Viikon ruokalista.

Hannele haastoi kertomaan inhokkiruoista. Olin tämän jo nähnyt Timantin blogissa ja ajattelin jo silloin, että nyt onkin semmoinen haaste, johon minulla ei ole mitään sanottavaa. Olen jo varmaan usein maininnut, että olen kaikkiruokainen, pidän kaikista ruoista, olen ennakkoluuloton enkä ole millekään allerginen. Paha, paha, paha yhdistelmä. Todella paha.

Pidän simpukoista, (Alohomora ei saa lukea tätä) e****ista, kaikesta kalasta, keitoista, maksasta, kaikista vihanneksista, (Hanni silmät kiinni) putkimiehen oksennuksesta=makaronivellistä, kalansilmäpuurosta (perunasuurimopuurosta), kaikesta lihasta, kaikista leivonnaisista, sushista, sinihomejuustosta, kaikista marjoista ja hedelmistä ja mämmistä. Ei ole vielä tullut vastaan ruokaa, jota en olisi maistanut ja josta en olisi pitänyt. Eli vastaan haasteeseen niin, että mitä ottaisin vähiten lautaselle ja minkä söisin ensimmäisenä pois. Näin toimienhan varmistetaan, että jää hyvä maku viimeiseksi suuhun;D

Marie-keksit. En vaan ymmärrä miten ne pahvikiekot roikkuu vuodesta toiseen markkinoilla. KUKA NIITÄ OSTAA?

Lisä- ja sailöntäaineilla viimeistellyt valmistuotteet. Esim. kuivakakut. Jää kiinni kitalakeen. Ugh.

Kieli. Ei niinkään maku, mutta sen käsitteleminen-------->

Siis keitetystä kielestä sen nystyräisen nahan irroittaminen. Ei niin

erityisen viehkoa.

Veriruoat. Pakko tähän listaan on jotain saada, kun kerran aloin vastaamaan, mutta missään nimessä veriruoat ei ole inhokki. Vaan ikäänkuin lemppariruokalistan häntäpäässä.

Ei vaan tule muuta mieleen. Ei millään. Onneksi A on samanlainen jätteenkäsittelylaitos kuin äitinsä, joten hänen kanssaan voidaan kokeilla kaikkea "omituista". Muu miesväki on hieman nirppanokkaisempia. Olin ylpeä, kun maistelimme valasta ja A ei tiennyt mitä se oli. Maistoi ja analysoi maun olevan hyvin lähellä riistaa ja se oli hyvin kuvailtu. Ei ollut ollenkaan kalamainen (no joo nisäkäshän se onkin, mutta silti!). Suuri haaveeni olisi matkustella joskus ruokamatkaajana ympäri maailmaa. Erityisesti kiinalaiset suolakurkut vaikuttavat tällä hetkellä mielenkiintoisilta. Venäläisistä ruoista pidän myös.

Että semmoinen lista:) Varmasti on olemassa niitäkin ruokia, joista en pidä, mutta ei vain vielä ole tullut vastaan.

S.A.

Juhuu-UUU!

JEEEEE! Olet juuri saapunut VOITTAJAN blogiin! Voitin Annen laskiaispulla-arvonnassa! Voitteko käsittää, ensimmäistä kertaa elämässäni voitin ihan rehellisellä pelillä! Olen niin iloinen!
Ette voi edes kuvitella, kuinka iloinen ja onnellinen olenkaan! (Sitä paitsi täytin aamulla Valintatalossa kyselyn, jos tämä onnettaren suosikkina olo jatkuu, niin mitä tässä vielä voi tapahtua!)

Mietin tässä, että pitäisiköhän julkistaa kaikki omat tiedot tässä, jos nyt joku muukin haluaa lähetellä paketteja Susikairaan Annen ja Hehkuvaisen lisäksi=)

Voi siskot ja veljet! Kohta jää työtkin tekemättä, kun olen niin täpinöissäni;D

S.A.

Lempivärejäni on vaaleanpunainen ja pinkki. Keltainen ja lime. Tykkään kaikista karkeista! Paitsi niistä tosi happamista (adstringoivista=suunlimakalvoja supistavista, tämä jäi joillain oluttehtaan tutustumisreissulla oluttermistöstä mieleen ja sopii oluen lisäksi myös noihin happamankirpeisiin karkkeihin;D)! Ja Anne kyseli vielä olenko lasi vai muovi-ihminen... Hmm. varmaankin molempia, mutta ehkä enemmän lasi;)

Murtumia.

Valokuvatorstain haastesanaan "Murtumia" vastaan, että onhan noita ollut XD

Kyllä nyt vaikean pukkasi.

UUUUUH. Olen ihan pähkinöinä täällä. Tilasin juuri kasan tarvikkeita tuohon aiempaan haasteeseen, enkä voi käsittää ettei tilaus ole lähtenyt vielä matkaan. Onhan siitä jo 32 minuuttia, kun tilausvahvistus tuli! Seuraava koetinkivi on siinä, että miten pystyn olemaan paljastamatta mitään ennen aikojaan täällä blogissa. Olen vain niin kovin kärsimätön ja innostunut! Apua! Oi, onneksi on taas reissutöitä ja sen mukanaan tuomaa autoilua viikonloppuna, niin en ole tykittämässä nettiputiikkia kärsimättömillä sähköposteillani.

Sitten, kun olen puuhaamassa haastetöitäni minun pitää varmasti katkoa kaikki yhteydet ulkomaailmaan, en vaan voi muuten olla paljastamatta niitä. Aaargh. Tämä on viimeinen haaste johon osallistun, mielenterveyshän tässä menee!

*Yritin muuten illalla avata yhtä säilyketölkkiä huonolla menestyksellä ja A ehdotti: "Kokeillaan avata sillä isän korvalla!?" Minä: "Niin millä?" "Isän korvalla!" Loppujen lopuksi selvisi, että kyseessä on Tupperwaren ns. isännän korvike (silikoninen läpyskä, jolla saa hyvän, luistamattoman otteen), mutta isän korvalla avattu säilyketölkki olisi takuuvarmaa lööppiaihetta!*

Arjen riemuja.

Se on kuulkaas hyvä juttu, että on tämmöinen keskivertoa pöljempi akka. Ei tarvitse kovin suuria juttuja, joita voi pähkäillä pää pinkeänä ja lisäksi ihan pikkiriikkiset asiat naurattavat poskettomasti. Niin kuin nyt tämä saapunut lähetys:

Jään hengitystä pidättäen odottamaan sitä lähetystä, jossa ei tarraa ole. Onko se tyhjää täynnä? Jos on, niin silloin Itellan korkeiksi väitetyt postimaksut eivät ole korkeita ollenkaan. Ei silloin tavarantoimittajalla olisi varaa lähetellä tyhjiä laatikoita ja pitää vastaanottajaa jännässä sen suhteen missä laatikossa on jotain tai ei. Totisesti, kuka hassuttaja on keksinyt tämmöisen tärkeän tarran?

S.A :D

La-la-la-laiskiaista kaikille.

Pullamummeli hemmottelee helmikuussa. Runebergintorttuja, pizzaa, sämpylöitä ja tänään laskiaispullia. Kyllä Akalla leviää niin hymy kuin persekin. Tänään on ollut vauhdikas päivä. Olen tehnyt uusia töitä ja korjaillut vanhoja huteja;D Lisäksi olen rampannut virastoissa. Väliaikoina olen kähissyt Ukon kanssa, kun ne käyttöohjeet vain ovat kirjoitettu sillä perkeleellisellä salakielellä, jota vain naiset ymmärtävät. Siitä syystä miesväen ei kannata edes avata koko käyttöohjekirjaa. Mainittakoon tässä yhteydessä kuitenkin, että se pitkin hampain kirahdettu: "No olisit heti sanonu, että sen voi tehdä noinkin!" Kuulostaa tietyssä yhteydessä sanottuna varsin kelvolliselta kiitokselta. Ja tietysti ulosantiaan voisi allekirjoittanut hioa niiltä osin, että vastaus edelliseen kirahdukseen olisi voinut olla: "Oh anteeksi, enkö ole muistanut aiemmin kertoa, että sen voi tehdä näinkin?" Sen sijaan, että syrjäsilmäilyn ja nenännostelun jälkeen toteaa: "Olisit kysynyt minulta neuvoa, jos et kerran itse osaa!"

Niinä aikoina, jolloin en ole syönyt pullaa tai istunut virastoissa (vink--->rähinälaatikossa on uutta tekstiä) tai nahistellut Ukon kanssa tai tehnyt töitä, olen työstänyt edellisen postauksen haastetta päässäni ja uskokaa tai älkää- nyt on maahtavaaat ideat jo valmiina odottamassa toteutusta ja pikku kätöset suorastaan huutavat päästä käsiksi projektien pariin! Ai että tästä tulee loistavaa, uskoisin!;D

Mutta nytpä pakkailen syömättä jääneet kolme pullaa pojille kotiinviemisiksi ja ostan purkkihernekeittoa. Eiköhän näillä eväillä saada iltahubaa, you know; Paukku Pete and the Funky Bunch!

