Voiko lapseen laittaa varoitustarran?

Jaahas. Olisikohan taas aika kirjoittaa yhdestä tietystä pienestä pojasta?

Reissulta koottuja.

Tapahtumapaikkana vaateliike:
Cee kirmailee ympäriinsä ja yhtäkkiä tarrautuu tuikituntemattoman miehen käteen:
Cee: "Moi, onko sulla karkkia?"
Mies: "Öh...ei..."
Ihmiset on aina niin tyypertyneen näköisiä, kun Cee alkaa jutella ihan muina miehinä kuin hyvällekin tutulle ja jutut voi tosiaan olla ihan mitä tahansa.

Tapahtumapaikkana urheilukisat:
Kisojen vetäjä: "No niin, nyt alkaa kilpajuoksu!"
Lapset menee lähtöviivalle.
Ystävä: "Cee! Cee! Käänny ympäri! Te juoksette tuonne toiseen suuntaan!"
Cee kääntyy ympäri ja juoksee kuin juokseekin maaliin. Viimeisenä.
*
Pituushyppypaikalla:
Minä: "No niin, nyt jonoon, jos haluat hypätä!"
Cee: "ÄÄÄÄÄÄääääBBBBääääää..." (Huutoa pää punaisena) "EN HYPPÄÄ!"
Minä: "Selvä niin, mutta sitten et voi kiukutella enää kilpailun jälkeen, kun et saanut hypätä. Hyppyaika on nyt ja jos et hyppää, niin myöhemmin ei voi."
Cee: "EN HYPPÄÄÄ! ÄÄÄÄÄÄÄ..."
Minä: "Mikä sua nyt harmittaa?"
Cee: "Mulla ei oo numeropaitaa ja mä olisin halunnut Maxituplan!"
(Kenelläkään ei ollut numeropaitaa ja kaikki saivat palkinnoksi minituplan, kukaan ei saanut Maxituplaa.)

Tapahtumapaikkana uimaranta:
Mies ja nainen ottavat aurinkoa. Cee kiilautuu heidän viereen.
Mies: "Kenen kanssa sä tulit tänne rannalle?"
Cee: "Yksin!!!" (Teatraalinen huokaus)
Mies: "Ihanko yksin?"
Cee: "Niin. Ihan yksin."
Kröhöm, kröhöm.
Äiti puuttuu keskusteluun:
"Niin rakas Cee, sinä kävelit itse, kukaan ei kantanut sinua, mutta ethän sinä nyt aivan yksin tullut tänne. Olihan sinulla 3 veljeä, äiti, mummo, pappa ja 2 serkkutyttöä mukana!"
Cee: "Niin."

Tapahtumapaikkana mökkikylä:
"Oi, teidänkö se mukava poika on?" (kysyjiä ties kuinka monta)
"Ahaa. Ilmeisesti hän on käynyt teillä(kin) kylässä... Sanokaa vaan suoraan sille, että mene omaan mökkiin, jos se häiritsee."
"Oi, ei se häiritse! Ihana poika! Eihän se ole allerginen millekään?"
Onpa ihme juttu, ettei pojalle juuri oikea ruoka maistunutkaan ruoka-aikaan, voin vain kuvitella minkä määrän herkkuja se ehti vetää mökkinaapureiden luona kyläillessä. Huoh.

Tapahtumapaikkana koti:
Cee: "Äiti! Saanko mennä ostamaan jätskiä papan kanssa?"
Äiti: "Ai tuliko pappa käymään?"
Cee: "Eiku tää on uusi pappa ja mummo!"
Äiti: "Täh?"
Knok knok. (Oveen koputetaan ja ovella seisoo vieras pariskunta.)
Nainen: "Niin saadaanko me ostaa sille teidän pojalle jäätelö?"
Minä: " Jos te itse haluatte niin saatte, mutta teidän ei missään tapauksessa tarvitse, jos ette halua!"
Huoh. Se olikin vasta toinen pummijätski tälle päivälle. Kun silmä välttää hetkeksikään, niin poika painuu potkimaan myyntiautojen renkaita ja "tekemään kauppaa" ja aina joku ihastuu niin, että jätskille pääsee. Eikä se edes pyydä sitä jätskiä, vaan höpisee niitä näitä ja "on niin kiva".

Lapsi, jolle namusedät eivät ole uhka, vaan mahdollisuus. AArgh.

Ja alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että nomen est omen, sillä Ceen nimihän on VILI.

Ja eipä muuta kuin uutta päivää päin. Mitähän tänään? ;)

S.A.