Kultaa ja timantteja!

Stansta-murunen antoi minulle tämän suojelusenkelin näillä saatesanoilla: "Viimeisen pystin taidan laittaa junaan, jotta menee perille Susikairaan akalle asti… Mahtavasti kirjoitettua joka päiväistä perhe-elämää kaikilla mausteilla! Myötä- ja vastoinkäymisissä… "


Nythän mää hokasin, että eihän tänne Susikairaan tule junarataa- joten nappasin tämän sitten lennosta:)
Kiitos, kumarrus ja rutistus!

Hannele ja Anne taas antoivat Akalle timanttisormuksen. Se on komea ja mielelläni laittaisin tuollaisia sormiini. Hih, tosiaan hauskaa, kun ei ymmärrä juurikaan mitä tuossa sanotaan, mutta olihan siitä tulkkausta. Mulla tulee aina tekstistä jota en ymmärrä, mieleen se tatuointimainos: "Kebab riisillä."


Ette te blogiystävät kuulkaa uskokaan, kuinka sopivaan saumaan nämä "piristeet" tulivat!
Mieli makaa maata vasten- but don't worry- kyllä se näillä eväillä taas nousuun lähtee:)

Pähkäilen tovin kenelle nämä luovutan, mutta liitän tähän väliin kuitenkin Uppo-Nallea. Josko jollakin muullakin nousisi hymy huulille...

***
Minäpä katkaisen julmurin partakarvat,
kunnes ne ovat hajanaiset ja harvat.
Pillillä soitan suoraan julmurin korvaan,
julmurin nenän perunapalloksi sorvaan.
Silloin julmuri ei voi julmuri olla.
Julmurin julmurimaine on hunningolla.
(rähinäruno)
***
Jos viidestä kynästä
viedään viisi,
niin voihan hiisi:
Kirjoittaa ei voi enää kukaan
ellei ole ottanut kuudetta mukaan.
(Onneksi minulla on kannettava, niin en ole kynistä riippuvainen.)

***

Keskiviikon iltaonnea tarjoili ystävä puhelimen välityksellä, alkuaakkoset niputtamalla huomiset vaatteensa valmiiksi ja Ukko ruoanlaitolla. On sitä monta hymyäkin, irvistelyn lomassa.

S.A.