S.A.

Taitohaaste.

Hehkuvaisen blogissa oli tämmöinen juttu! Minä tietysti kauheaa kyytiä nappasin sieltä numeron viisi itselleni. Olen edelleen *pikkuisen* murheissani siitä, että Hannin arvonnassa jäin nuolemaan näppejäni... Olen myös osallistunut moniin muihin arvontoihin, sekä täällä blogistaniassa, että tosielämässä, eikä minun nimelläni varustettu arpa nouse koskaan. Jopa "kaikki-arvat-voittaa-paitsi-yksi"-arvonnoissa onnistun ottamaan juuri sen arvan, joka on se typösen tyhjä. No niin, mutta siis tähän haasteeseen, säännöt tulee tässä:

Ensimmäiset 5 ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni. Minun valintani. Sinulle.Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
- Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
- Tekemäni juttu on vain sinua varten.
- Se tehdään tämän vuoden aikana.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
- Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.Haaste? Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain!

Ja Akkahan osaa ainakin virkata sisäelimiä, jos nyt ei muuta sitten osaakaan;)

S.A.

Koira kokeilee huumorintajua.

Viime viikko meni ns. persiilleen uimahommissa. Alkuviikosta ei millään tarjennut (-27 astetta aamulla kuudelta mittarissa; ei vaan pysty, ei kykene). Loppuviikosta moottoriajoneuvot olivat jyrkästi liikkumista vastaan, joten pidimme sitten talviloman. Tänä aamuna yritin pysyä kärryillä uimakaverini nopeatempoisessa ajatuksenjuoksussa- mennään-ei mennä-mennään-en oo nukkunu yhtään-mennään kuitenkin. Kyllä sitä olikin jännää aamulla sitten, kun odottelin, että ollaankohan sitä menossa vai ei. Mentiin ja hyvä niin. Nyt on taas reipas mieli=)

Jännä homma, että säännöllisellä reippailulla hankittu ruokahalu pysyy vakiona, vaikka olisikin viikko välissä, ettei mitään mainittavia urheilusuorituksia tee. Vatsa huutaa suoraa huutoa heti kahdeksan jälkeen ja kymmeneen mennessä on jo uusi jättiläisnälkä päällä. Uintivyö kiristi tänä aamuna, ilmeisesti viikon laiskottelun aikaansaamia tuhoja korjataan kaksi viikkoa?



Eipä silti viikonloppuna tuli kyllä herkuteltuakin. Perjantai-iltana piti tehdä jättikatkaravunpyrstöjä ja jalapeno-chilipoppersseja. Lauantaina piti tehdä taas jättikatkaravunpyrstöjä- minkäs teet, kun pojatkin tykkää;), pakkohan se on uhrautua.
Sunnuntaina sitten vain kevyesti kermaperunoita ja paistia.


"Vuodet ovat kohdelleet minua hyvin. Viikonloput-niistä johtuu aiheutuneet vahingot!"

*Remu- kuuliainen pieni koira*

Pitipä taas eilen miettiä itkisikö vai nauraisiko tuon meidän karvatassun kanssa. C:llä oli jäänyt puolikas leipä olohuoneen pöydälle. Remu käveli muina koirina ohi. Huomasin vain kuinka sen sieraimet värähti, mutta muuten aivan normaalisti se käveli ohi siitä pöydästä ja leivästä. Sanoin Ukolle, että nyt muuten alkoi koiran päässä hurja aivotyöskentely- vaikka se näyttää nukkuvan sohvalla, niin se miettii sitä leipää siinä pöydällä. Katsoin muka telkkaria ja syrjäsilmällä kyyläsin pikkurosvoa. Ja niin- siinä vaiheessa, kun A ja B ryhtyivät kutittamaan C:tä ja Ukko melskasi poikien kanssa- Remu lähti sohvalta, käveli pöydän ohi ja kas! Leipä oli hävinnyt. Sanoin välittömästi Ukolle, joka ei edes huomannut koko nappausta. Ukko sanoi: REMU! Remu tiputti leivän suustaan ja tuli nolona Ukon eteen istumaan. Mutta- se mokoma ryökäle istui Ukkoon selin! Eikö koiran pitäisi nolona tuijottaa isäntäänsä ja yrittää lepytellä??? Niin ei mitään. Tämä napottaa selin isäntää kohti. Sen verran se on paikoillaan pysymistä oppinut, että istui noin 8 minuuttia siinä paikoillaan, ennen kuin luvattiin vapaaksi ja leivän luo se ei mennyt sittenkään. Ukolle totesin, että ei se taida meitä paljoa arvostaa taikka kunnoittaa.
Siis oikeasti- SELIN! Olen vieläkin tyrmistynyt.

S.A.

...Teen sulle temput...

Meille on muuttanut taikuri. Oikeastaan se on B, mutta häntä sopii nykyään puhutella vain taikuriksi. Tämä alkoi perjantaina. B sanoi, että lelukaupassa on myynnissä taikurinsetti (n.35 €)... Minä totesin sen olevan kallis ja koska viikkorahat oli jo saatu ja extraa ei tipu, täytyy säästää. Ja sitten etsittiin netistä temppuja, joihin riitti kotona olevat tarvikkeet. Mm. kananmuna (raaka) ja lasillinen vettä. Muna painuu pohjaan, mutta kun lisää veteen suolaa, niin muna alkaa kellua.

No perjantai-ilta meni siinä räpiessä ja kun muna kelluu kymmenettä kertaa lasissa, me muut yritimme peittää haukotuksia ja ainoa joka jaksoi olla kokoajan vilpittömän hämmästynyt oli C.

Lauantaina se lelukaupan taikurinsetti jumputus jatkui. Herran omat rahat olivat 10 euroa vaille tarvittavan summan ja isin kanssa herra neuvotteli tiskaussopimuksen. Eli normaalien kotitöiden lisäksi täytyy ensi viikolla tiskata sekä isin, että äidin tiskivuoroilla oman lisäksi, niin saa sen puuttuvan kympin. Minä olisin sen antanut vasta viikon päästä, mutta isi heltyi antamaan sen heti.

Ja niin B kävi ostamassa setin ja tuli kotiin, tiskasi tiskit(kuulemma hyvää hyvyyttään) ja tattadaaa- palautti iskälle sen kympin, koska hän oli tingannut kaupassa alennusta, niin että ne omat rahat riittivät. Miten tässä maailmassa saa kasvatettua lapsensa, niin että ne ymmärtäisivät, että kaikkea ei voi saada, kun noilla Hannu Hanhilla näyttää sujuvan kaikki ihan noin vain???X)

Eilisen ja tämän päivän olemme, kuten arvata saattaa, istuneet jännityksestä jäykkänä sohvalla seuraamassa katovia tavaroita, leijuvia taikasauvoja, irtoilevia sormia jne. B:n kaverin äiti kysyi, voisiko B tulla heille leikkimään, minä olin siinä vaiheessa jo autossa valmiina heittämään B:n kaverilleen... Nyt on pari tuntia taiatonta aikaa*huh*.

Sitten olen miettinyt ihan tosissani tänään semmoista hommaa, että aivan varmasti täytyy olla olemassa kaksi samanlaista lumihiutaletta. Onhan tuota lunta ihan järjettömän paljon, kuutioonkin mahtuu aivan hirvittävän monta lumihiutaletta, että se ei vaan voi olla mahdollista, ettei niitä muka olisi kahta samanlaista missään.

Nyt yritän miettiä vielä jotain yhtä tärkeää. Kerron heti, jos tulee jotain yhtä suuria ajatuksia kuin tuo edellinen. Tosin voi olla mahdollista sekin, että taikuri on hukannut allekirjoittaneen viimeisetkin aivosolut ja siksi juttujen taso on tätä;) Sunnuntaita kaikille teille!

S.A.

Saunaselkä ja muuta jonninjoutavaa.

C:n puhe on vielä melko epäselvää. Mitäpä tuota turhaa treenaamaankaan, tulkkeja kun on talo väärällään. Voi aivan hyvin vänistä jotain epäselvää, erityisesti velipojat ahkerasti ehdottelevat: Tarkoititko tätä vai tätä? Ja tietysti Ukko, joka on passauttajan ylin palvelija. Monesti olenkin sanonut, että jos tuo passauttaminen alkaa jossain vaiheessa nyppiä, niin voit sitten peilin kanssa kahdestaan keskustella siitä, miten ihmeessä tilanne onkin päässyt tuohon pisteeseen? Täytyy tunnustaa, että itselläni ei hermot kestä tyhjää kitinää tai passauttamista. Pystyn kyllä sulkemaan korvani ja silmäni ja olemaan reagoimatta pyyntöihin. Korkeintaan sanon:

"Puhu kunnolla! En ymmärrä tuota vinkumista!"

