...joku inhottavin lastenhoitotyö, niin minulla se on ehdottomasti syöttäminen. Ei imettäminen, eikä tuttipullolla maidon/vellin antaminen vaan tuommoisen puoli- kaksivuotiaan lusikalla syöttäminen. Voi jestas, että se on rasittavaa. Lapat samaa lusikallista kolme kertaa suuhun, joka heiluu edes takaisin. Kaavit suupielistä ulos muljutetut sattumat takaisin lusikkaan ja tähtäät maaliin. PRRRRR...PÖRRRR. No onhan se pärryyttely kivaa, on. Pyyhit enimmät roiskeet omalta paidalta ja taas mennään. Lopulta ruoka on niin kuolasta vettynyt, että se ei pysy enää lusikassa. Uusi lusikallinen ja sama homma. Jos ei muuta, niin sitten leivotaan käsillä pitkin naamaa, niin, että korvalehdetkin on ruoassa. Ja kun tuo Dee sentään on hyvä syömään! Ajatella, jos se olisikin joku sihtikurkku, joka ei pitäisi syömisestä ollenkaan. Tod. näk. saattaisi kuolla nälkään meillä.
Onneksi meillä on Cee. Sillä on hermoja lappaa ruokaa sinne Deen suuta kohti. Päristely aiheuttaa korkeintaan suurta huvitusta, eikä Ceen pinna kiristy pätkääkään. Tahti tosin on välillä hidasta, jolloin Dee meinaa hikeentyä, mutta hyvin ne keskimäärin pärjäävät. Minulle jää vain jälkien siivous ja pyykinpesu. (Molempien vaatekerrat ja puoli keittiötä). Kuvaksi olisi tietysti voinut laittaa kuvan, jossa Cee syöttää Deetä, mutta enpä ole juuri ollut keittiössä niitä tilanteita ikuistamassa.
Ja asiasta kymmenenteen. Miten nuo vanhat kuvat voi olla aina niin kauniita? Kaivelin kuva-arkistoa ja osui tuo meidän vanhan mummon kuva kohdalle. Nykyään on pelit ja pensselit ja kaikenmaailman kuvankäsittelyohjelmat eikä silti lopputulos ole koskaan näin kaunis. Ihokin niin virheetön. Ja tuskinpa silloin on ollut käytössä ikääntymistä hidastavia kosteusvoiteita, peitevärejä, hiuslakkaa, tuuheuttavaa shampoota yms.
***
Ja vielä eilisen Cee. Nämä on pakko vaan kirjata ylös sitä mukaa, kun ne tapahtuu- muuten tilanne unohtuu. Cee oli päiväseltään papan luona käymässä ja siellä oli käyty seuraava keskustelu:
Pappa: Särkee vähän päätä.
Cee: No voi. Tuntuuko, että pää räjähtää?
Pappa: No kyllä tuntuu.
Cee: Mene sitten ulos, ettei tule sisälle sotkua.
Miten siitä onkin noin empaattinen tullutXD ja keneen lie tullut noin muutenkin?!
S.A.
10 kommenttia:
Voi ei ;)) P**n päivän pelastus!
Juu, muistan nuo ajat...
Tuli mieleen, miten annoin Typsyn ensimmäistä kertaa syödä itse. Teippasin lautasen pöytään kiinni ja poistuin. ;--)
Muistissa ovat, juu : ) Entäs ne koko ajan vieressä vispaavat kädet, jotka just silloin, kun lusikka on kohdalla, viiiiiiuh, huiskaisevat lusikan ja sörsselit huitsin kuuseen. Olen videolle ikuistanut yhden tällaisen syöttösession. Nyt naurattaa, silloin ei. Sitä videota on kyllä aika hauska nykyään katsoa : )
Minna
Tosi kivaa!! Nuorimmaiseni oli niin kamala syötettävä, että välillä tein sille "pakkopaidan" sideharsosta, sillä niin nopeaan ei sille lusikkaa saanut suuhun, ettei kerinnyt ottaa siitä kiinni, :(
Onneksi oppi tosi nopeasti syömään itse ja palkitsi minut syömällä todella siististi :)
Voi kun ihana tuo kuva Ceestä ja Deestä! ♥
Ja nuo vanhat kuvat...samaa olen miettinyt kun olen äitini arkistoja käynyt läpi, miten kaikki onkin olleet niin kauniita ennen...iho virheetön ja hiukset upeat.
Syöttäminen...huhhuh *puistattelee* se on aivan kauhiaa puuhaa...hyvin on muistissa vaikka siitä on jo vuosia.
Voi tuota Ceen empaattisuutta, ei voi kun nauraa =D
Syötävän suloinen kuva lapsista!!! Minä tein omalla mukulalle essun muovikassista ja vuorasin puoli keittiötä muutenkin muovilla.
Ennen oli kyllä varsin yleistä "fotosopata" kuvia, aknejäljet häivytettiin, poskiin punaa yms. Siis noin 50-60 v. sitten.
Eli ei se iho niin siloinen oikeasti ole välttämättä ollut! Tuli vaan asia kerran puheeksi äitini (70v.) kanssa ja kertoi et oli esim. rippikuvissa ihan yleistä vähän kaunistella!
Vanhat kuvat ja mustavalkoiset nykykuvat (niissä ei myöskään niin virheet näy)ovat ihan parhaita!
Kiitos myös kivasta blogistasi, en itse ole ollenkaan samassa elämäntilanteessa, mutta arkenne on herkullista luettavaa! :)
Leenu! No onpa huojentavaa kuulla, että ennenmuinoinkin on paranneltu lopputulosta:) oon jo ehtiny ajatella, että lisä- ja säilöntäaineetko meistä on tämmöisiä "rupinaamoja" tehnyt vai missä vika?!
Ihana CEE! <3 On kyllä niin valtavan huipun kuuloinen poika, ettei tosikaan :) <3
Ja tuo on NIIN totta.. siis syöttäminen. Se oli maailman kurjinta touhua, joten lopetin sen tekemisen melko nopeasti :) En siis tappanut lasta nälkään vaan annoin syödä itse. Sama siivoaminen siinä on joka tapauksessa, mutta eipähän mene syöttäessa suurin osa hermoista :) Ja hyvin poika jo osaa <3
Tuo "photoshoppaus" kulki ennenvanhaan nimellä retusointi. Ja oli ihan yleistä puuhaa jo silloin, vaikka tehtiinkin jotenkin käsin (tekniikasta en tarkemmin tiedä).
t. Sanna
Lähetä kommentti