitenkin tehdä lakialoitteen, että sosiaalisen median ajantasalle saattamiseen normaali perheenäiti tarvitsee pitkän sairasloman jälkeen viikon ja ihan tavallisena arkena yksi extravapaa ihan vaan tähän bloggailuun ja faboon. Menisköhän läpi? Menee siellä turhempaakin!
Voikaa hyvin ja älkää hukkuko lumeen ja pitäkää pipot päässä!
S.A.
Ps. Bee säikäytti pääkipuilmoituksella, mutta se menikin ihan nukkumalla ohi:)
Pps. Eilen en tehnyt mitään. Vaivoin raahauduin peiton kanssa sohvalle ja pötkötin siinä 8 tuntia ja raahauduin takaisin sänkyyn. Paras vapaapäivä aikoihin ja tiukasta päätöksestä johtuen en potenut edes huonoa omaatuntoa! Jeah!
Kalenteri pursuilee tehtävälistoja, muistettavia asioita ja kaikkea sälää. Neuvolaa, vanhempainiltaa, palautettavia lippulappusia (kaupunki, kela, päivähoitotoimisto, eskariin ilmoittautuminen, hammasoikoja, poikien parturi, tyhjennä vanha talo loppuun...) Niin ja pitäisi muistaa mennä suurin piirtein oikeaan aikaan töihin ja pitäisi muistaa viedä lapset ja yrittää muistaa hakeakin ne;)
Joten rakkaat toverit, en ole teitä ollenkaan hyljännyt, tää nyt vaan on hetken tätä häsläystä- ja palaan kentälle pikimiten!
Aion kuitenkin tehdä lakialoitteen, että sosiaalisen median ajantasalle saattamiseen normaali perheenäiti tarvitsee pitkän sairasloman jälkeen viikon ja ihan tavallisena arkena yksi extravapaa ihan vaan tähän bloggailuun ja faboon. Menisköhän läpi? Menee siellä turhempaakin!
Voikaa hyvin ja älkää hukkuko lumeen ja pitäkää pipot päässä!
S.A.
Ps. Bee säikäytti pääkipuilmoituksella, mutta se menikin ihan nukkumalla ohi:)
Pps. Eilen en tehnyt mitään. Vaivoin raahauduin peiton kanssa sohvalle ja pötkötin siinä 8 tuntia ja raahauduin takaisin sänkyyn. Paras vapaapäivä aikoihin ja tiukasta päätöksestä johtuen en potenut edes huonoa omaatuntoa! Jeah!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)