"Jos et osaa pyytää nätisti, en tee/tuo/anna sitä sinulle!"

Helpoin keino ärsyttää C raivon partaalle on sanoa hänelle, että: "Minä olen isin kaveri!" C on maailmassaan vielä sitä mieltä, että kaikilla voi olla vain yksi kaveri ja jos esim. minä ehdin varata isin, niin isi ja C eivät voi olla kavereita keskenään.

Ukko tykkää katsoa Metsoloita, joka C:n suussa on vääntynyt muotoon Mehtälät. C ei vielä ymmärrä televisio-ohjelmien ja tallenteiden eroa. "Katotaanko Mehtälät?" Kysyy innostunut C. "Ei voida, se loppui jo!" Vastaa isi. Muutamaa sekuntia myöhemmin pikku Einstein tulee uudelleen ehdottamaan: "Isi! Nyt katotaan Mehtälät! JOO!" "Nauhoitetaan se ensi viikolla, niin sitten voidaan katsoa se aina uudestaan, jooko?"Ehdottaa isi ja C jatkaa kahden sekunnin kuluttua: "Nyt voidaan kattoa Mehtälää!? JOO!" ... ... ...

C:llä ja B:llä tuli jokin kahnaus ja C tuli miehekkäästi pyytämään apua isiltä: "Anna sille saunaselkä!" Kyllä se varmaan korpeaa pientä miestä, kun kaikki purskahtaa nauramaan.

Ja vielä sananen nettimaailman ihmeistä. A:lla on Habbohotellissa heppu ja siitä keskusteltiin taannoin, että sinne ei ns. oikeita rahoja laiteta, että saisi virtuaalihuonekaluja tms. silppua hankittua. Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei puhelimella, eikä millään muullakaan keinoin. Kysyin, että voiko niitä saada muuten kuin ostamalla? "No joo, jos menee töihin..." "Niinpä! Kannattasiko sinun sitten mennä sinne töihin, muruseni?" Ja niin virtuaaliheppu tienasi poletteja ja hankki romppeita eiliseen asti, kunnes joku huijasi hepulta kaksi tavaraa... Semmoista se on valssi kesällä ilman pikkuhousuja, niin netissä kuin täällä oikeassa elämässäkin. Kantapään kautta vain on jotkin asiat opeteltava. No, A tajusi kuitenkin olla hyvillään, ettei menneet oikeat viikkorahat siihen.

Ja kun näinkin sujuvasti tähän nettimaailmaan luiskahdin, niin yhden kommenttilootakeskustelun innoittamana kirjoitan vielä muutaman rivin yleistä pähkäilyä. Sinne lootaan en tästä aiheesta enää kommentoi, koska aika usein kaahottajat saavat vain lisää vettä myllyynsä, joten kun vaahto suupielistä laskeutuu, niin hyvä kaahottaja voi lukea kommenttinsa uudelleen aivan rauhassa ja hengitellä vaikka paperipussiin hetkisen;), josko se hymykin sieltä irtoaisi.

Omille kikaroille olen tahkonnut päähän sitä, että minkä ikinä suustanne tai näppiksestänne päästätte, niin se täytyy olla valmis sanomaan myös kasvotusten asianomaiselle. Minkään anonyymiuden taakse on turhaa verhoutua ja päästellä suustansa asiattomuuksia. Toisekseen harvassa paikassa voi omilla valinnoillaan vaikuttaa niin paljon hakemaansa tietoon kuin netissä. Kukaan ei auo puolestasi sellaisia sivuja, joita et halua nähdä tai lue sinulle sellaisia juttuja, joita et halua kuulla. Yleensä ottaen muutama silmäys ja pari ensimmäistä riviä tekstissä antavat oikein hyvin osviittaa siitä kannattaako jatkaa. Jos tuntuu, että mieli pahoittuu tai yöunet karkaa, niin siinä koneessa on sininen nuoli taaksepäin ja punainen ruksi ja johto seinässä. Kaikkiin näihin koskemalla, joko yksistään tai kaikkiin yhtäaikaa, pääsee melkosittain rivakasti pois sivuilta joilla syystä tai toisesta ei kannata olla.

Tulipa perjantaipaasausta sitten:D Kuten ehkä jo tiedättekin pidän mummoista ja papoista, sekä erityisesti sananparsista, niin laitanpa tähän paatoksen päätteeksi muutaman viisauden:

-Karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää.

-Tyhymä ei huomaa ja viisas ei puhu mittään.

Hiiop! Nyt teen vähän töitä;)

S.A.

Maailmanloppu tulee Uppsalasta.

Arvannettekin mitä Akka on tänään puuhastellut;D Kollaasia yläpäästä.

Eilisiltana minulle valkeni se, että jotakin olen osannut ilmaista selkeästi ja niin painokkaasti, että viesti on todella mennyt jakeluun. Olen nimittäin ollut viime viikkoina kovin ihmeissäni siitä, että minulle annetaan puoli tuntia rauhallista omaa aikaa joka ikinen ilta klo. 19-19.30. Kaikki miesväki kävelee ns. seinänvierustoja pitkin, kakofonia taukoaa ja kukaan ei ole mitään vailla. No, eilen Ukko sanoi, että: "Laitan saunan lämpiämään, niin voidaan saunoa sitten, kun olet katsonut Uppsalan."

Aloin päässäni kelaamaan vyyhtiä auki. Ja pääsin siihen nimenomaiseen iltaan muutaman viikon taakse, kun jotain yleistä hämmentämistä oli taas käynnissä ja Teho-osasto jäi katsomatta. Harmittelin sitä vähän, mutta totesin, että "ei se maailmanloppu tule tästä". No toisena iltana jatkui jokin hässäköinti ja tappelunnujakka ja siitä kimpautuneena palauttelin hurjin sanoin poikia ruotuun ja sanoin, että haluan nyt katsoa tämän ohjelman rauhassa! Se ohjelma sattui olemaan sillä hetkellä Uppsalan sairaala-sarja, siis mikä tahansa ohjelma olisi käynyt siihen mielentilaan eli ihan sattuman sanelemaa, että kyse oli juuri tästä ohjelmasta. No, B kysyi, että: "Tuleeko maailmanloppu sitten, jos et saa katsoa tätä?" Johon maailman edesvastuuttomin äiti murisee sohvannurkasta, että: "Saattaa se tulla." Ja tästä hetkestä lähtien meillä on ollut käsittämättömän hiljaista ja rauhallista 19-19.30; kukaan ei kinua mitään, eikä mihinkään vaadita minun panostani.

Otteluvoitto! Siitä en hiisku kenellekään miehistäni, etten niin hirveästi siitä ohjelmasta välittäisi. Aion vaan nauttia kaikessa rauhassa maailmanlopunpelon aiheuttamasta seesteisestä hetkestä.

Sanokaa vaan, että olen hirvittävä ja julma nainen. (Yritin kuitenkin kollaasiin valita kuvia, joissa hymyilen ja joissa ne pirunsarvet ei näy;D)

Rakkain terkuin Martta-Justiina

Valokuvatorstai: Draama

Valokuvatorstain haastesanana on Draama.

...akka harjoottelee...

Minusta tulee isona semmoinen tyttö, joka ei muuta teekään kuin askartelee kuvankäsittelyohjelmalla:) Voi hyvänen aika, että tätäkin diaa tein varmaan tunnin. Näppis livettää hikipisaroiden kosteudessa, mutta on kuulkaa ihan itse värkätty kuva. Ettepä arvaa, mitä kaikkea sille ehdin tehdä ennen tätä vaihetta. Suurin piirtein sata juttua, jotka kumosin aina heti perään. Van Gogh näppäin oli selitetty niin, että "taiteelliset efektit, joita kukaan ei ymmärrä". Tästä kuvankäsittelyohjelmasta tulee minun uusi salarakas, koska sillä on niin hyvä huumorintajukin.

S.A.

Ei oppi ojaan kaada vaan sohvalle.

On se vaan ihanaa nähdä lapsessaan oppimisen riemua ja kaiken altaan kaatavaa tiedonjanoa, kun virkeä koululainen lukee intoa puhkuen biologian kokeeseen. Hän on valmistautunut kokeeseen hyvissä ajoin. Lueskellut useampana iltana ja viimeisenä iltana kertailee asioita, jotka oikeastaan osaa jo äärimmäisen hyvin, sekä osaa soveltaa hankkimaansa tietoa. Oppimisen innossa hän hakee lisää tietoa, sekä useista kotikirjaston kirjoista, että myös netistä. Tässä valokuva, jossa koululainen on täydessä valmiudessa imemässä tietoa itseensä. Eikö tästä kuvasta välitykin vilpitön oppimisen into?

Että lycka till vaan bilsankokeeseen Herra A. Hyvin se yksikin ilta riittää, kun noin reippaasti luet!

Villikissa=) Kenet tontuistani postittaisin sinulle? Itseasiassa voisin ottaa osaa siihen "anna hyvän kiertää"-juttuun, siinähän sai postitella kolme omatekoista juttua etiäpäin;D

S.A.

Kotitonttuja!?

Jotain kuvamateriaalia kotitontuista ja niiden tihutöistä sain kuin sainkin tallennettua! Tämä liitettäköön vakuutushakemukseen;D

Nappaa kotitonttu.

Meillä asuu kotitonttuja. Osa niistä on varsin pirullista porukkaa. Ihan ilkeyksissään ne tekevät kaikkea jäynää, jotta saisivat talonväen riitoihin keskenään. Ne kastelevat uunipuut, jotta ne eivät syttyisi. Ne piilottavat käytetyt tulitikut takaisin rasiaan, jotta seuraavaa sytyttelijää harmittaisi, kun askissa ei ole yhtään käyttämätöntä tikkua tai korkeintaan yksi.


Ne pesevät hampaansa vessassa niin, että koko peili on täynnä roiskeita. Ne jättävät shampoot ja suihkugeelit kyljelleen, jotta pesuaineet liukastuttavat lattiat ja valuvat lopuksi viemäriin. Ne napsauttavat lämminvesivaraajan pois päältä, jotta saunojille ei riittäisi lämmintä vettä.

Ne pinoavat tiskit vinoiksi pinoiksi niin, että kun joku pahaa aavistamaton laittaa vielä yhden lautasen pinon päälle, koko keko hujahtaa nurin.


Ne pompauttavat termospullon korkin irti ja heittävät lattialle. Ne jättävät oven puolihuolimattomasti raolleen, että koira pääsee vapauteen. Ne tiputtavat kukka-amppelin lattialle. Ne kaatavat mukeja mennessään ja piilottavat vaatteita; erityisesti sukkia, hanskoja ja pipoja ne rakastavat. Ne kuljettavat koiranhihnan eri paikkaan ja tunkevat koiranlelut sohvan alle. Avaimenpiilotuksessa ne ovat todellisia mestareita.

Mikä pahinta, ne nappaavat ilmasta kokonaisia lauseita. Siinäpä sitten keskustelemme asioista, kun koskaan ei voi olla varma siitä, mikä lause on napattu ja tieto jäänyt kulkematta. Välillä ne muokkaavat sanoja kuulostamaan ihan muulta kuin mitä alunperin on sanottu.

Ne lainailevat täysin häikäilemättä päivän aikana suksia ja sauvoja ja jättävät ne hujan hajan pihalle. Parhaassa tapauksessa ne jättävät luistimet kaukalolle. Ne ahmatit syövät poikien välipalat jääkaapista. Ne pinoavat roskapussin päälle omituisia kasoja, jotka leviävät lopuksi roskakaappiin. Ne saattavat käyttää viimeiset jauhot ja maidot, eivätkä tietystikään ilmoita, jos joku elintarvike on LOPPU. Ne varastavat lintujen talipallot ja seuhtovat kauralyhteet hajalle.

Ne kiskovat öisin peiton ulos pussilakanasta ja ryttäävät lakanat kummallisiksi möykyiksi. Ne saattavat kaataa sänkyyn hiekkaa tai leivänmuruja. Kaiken kaikkiaan ne ovat hyvin ilkikurista sakkia. Mielikuvitus niillä on rajaton! Miten ihmeessä ne saisi kiinni itseteosta? Onko olemassa kotitonttuansoja? Valvontakameraan nämä kehvelit eivät tallennu, johtuneeko niiden pienestä koosta vai ripeästä liikehdinnästä?

Varokaapa vain kotitontut! Sota on julistettu!

S.A.

Ps. Onko teillä havaintoja kotitonttujen touhuista? Jos on, niin vinkatkaapa, että tiedän varautua siihen, mitä kaikkea voi olla vielä tulossa...

Kuvakollaasikokeiluja=)

Kesä mielessä=)

S(usikaira) SSSS...

Säännöt:Tämä on vaikeampaa kuin luulisi ! Käytä kaikissa vastauksissa oman nimesi alkukirjainta. Kaiken pitää olla totta, ei mitään keksittyä. Jos henkilöllä ennen sinua on sama etunimen alkukirjain, sinun täytyy käyttää toisia vastauksia. Et voi käyttää samaa vastausta kahdesti, etkä omaa nimeäsi pojan/tytön nimi kysymyksissä.

1.) Mikä on nimesi: Susikairan akka
2.) Neljä kirjaiminen sana: Savu
3.) Tytön nimi: Suvi
4.) Pojan nimi: Sulo
5.) Ammatti: Siivooja
6.) Väri: Syklaami
7.) Jotain, johon voi pukeutua: Sukat
8.) Ruoka: Sinappisilli
9.) Jotain, joka löytyy kylpyhuoneesta: Suihkugeeli
10.) Paikka: Savukoski
11.) Syy myöhästyä: Saamattomuus
12.) Jotain, jota huudat: Samperi!
13.) Elokuvan nimi: Sooloilua
14.) Jotain, jota juot: Seven up
15.) Musiikkiyhtye: Sonata Arctica
16.) Eläin: Siperiantiikeri
17.) Kadunnimi: Sumpputie
18.) Auton merkki: Skoda
19.) Laulun nimi: Särkyvää
20.) Aktiviteetti, joka vaatii enemmän kuin kaksi ihmistä: Suopotkupallo

Anne haastoi tähän=) En siis kerjää tällä kertaa verta nenästäni sanomalla, että mitään erityistä ei ole tapahtunut. Näitä on vaan niin mukava tehdä!
Ottakoon matkaansa jokainen joka istuksii koneella ja miettii, että mitä tekis=D

Häistä selvitty=)

Olipas vain oikein onnistuneet hääjuhlat! Tunnelma oli oikein iloinen ja vapautunut. Noin 80 juhlijaa. Polttariporukan tytöt miehineen oli laitettu samaan pöytään ja kylläpä siinä pöydässä riitti naurunremakkaa. T otti kamerakännykällään kuvan hääkakun leikkauksesta ja voitte vain kuvitella, mikä riemu repesi siitä, kun T otti kuvan itsestään. Kameran linssi väärään suuntaan. Siitä saatiin loppuillaksi puheenaihetta pöytään. Seremoniamestari toi tämän tästä mikrofonia pöytäämme, koska meillä täytyi olla hauskoja juttuja naurusta päätellen tai sitten olemme kehittyneet naurujoogaajina jo todella hyviksi;)

Hääpaikalla juhlittiin kahteen asti ja tuore aviomies teki viimeisestä boolisatsista tosi vahvaa, sillä seurauksella, että polttariporukan tytöistä ainakin 8 on viihtynyt saniteettitiloissa vahvasti. Allekirjoittanut kävi "vain" suihkussa kolmelta yöllä.

Tuore rouva oli kaatunut parisänkyyn ja vasta aviomies sänkyyn tullessaan huomasi, että lakanan alle oli levitelty puoli kiloa muttereita. Tuore vaimo ei olekaan kuulkaas mikään hienohelmaprinsessa;)

Ja kesällä menee taas yksi tytöistä naimisiin! Jihaa!:)

Sitä mietittiin moneen kertaan, että on kyllä mahtava, kun tämä porukka on "löytynyt". Ja pistettiin mietintämyssy päähän, että josko vaikka vuokrattaisiin se hääpaikka jonakin lauantaina ja mentäisiin perheinemme sinne makkaranpaistoon ja saunomaan. Jos kaikki tytöt, miehet ja lapset tulisivat, niin porukkaa olisi yli 40 henkeä. Siinä ei varmaan tulisi paljoa kuluja per perhe.

Tänään olen sitten laiskotellut. B:lle on noussut kuume, joten katsellaanpa tässä onko tämä tarttuvaa laatua.

S.A.
Mitä blogilistalle on tapahtunut? Omaani en ainakaan saanut auki.

Optiot avoimina.

C oli tehnyt hienon ystävänpäiväkortin hoidossa ja kysyimme kenelle ystävistään hän haluaisi sen antaa.
-Joulupukille!
Oli päättäväinen vastaus. Se on pitkällä tähtäimellä viisasta pitää välit hyvinä tiettyihin tahoihin:D

Ystävänpäivänä 14.2.2009

Timantti salasanan takaa antoi ystävänpäiväkortin-Kiitos-=)

Uppo-Nallen sanoin toivotan teille Ihanaista Ystävänpäivää tänään ja tietysti kaikkina muinakin vuoden päivinä! Te olette rautaa ja kultaa!

***
Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

***

Nyt alan tälläytyä häähumuun. Voi kuinka mahdottoman mukavaa=)
S.A.

Akka monena.

Perjantaisin juurikin tarvitsee kevyttä ja hymyilyttävää höttöä! Etenkin, kun aamu alkoi taas päätä raapimalla ja pohdiskelemalla tuota miesväen ajatuksen kulkua tai kulkemattomuutta.

8:15 aamukahvin äärellä:

U: Meen 11:30 kentälle vastaan ku J tulee.

A: Ai, onko J tulossa tänne?! Onpa kiva! Tuleeko se yksin?

U: En kyllä tiedä.

A: Meneekö se/ne jo illalla mökille? Onko P lämmittänyt mökkiä?

U: Ei mee mökille, tulee meille.

A: ...aha.

U: Pitäsköhän täällä siivota?

A: No kuule kyllä varmaan pitäis.

U: Tai ei se kannata. Ajattele, jos J tulee joskus myöhemmin yllättäin, niin sittenhän se tajuaa, että tällä kertaa me siivottiin vaan sitä varten. Mitä ruokaa tehdään?

A: En tiiä. Onko ehdotuksia?

U: Jotain hyvää.

A: ...???...

A: Missä sun juhlapuku on? Huomenna on ne häät.

U: Lainassa M:lla.

A: Pitäisköhän sulla hakea se!?

U: Kerkeehän tuon.

U: Niin muuten lupasin B:lle kaverin yökylään.

A: Joo ja varmaan muistit, että T tulee myös tänään, että mihinkäs me laitetaan kaikki nukkumaan? Sinä ja J ja 2 penskaa parisängyssä?

*On ne niin veikeitä nuo miehet*


Mutta sitten tähän mukavaan hassutteluun;) Eli kuukleta heittomerkeissä oma nimesi on, siis näin: "akka on" tai "päivi on" ja saat tietää itsestäsi jotain, mitä et vielä tiennytkään. Toisaalla tein tämän omalla nimelläni, tänne laitan näitä "akka on"-osumia.

*HOXHOX* Minä otin tämän Hekkali Murheerryyniltä=)


1. Akka on luonteeltaan yksinkertainen hömelö. (taitaa pitää paikkansa)

2. SE AKKA ON HIRVEEE. (hö? en kai;))

3. Akka on jo vuosia käyttänyt halpaa hoitokosmetiikkaa. (Kyllä! :) Halvat käy oikein hyvin sekä börssille että naamalle!)

4. Akka on myös muinaissuomalainen, skandinaavislähtöinen miehen nimi, kauan sitten käytöstä pois jäänyt. (Tämä oli oikeasti mielenkiintoista!)

5. Yambe-akka on kuolleiden majan vartija joka vartioi poistuneita sieluja. (Tärkeä toimi!)

6. Vanhemmiten akka on kehittänyt hieman nolon taipumuksen rakastua tulisesti joidenkin kirjojen kirjottajiin. (Pitää paikkansa!)

7. Akka on Ukko ylijumalan nainen ja hedelmällisyyden jumalatar. (Ja hyvin vaatimaton tästä;D)

8. Akka on vertaansa vailla oleva, kerrassaan ihana, "minä täällä hei" -valioliigalainen. (heh!)

9. Akka on helpoin huiputtaa kaakosta ja perusreitti on siellä. (Perusreittiä minussa? Kuulostaapa hurjalta!)

10. Ja jos akka on tarpeeksi äkänen, vaikka siis olisi ukkokin, sehän pysyy kynsillään seinässä eli lujana uskossaan. ("Pysyy kynsillään seinässä" hieno ilmaus, kerrassaan!)

11. Akka on aloittanut leppoistamisen. (Hauska sana: leppoistaminen:))

12. Pohjolan emäntä eli Pohjan akka on suomalaisen mytologian hahmo, joka kalevalaisessa tarustossa emännöi myyttistä Pohjolaa. (Tässä saattaa tosissaan kohta ylpistyä;))

13. Minä siitä kotio sitten, akka on niin paha suustaan ettei passaa jäädä kaikkia kylän kohinoita pälyileen. (Tunnustetaan, suustani olen kyllä paha silloin, kun aihetta ilmenee.)

Semmoinen tietoisku tänään. Googlettakaa ainakin oma nimi, vaikkette postausta kirjoittaisikaan- mulla ainakin oli niin hauskaa näitä lukiessa;)

Terkuin: The "Akka"

Järjen käyttö sallittu kielletty?

Susikairassa oli pieni ongelma yhdessä paikassa. Oli liian vähän parkkipaikkoja. Kerronpa tässä tarinan nyt siitä miten Susikairassa ratkaistaan tämmöiset ongelmat. Huom. esimerkki muutettu pienempään mittakaavaan.


Jos teillä olisi omakotitalo ja pihalla yksi parkkipaikka, se riittäisi hyvin teidän omaan käyttöönne sillä oletuksella, että teillä olisi vain yksi auto. No, jossain vaiheessa ajattelisitte, että lisäparkkitila olisi ihan kiva juttu (esim. vieraille), joten päättäisitte kaivaa montun. Kaivaisitte juuri sen kokoisen montun, että siihen mahtuisi yksi auto. No periaatteessahan teillä olisi nyt kaksi parkkipaikkaa. Siellä montussa toinen ja toinen siinä missä ennenkin, montun päällä. Hieno juttu! Pienillä toimilla saitte kaksi paikkaa yhden sijaan. Vaan älkääpä huoliko! Saatte äärimmäisen hienon idean ja ajattelette rakennuttaa leikkimökin siihen montun päällä olevalle toiselle parkkipaikalle. Jos nyt sattuisi niin, että vieraanne haluaisivat yöpyä leikkimökissä vierashuoneenne sijaan.


Teillä olisi kaksi naapuria, jotka kumpikin haluaisivat osallistua leikkimökin rakentamiseen. Siitähän leimahtaisi mahdoton epäsopu, kun naapurit eivät voi rakentaa yhdessä. Toinen naapuri vaatii leikkimökin rakennusoikeutta itselleen. Toinen ei taas hyväksy, että se toinen rakentaisi sen leikkimökin. Te ette itse rakenna sitä leikkimökkiä, ettekä toki yritä hankkia ketään kolmattakaan rakentamaan sitä leikkimökkiä. Paras pöljyyshän sitten onkin siinä, että kukaan ei saa tehdä muutamaan vuoteen mitään siihen parkkipaikalle, eikä siihen takuuvarmasti saa parkeerata autoakaan. Alkuperäinen ongelma (parkkitilan riittämättömyys) on ennallaan ja lisäksi ollaan saatu uusi ongelma. (Joskus, kun leikkimökki ehkä on valmis, leikkijät ovat siirtyneet uusille hiekkalaatikoille- kukapa sitä rakennustyömaalla viihtyisi?)

Hurmaavaa, sanoo Akka.

Tassut näppiksellä!

Moikka! Yks tosi söpö tytteli (Viivi) haastoi minut kertomaan itsestäni. Well, well- tässäpä tätä tekstiä sitten tulee:

1. Olen luonteeltani hmmm. raukkis? Siis, jos jossain on nahinaa ja tappeluntynkää, niin liittoudun välittömästi sen puolelle, joka on vahvimmilla. Minusta se on tervettä itsesuojeluvaistoa, mamma sanoo, että olen selvää koulukiusaaja-ainesta, eikä minua tästä syystä koskaan ilmoiteta peruskouluun.

2. Olen äärimmäisen sikeä uninen. Ehdotonta parhautta on päiväunet parisängyllä. Nukun selälläni jalat taivasta kohti ja kuulemma kuorsaan kovaa. Joskus vähän nolottaa, kun joku kotiväestä hiipii viereeni ja tietysti sitten herään säikähtäen. Korvat on sikinsokin ja unihiekkaa silmissä. Tästä syystä minua ei voi tituleerata vahtikoiraksi, sanoo mamma. Toisaalta, jos kamppaan nukkuessani roiston, niin onhan sekin aika hyvä?

3. Rrrrrakastan autoilua. Jopa enemmän kuin hetkittäin koittavaa vapautta. Tässä on vähän hiomista. En nimittäin MUISTA koskaan sitä, että kesäkupla ei ole talvikäytössä. Siis, jos pääsen omikseni vapauteen, niin joku isoveljistä hyppää kuplaan ja minä tietysti tahdon kyytiin! Kyllä minä vielä joku päivä näytän niille. En mene enää siihen samaan halpaan.

4. Olen aika ahne ja osaan olla myös häikäilemätön. Pystyn leikiten nappaamaan ohikulkiessani pienimmän isoveljeni hampurilaisen välistä pelkän pihvin. Tästä saan toruja, mutta mitä sitten? Kyllä herkullisen pihvin vuoksi kannattaa vähän motkotusta kuunnellakin;D

5. Saunon mielelläni. Kömmin lauteille jo siinä vaiheessa, kun saunanuuniin vasta laitetaan puita. Odottelen siellä ylimmällä lauteella muuta porukkaa ja yleensä poistun saunasta vihoviimeisenä.

6. Lempipaikkani on isännän jalkojen välissä. Joo! Älkää naurako! Mamma pilkkaa minua pikkumasokistiksi, kun pieruloukussa vapaaehtoisesti pötköttelen. Minusta se on hyvä paikka ja tuntuu, että isännän jokainen mutka on kuin suunniteltu minua varten.

7. Minä luulen, että olen oikeasti ihminen. Mamma syyttää itseään pieleenmenneestä koulutuksesta. Hei haloo? Toimiiko koirienkoulutusperiaatteet ihmisiin? No eipä juuri. Odottelen, koska mammalle kirkastuu se tosi asia, että olen oikeasti ihminen!

8. Tässä taidettiin pyytää 7 kohtaa, mutta pakko kertoa vielä yksi juttu! Kerran pääsin livahtamaan karkuun ja koska kukaan ei ollut lähdössä autoilemaan, jatkoin matkaani eteenpäin. Arvatkaapa minne menin??!! Hautausmaalle! Kyllä oli kamut mellevää juosta sata lasissa pitkin pitkiä hyvin hoidettuja käytäviä. Voi, minä nuuskin nokkani kyllyydestä muhevaa multaa ja jotain muita tuoksuja. Mamma käveli hassuilla pidennetyillä askelilla perässäni ja ihme kyllä, sillä kertaa se ei huutanut. Tämä teille ihan vaan vinkiksi, jos tahdotte joskus vähän erilaisen omatoimimatkan;D

Nyt alkoi niin ramasemaan, että taidan heittää kintut kohti kattoa ja miettiä uusia koirankujeita:)

Haastan mukaan kaikki koirat, joiden emäntä tai isäntä käy Susikairassa. Ninnillä taitaa ainakin olla koira? Ja liskonaisella, jos ei vielä ole haastettu? Siskotuulla? Hei camoon, kaikki karvakamut, vuhvuh!

Terveisin: Minä! The Remureppuli!

Ps. En ole surullinen, vaikka näytän siltä. Ette usko kuinka paljon vieraat ihmiset paijaavat ja hellivät minua ulkomuotoni takia. On jees olla surusilmäinen söpö;D

Kultaa ja timantteja!

Stansta-murunen antoi minulle tämän suojelusenkelin näillä saatesanoilla: "Viimeisen pystin taidan laittaa junaan, jotta menee perille Susikairaan akalle asti… Mahtavasti kirjoitettua joka päiväistä perhe-elämää kaikilla mausteilla! Myötä- ja vastoinkäymisissä… "


Nythän mää hokasin, että eihän tänne Susikairaan tule junarataa- joten nappasin tämän sitten lennosta:)
Kiitos, kumarrus ja rutistus!

Hannele ja Anne taas antoivat Akalle timanttisormuksen. Se on komea ja mielelläni laittaisin tuollaisia sormiini. Hih, tosiaan hauskaa, kun ei ymmärrä juurikaan mitä tuossa sanotaan, mutta olihan siitä tulkkausta. Mulla tulee aina tekstistä jota en ymmärrä, mieleen se tatuointimainos: "Kebab riisillä."


Ette te blogiystävät kuulkaa uskokaan, kuinka sopivaan saumaan nämä "piristeet" tulivat!
Mieli makaa maata vasten- but don't worry- kyllä se näillä eväillä taas nousuun lähtee:)

Pähkäilen tovin kenelle nämä luovutan, mutta liitän tähän väliin kuitenkin Uppo-Nallea. Josko jollakin muullakin nousisi hymy huulille...

***
Minäpä katkaisen julmurin partakarvat,
kunnes ne ovat hajanaiset ja harvat.
Pillillä soitan suoraan julmurin korvaan,
julmurin nenän perunapalloksi sorvaan.
Silloin julmuri ei voi julmuri olla.
Julmurin julmurimaine on hunningolla.
(rähinäruno)
***
Jos viidestä kynästä
viedään viisi,
niin voihan hiisi:
Kirjoittaa ei voi enää kukaan
ellei ole ottanut kuudetta mukaan.
(Onneksi minulla on kannettava, niin en ole kynistä riippuvainen.)

***

Keskiviikon iltaonnea tarjoili ystävä puhelimen välityksellä, alkuaakkoset niputtamalla huomiset vaatteensa valmiiksi ja Ukko ruoanlaitolla. On sitä monta hymyäkin, irvistelyn lomassa.

S.A.

Pieniä hämäriä yksityiskohtia;D

Joo, oli sunnuntaina tekeillä tarinaa edelleen mp3:sta (silläkin uhalla, ettei kukaan jaksa enää lukea) ja autoilusta talvikeleillä (tämäkin samalla uhalla, että kyllästytän kaikki lukijani), mutta meni se ohjelma siltä päivää vähän uusiksi. Palataan nyt siis normaaliin marssijärjestykseen ja pidetään katastrofit toisistaan erillään;D

Lähdin siis perjantaina illalla sinne työreissulle kakkosautolla, jossa siinä(kin) on "vähän" laittoa. Mm. mittarivalot ei toimi, ovia ei voi laittaa lukkoon ja vaihdekeppi on väljähkö. No, koska varsin harvoin jään neuvottomaksi, lainasin pojilta pikkuisen taskulampun, jonka valossa tiirailin mittareita. Raportoin tien päältä Ukolle, että talvirenkaat tuntuvat olevan kovin sileät, mutta Ukko vakuutti niiden olevan uudenveroiset. Pääsin perille. Syvennyimme veljen kanssa mp3:n syvimpään olemukseen ja se olikin nopea syventyminen. Olin nimittäin tyhjentänyt siitä kaiken. Siis myös kaikki perustiedot, joilla se esim. lähtee päälle. Näppärä Akka;D Veli punoi päätään ja minä nostelin olkapäitäni... En osaa sanoa mitä tein ja miten.

Lauantaiaamuna ryhdyin pontevasti resetoimaan sitä kapinetta ja sain tehdasasetukset takaisin. Omituista, että kaikki mitä perjantaina yritettiin tehdä, ei onnistunut ollenkaan, mutta lauantaiaamuna samat temput onnistui oikein hyvin! Jätin tietokoneen päälle tärkeän tiedon veljelle ja kappalelistaa- mielessäni osaan hyvin kuvitella kuinka satasella kiinnostaa siskon mp3 dilemmat. No, iltaan mennessä veli oli laittanut sinne montakymmentä laulunluritusta ja arvatkaapa yritänkö enää ikinä lisätä listoille itse mitään?!? Oikein! En todellakaan.

Työpäivän päätteeksi kävin ostamassa kaksi pulloa punaviiniä ja kolme pulloa Herra Hakkaraisen Päärynälimonaadia ja voipaketin. Tungin ostokset käsilaukkuun ja kotimatkalla tulin ajatelleeksi sitä, että se voi saattaa sulaa sinne käsilaukkuun, joten rakentelin niistä viini- ja limonaadipulloista matkajääkaapin voipaketille. Siihen pelkääjän paikalle.

Näistä edellä kerrotuista yksityiskohdista saatiin rakennettua varsin hupaisa kokonaisuus siinä vaiheessa, kun 30 km:ä ennen Susikairaa oli tapahtunut tieliikenneonnettomuus. (Onneksi ei ollut käynyt pahasti!). No minut siis pysäytettiin, koska tie oli poikki.

Pysäyttäjä nojaili autooni, jossa istui Akka mp3:n kaapelit korvissa, penkillä voita, viiniä ja limonaadia. Mittaritaululla pikkufikkari näyttämässä valoa. Jutusteltiin niitä näitä kehnosta kelistä ja nostin jalan kytkimeltä-humps- auto hypähti eteenpäin ja sammui. Se väljä vaihdekeppi!!! Jos ei ole tuntumaa siitä onko vaihde päällä vai ei, niin se tietysti on päällä juuri silloin, kun ei pitäisi.

Olen täydellisen hämmentynyt siitä, ettei minua puhallutettu. Siinäkään vaiheessa, kun lähdin liikkeelle kolmosvaihteella. Pysäyttäjä kuvasi keliä jotenkin näillä sanoin: "Tuuli on kiillottanut jään ja siihen sataa pöllyävää puuterilunta päälle." Lähes runollinen kuvaus. Pysäyttäjä ei meinannut pysyä pystyssä turvakengissään, joten hyvin oli kiillotettu jää ja puuterilumi tosiaan pölisi niin, että näkyvyyttä oli välillä 3 cm tuulilasista. Kotona tarkistin pelastustoimesta hälyytykset ja tunnin sisään oli rytissyt kolme kertaa Susikairan suunnalla. Oli kyllä villi keli. Mutta oli minulla erityisen komea olo, kun menimme "moottorimarssia" minä jossain jonon keskivaiheilla paloautojen ja ambulanssin letkassa. Moottorimarssia! JUHLAVA SANA!

No, nyt on muutaman viikon tauko reissuhommissa- joten keliraportoinnista saatte lomaa;D

S.A.

Hiphei!

Tuo aiempi tarina jatkaa matkaansa toisessa blogissa, johon kutsun niitä, joilla kiinnostaa kirosanat ja raivoaminen. Eli susikaira@gmail.com:iin s-postia niin kutsun lukijaksi.

Ja kiitos kauniista sanoistanne, kultsit=) *halit*

Ylimääräistä sunnuntaipuuhaa.

Nyt vähän tympii. Myymälään oli murtauduttu. No, tallentava kameravalvonta toki otti filmiä ja kovin tutultahan tuo näytti. Vitun nilkki!

Illan viimeinen farssi.

Huhhei. Olipa päivä. Sämpyläepisodia ruodittiin hyvä tovi, kun olin viimein palannut töistä ja askartelemasta hääkoristeita. Ilta huipentui lasin räsähdykseen ja lastenhuoneen tv-tason suojalasi hajosi. Asialla yllättäin B (tapahtuma oli kyllä oikeasti vahinko), enkä jaksanut tehdä muuta kuin hakea imurin. Yhtään murinaa tai verenpaineennousua ei ollut havaittavissa. Ne tapahtui jo töistä lähtiessä (hahhaa-ette varmaan arvaa mikä ei lähtenyt käyntiin), onneksi Susikaira on maantieteellisesti mitättömän pieni, niin kehtasin pummia kyydin sekä tulevan morsiammen luo, että kotiin. Ukollekaan en enää jaksanut mainita siitä autosta. Eiköhän tuo aamulla huomaa, että sitä ei pihassa ole. Pienenä lisäjännityksenä mainittakoon, että huomenna pitäisi taas lähteä taipaleelle=/

Hääjuttuja askarrellessa tapahtui pieni sähläys. Kirjoitin ajatuksissani ajo-opastekylttiin S&J. Muuten hyvä, mutta sulhanen on V eikä J. On se touhua, että pitää oikolukea kaikki kaksi kirjainta mitä minun pitää kirjoittaa. Onneksi V ei ollut paikalla ja S:lla on hjuva hjuumorin taju=D

Eiköhän tämä kolmas kirjoitus riitä tälle päivälle. Mp3-projekti on sillä mallilla, että... minun on nostettava kädet pystyyn. Minä en vain osaa. Tai sitten se on se riivattu Vista, joka estää. Kysyn veljeltä ensi viikonloppuna apua ja sitten ostan sen levyn ihan levykaupasta, vaikken tarvitse kuin yhden kappaleen. Se kai se eniten harmittaa, kun täytyy myöntää itselleen olevansa varsinainen mämmikoura eli pääsiäiskäsi.

S.A.

Sämpylästä se lähti.

Meidän perheen DraamaKingin päivä... (Kyseessä siis B:stä, joka surffaa aina ylimmillä aallonharjoilla tai sukeltelee syvimmissä pohjamudissa.)

Tänään oli poikkeuksellisesti tuntia pitempi koulupäivä. Aina, kun koulua on kahteen asti saa ottaa eväät mukaan. Eli tänään tehtiin sämpylää mukaan.

B tuli koulusta kuitenkin jo yhdeltä. Syy: "eväät varastettu".
Mietin jo siinä, että kuka kumma vöhnii eväät, huom. aivan tavallinen kuivahko sämpylä ja gotleria päällä. No, Ukko sanoi, että opettaja soittaa minulle aiheesta.

Odottelin mielenkiinnolla tätä varastettua sämpylää koskevaa puhelua, joka hetki sitten tuli.

Opettajan versio tapahtuneesta: B:n luokkakaveri oli unohtanut, että koulua oli tänään kahteen ja hänen isänsä tuli hakemaan yhdeltä. B oli sanonut, että: "Minäkään en muistanut, että meillä on koulua kahteen ja minunkin isi tulee hakemaan!" Joku toinen luokkakaveri oli huomannut B:n repussa eväsrasian, josta tietysti oli helppo päätellä, että B on ollut varsin tietoinen tästä pitemmästä koulupäivästä.

Opettaja sanoi, että B:llä oli tullut itku ja varmaan on tosi huono omatunto. Soitin Ukolle ja pyysin jututtamaan nätisti poikaa, josko vapaaehtoinen tunnustus tulisi. Tulihan se. Sain B:ltä kovin itkuisen puhelun: "Yhyyy... äitiiii.... ei niitä eväitä varastettuuuuu....minä hautasin sen sämpylän hankeen, kun halutti kotiiiiin.... yhyyy... mitä minä menin tekemään... yyyyy. Miksi minä valehtelin...?" "Niin Rakas. Valehtelusta tulee tosi paha mieli. Itselle ja muille. Mutta hyvä, että kerroit nyt, miten asiat meni oikeasti. Juttelet opettajan kanssa huomenna ja jutellaan me illalla kotona lisää. Ei ole mitään hätää. Olet rakas."

Nih, ei meän poijaat valehtele, mutta muiden lapset varastellee meän poikain evväät.

Jotenkin syvällä sisimmässäni olen kuitenkin hyvin onnellinen näistä hetkistä. Vaikka tapahtuma sinänsä ei ole hauska eikä käytöskään hyvää, niin tuntuu, että on jotenkin lähempänä lastaan ja se, että lapsi kuintenkin luottaa meihin ja uskaltaa tunnustaa virheensä. Ja tietysti siitä, että lapsi ylipäätään tietää tehneensä väärin. Onpa vaikea pukea sanoiksi tämä ajatus- tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Illan ohjelma taitaa tänään olla varsin sämpyläpitoinen;D
S.A.

Ei mitään uutta itärajan kirjeenvaihtajalta.

Vitutuskäyrätorvi.
Otin nyt vapauden laittaa tämän kuvan tähän. Se on poimittu suoraan YhdysSanaKuvia sivuilta.
Tilanne on edelleen pysynyt ennallaan tietokoneiden, mp3:n ja minun välillä. Me emme näillä näkymin tule koskaan löytämään yhteistä säveltä. Koska olen kuitenkin kovin periksiantamatonta sorttia, niin jatkan tätä palapelin askartelua. Oletko varma, että haluat asentaa tämän? OLENOLENOLEN!!! Talleta, talleta! Suorita! Onko se liikaa pyydetty, että annat minun avata tämän yhden laulun? Onko? Vastaa!

Kuka älypää on tehnyt laillisesta musiikin lataamisesta ydinfysiikkaa? Pahasti alkaa houkutella laittomat polut. Uskoakseni se on huomattavasti mutkattomampaa.

Jos käyttäisin kaiken tämän ajan ja tarmon johonkin hyödylliseen esim. maailmanrauhanedistämiseen, niin luultavasti olisimme hyvin lähellä sodatonta aikakautta.

S.A. Grrrdffzdgfhy.

MeneePerkelehermot3

Minä haluan sen ajan takaisin, jolloin sai helposti nauhoitettua radiosta himoitsemansa kappaleen. Siis ihan painamalla play ja rec yhdistelmää. Vaarana oli tosin se, että radiojuontaja hölötti jotain soopaa päälle, mutta toisaalta ne puheet antoivat lisäväriä. Minä haluan ehdottomasti leivänpaahtimen kokoisen Sony Walkmanini takaisin. Juuri sen, joka singutti kasetinnauhaa siinä vaiheessa, kun patterit lähestyivät elinkaarensa loppua. Minä haluan vanhat vinyylisoittimet takaisin. Minä haluan vinyylilevyn kokoisen kannettavan soittimen.

Olen tässä kaksi päivää yrittänyt ladata musiikkia mp3:lle. Juuri sille, jolle veli latasi musiikkia ilman raivokohtausta, kiukkuitkua ja tietokoneen potkimista. Olen kuuklettanut ja RTFM!!!(=read the fucking manual) ja homma on nyt siinä pisteessä, että olen ostanut laillisesta levykaupasta laulun, joka on WMA-muodossa. Soittimeni toki tukee tätä muotoa, koska velikin on saanut niitä sinne ujutettua. Mutta mistä saan ostettua auktoriteettia, jota soitin selvästikin vaatii??? "No authority" vaan seisoo siinä kohdassa, jossa pitäisi kuulua jo voimakkaasti korvia hivelevää poppia. Voi helvetti, että pitää tehdä hommat vaikeaksi- ihan totta. Pitääkö niitä tiedostomuotoja olla sata erilaista?
No, latasinpa koneelle jonkun Ripperin, joka vaatii kaverikseen Frogin ja homma senkun seisoo. Nyt ollaan vaatimassa jotain lisäpäivityksenlisäpäivitystä ja ties v***u mitä vielä. En tiedä. En tiedä sitäkään, miten olen saanut luotua itselleni sähköpostiosoitteen tai perustettua blogin.

Niin ja näissä uusissa musiikkisoittimissa on aivan liikaa toimintoja. Todella. Esimerkiksi tässä nimenomaisessa aparaatissa on oman äänen nauhoitustoiminto. Olenko nyt pakotettu istumaan kaapelit korvissa ja kuuntelemaan omaa raivostunutta tuhinaa??? On sitä siinäkin.

Ja jos jollakin arvon lukijalla on joku ilmeinen ratkaisu mielessä- niin hyyyyviiiin varovasti voi kommenttilootaan ehdotella.

S.A. joka jyrsii johtoa poikki.

Good News=)

1) Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksesi.
2) Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3) Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4) Tämä on leikkiä.

Marjut haastoi tällä etanakuvallaan minut:)

Päivän Hyvä Uutinen:

Juuri saamamme tiedon mukaan ensi kesästä on tuossa ennätyksellisen kaunis ja lämpöinen. Vanhat meteorologien laatimat sääkartat alkavat olla historiaa. Huomattavasti luotettavampia sääennusteita antavat etanat. Etanoiden sääennustekarttaa luetaan näin:
Vasen etana: Toukokuu: loiva kippura, pienet sarvet= Alkukuusta hieman vielä hieman viileää, mutta toki kuitenkin niin lämpöistä, että kasvukausi pääsee hyvään vauhtiin.
Vasen keskietana: Kesäkuu: Jyrkkä kippura= Juhannus?;D Lämpöä riittää ja vedet ovat noin 30 asteisia.
Oikea keskietana: Heinäkuu: Piiiitkänä makoilua laiturilla. Pitkät sarvet tietävät aurinkoa koko kuukaudelle. (Öisin vähän satelee, ettei luonto kuivu.)
Oikea etana: Elokuu: Piiitkänä makoilu jatkuu. Edelleen varsin aurinkoista ja lämmintä. (Myös elokuussa satelee hieman, mutta edelleen vain öisin.)

Ja näillä etanaennusteilla pääsemme siihen lopputulokseen, että kaikki ensi kesän kuukaudet ovat tismalleen yhtä hyviä lomakuukausia. Kenenkään ei ole syytä kadehtia kaverin lomakuukautta, koska aurinko armas kippuravarvas hellii meitä kaikkia vuorollamme. Myös niitä, joilla ei ole varsinaista kesälomaa. Sieltä toimiston verhojen raosta se iskee silmää ja hymyillen päivettää posket.

Riemukasta kesän odotusta näissä kuvissa ja tunnelmissa! Toivottaapi: Susikairan ilosanomien toimitus

Ja heitän haasteeseen kuvaksi tämän:

Ja haastan hyvän uutisen kertojaksi:

Kastanjetin Nanan (varmaan kaipaa hyviä uutisia ja ehkä tästä maisemasta irtoaisi?)

Ruskan (Ruskallakin voisi olla hyvä uutinen takataskussa=))

Välttämätöntä välineurheilijalle.

Pitkäjännitteisen pötköttelyn ja ajatustyön tulos. Itseasiassa case lähti liikkeelle siitä, että se Opelix taas viime viikonloppuna v****ili. Niin siitä tuohtuneena ostin lohdutukseksi kangasta itselleni. Ja pötköttelin hartaasti sohvalla ja mietin, mitä tekisin niistä kankaista. Tein sitten laukun. Eikö ookin vähän ällösöpö? Jos Kristiina pudotettiinkin kuorosodasta, koska Suomi ei ole valmis hattaraan ja glitteriin, niin minä olen! Nyt se minun uintikaveri pääsee taas kuittailemaan, että minä olen välineurheilija...;D No välineurheilijalla täytyy olla asianmukainen välineurheilijanvälineidenkuljetuskassi.







Leikkasin semmoisen soikulan ja sen sisälle toisen soikulan. Lisäksi kaksi 50x10 cm:n suorakaidetta. Ompelin ne suorakaiteet lyhyestä päästään yhteen ja sinne kassin pohjaan kiinni. Vuorin tein ihan just samalla tavalla kuin päällisenkin. Sitten hurruutin 4 metriä kanttinauhaa sinne tänne ja ompelin läpyskän ja rusetin. Koska en löytänyt tarranauhaa, niin ompelin napin ja kumilenksun sinne läpän alle.

- kaavat vesijuoksyvyökassiin
- uimalaukun kaavat netistä
- uimahallitarvikkeiden kuljetuslaukku

Nämä laitan tähän, jos joku epätoivoinen hakee kuukkelista samoilla hakusanoilla kuin allekirjoittanut. Tuleepahan ainakin yksi osuma.

S.A.

Kauneudenhoitovinkki.

Minusta on tullu trokari. Kävipä nimittäin niin, että täällä blogistaniassa esittelin yhtä ongelmaa ja sain siihen mainion ratkaisuehdotuksen. Siis se nenäkarvatrimmeri koiran korvakarvoille. Ostin sitten jollain aiemmalla työreissullani sellaisen. Clas Ohlsonilta 6,2 €:n hintaan. No myyjää hieman huvitti, kun kysyin, että onko siinä kova ääni? Oli kuulemma sellainen kysymys, jota kukaan ei ollut vielä esittänyt. No, ennen kuin ehdin testata sitä koiraan, niin sattui sellainen kiireinen aamu kohdalle. Ja tietysti sellaisena päivänä, kun olisi pitänyt näyttää suurin piirtein ihmiseltä. No, istuin meikkaamassa ja totesin, että kulmakarvat rehottaa. Ja otin sen nenäkarvatrimmerin ja ajattelin, että sillä varmaan saa nopeasti siistittyä nuokin pehkot. Ja siitä vaan suitsaitsukkelaan trimmasin kulmakarvat ojennukseen. Sen jälkeen en ole ajatellutkaan enää koskaan nyppiväni niitä. Minulla nimittäin on oikeat rotukarvat. Juuret jossain takaraivossa kiinni. Ihan hillittömästi sattuu se nyppiminen ja joku juuri on ilmeisesti myös kiinni jossain nenän sisäpinnalla, koska vasemman kulmakarvaston nypinnän aikana minua aivastuttaa aivan kauheasti.



Mutta tähän trokaamiseen. Minähän olen kertonut tästä keksinnöstäni kaikille kavereilleni, tottakai. Hyvää sanomaa pitää levittää! Viime viikonloppuna trokasin 3 trimmeriä, joista tosin yksi menee sille koiralle, joka tähän asti on ollut ilman trimmeriä. Ihan niin spooky en minäkään ole, että käyttäisin samaa trimmeriä koiran kanssa.

Mutta siis loistoidea. Ja kulmat käsittelee niin nopsaan sillä trimmerillä, että voi huitaista vaikka joka aamu. Siinä meikatessa. Jos jännittää, että osaako, niin voi piirtää kulmakynällä ne kohdat, jotka haluaa säilyttää ja ajella vain ne ylimenevät osat!

Kokeilkaa ihmeessä!=D

S.A.

Addicted to you.

Jaahans. Anne haastoi kertomaan addiktioistani. Olen miettinyt pää pinkeänä eilisen sohvan pohjalla, että mitähän minulla olisi...

1. Kahvi. Sitä juon aamuisin 3-4 isoa kuppia. Päivän mittaan 2-3 toooosiiii isoa kuppia. Illalla 2 isoa kuppia. Ja jos satun heräämään keskellä yötä, voin silloinkin juoda kahvia (mikrossa lämmitettynä). En pidä mistään erikoiskahveista. Vaan ihan normaalista keittimellä keitetystä. Ja tietysti pannukahvista.

2. Chili. Chilitonnikala. Chilisuklaa. Chilillä mautetut ruoat. Chili. Chili... Uuh! Parempaa kuin huonompi seksi.

3. Vanhat tavarat. Tai vanhahtavat. Tai uusvanhat. Jos minulle tulee jostain tavarasta vanhan ajan tunnelma, niin ha-lu-an sen. Maitotonkat:) Ruostunut rauta! Vanhat vaatteet, 70-luku ja siitä taaksepäin...

4. Pötköttely. Vaakatasossa ajatus laukkaa, vaikka näennäisesti lepäilen. Ympärillä voi olla millainen hulabaloo hyvänsä, niin pystyn pötköttämään kaikessa rauhassa paikoillani.

5. Lukeminen. Kaikki kirjoitettu teksti käy. Hätätilassa myös pelkät kuvat. Ilman kirjoja en tulisi toimeen. Joskus leikin ajatusleikkiä, että hakisin esim. BB:iin. MUTTA sinne ei saa viedä kirjoja! Nääntyisin alle kahdessa päivässä lukemattomuuteen.

Ja tällä listalla sain lunastettua itselleni tämän hienon merkin:)

Ja tämän haasteen ja vastaamisen myötä merkin haluan heittää...

Myrskyn korvaan (jostain Maple Joe-syystä uskon, että muitakin addiktioita löytyy;))

Sipulixille (villi veikkaus 1. kengät;))

Purppuralle (täältäkin luulen löytyvän jotain jännittävää=D)

Rapakon taakse (uuden tuttavuuden addiktioita on tutustumismielessä erityisen kivaa lueskella:))