11.6.10

Myrskyn jälkeen on poutasää (ja kärpäsiä;D)

"Sit näil olis niinku semmonen vanha mummo, joka ei jaksais muuta ku vaan nukkuu sohvalla."
(Remu hoitaa roolin järkkymättömällä ammattitaidolla.)


Toissapäiväisen kaaoksen jälkeen eilisestä tulikin mitä parhain päivä! Jos säännöllinen kilahtelu saa jätkät noin hyvin kuosiin, niin täytyy olla hyyyyvin varovainen, ettei kilahtele liian usein. Olisi sääli menettää nämä hienot päivät, joina kaikki sujuu kuin tanssi vaan;D
Kun lapset heräsi aamulla, niillä oli selkeä toimintasuunnitelma, johon minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin antaa muutama euro ja näyttää vihreää valoa.
"Jos me siivottas oma huone, niin hyvin kuin osataan ja sit ku Dee menee ulos nukkuun, me lähdettäis leikkipuistoon Ceen kanssa ja sä saisit sit rauhassa luututa ja kaikkee. Ni saatasko polkuautoihin vähän rahaa? ... ja saatasko ne sun takavarikoimat puhelimet takas..."
"Hei, tuohan kuulostaa kivalta suunnitelmalta! Puhelimet saatte sitten puiston jälkeen."
Ja näin ne teki. Eväsleivät reppuun ja 2,5 tuntia omaa aikaa äidillä! Ihan juhlaa!
(...että minun elämän huippuhetketkö vähän säälittäviä?;D Saa luututa rauhassa, juhuu!)

Sain siivottua ja käytiinpä vielä pihakukkaostoksillakin. Yllättäin (no siis ei tosiaan mikään yllätys oikeasti) Cee valitsi kaikkein pisimmäksi hujahtaneita honteloita orvokkeja, Bee taas mehikasveja. Aa valitsi miljoonakelloa ja nythän meillä on taas täysin linjattomasti yhtä kukkaa siellä, toista täällä ja väritkin älytöntä sekametelia. :)

Illalla saunassa sattui semmoinen ehkä "once in a lifetime"-juttu. Meidän saunaan paistaa ilta-aurinko ja oltiin ihan juuri heitetty löylyä niin, että ikkunassa oli semmoinen ohuen ohut vesisumu ja sitten ikkunassa käveli kärpänen! Semmoinen kevyt kosteus ikkunassa, viisto auringonvalo ja ME NÄHTIIN KÄRPÄSEN JALANJÄLKIÄ! Voi hurja! Ne oli tosi pikkuruisia (uutisarvo mittaamaton: Kärpäsen jalanjäljet ON pieniä!;D) Siinä se kipitteli ristiin rastiin ja aikansa sitä tuijoteltiin kuin hölmöläiset ikään. Nenät melkein kiinni ikkunassa ja silmät loistaen ihmetyksestä:O
(kuinka säälittävää meidän elämä ihan oikeasti on....?)

Heitettiin lisää löylyä ja kärpäsellä tuli liian kuuma, kun alkoi hoipertelemaan miten sattuu ja päästettiin se sitten ulos, vapauteen. Oli vaan jotenkin huippua, kun kaikki oli aivan täpinöissään kärpäsen jalanjäljistä:)


Ja sitten vielä ihan huippujuttu!
Ihanainen Hehku oli lähettänyt kortin (ja ilmeisesti Hehkun kalenterista löytyy aivan kaikenlaista, sillä en tietääkseni ole synttäreistäni kirjoitellut tälle vuodelle mitään;D)


Aivan mahdottoman suloinen kissa toivottelee: Onnea! Ja teksti yläpuolella sai kyllä hymyn leviämään korvasta korvaan:D

"Laitan kissan lisäksi kirjeeseen heijastimen ihan siltä varalta että
1) kesä ei olekaan ikuinen
2) säteilevä persoonallisuutesi ei pystykään yksin voittamaan pohjolan pimeyttä."

:D:D:D

Kiitos murunen ja miten se sattuikaan juuri sellaiseen päivään, jolloin ei ollut vähääkään säteilevä olo, tai korkeintaan joku Tsernobylsäteily, joka kylvää hävökkiä ympärilleen:O

Parasta perjantaita ihan kaikille ja kaikkialle!:)

S.A.

8 kommenttia:

liskonainen kirjoitti...

vai säälittävää?

käsi ylös: kuka muu on nähnyt kärpäsen jalanjälkiä? tai edes älynnyt että sellaisiakin on???

olet huippu!!!

onnittelut tulee sitten kun niiden aika on...

Miia kirjoitti...

Kärpäsen jälkiä! Kyllä täällä on kanssa yksi äärettömän säälittävä mamma. Olisin ilahtunut tuosta näystä ikihyviksi :D Vähintäänkin olisin kirjoittamassa juttuvinkkiä valokuvan kera jonnekin maantiede-lehteen.. :D

Komppaan liskonaista.. olet HUIPPU <3 <3

Susikairan akka kirjoitti...

Mulla kyllä kävi mielessä kamera, mutta en sitten kuitenkaan voinut "rikkoa hetkeä". Todennäköisesti se usva olisi kadonnut, jos saunan oven olisi avannut, eikä meidän kamera kestä kosteuttakaan- eli hetki jäi "vain" mieleen. :)

Alkoi itsellä vaan naurattaa, kun nää meidän huippuhetket on vähän outoja. Toiset matkaa Bahamalle ja purjehtii seitsemässä meressä, toiset tuijottaa kärpäsen jälkiä saunan ikkunassa:D

Hehkuvainen kirjoitti...

Kärpäsen jalanjälkiä :o! Vähänkö oon kade!!

Ei oo ollenkaan säälittäviä huippuhetkiä, vaan todellisia helmiä :). Kuitenkin niillä Bahamalle lähtijöillä on turistiripuli tai muuten ihan tyhmä matka. Kyllä mää ainakin oon kokenu ihanimmat elämykseni ja mieleenpainuvimmat juttuni ihan arkisissa ympyröissä :).

Ja olen tosiaan tapani mukaan vähän ajoissa... mutta kiva että lähetys piristi :).

Hanni kirjoitti...

Näitä on NIIN ihana lukea, joka kerran, päivästä ja mielentilasta (Akan tai oman) riippumatta <3<3<3

Eve kirjoitti...

Minäkin sitten kuuluun näiden säälittävien joukkoon... ei haittaa, tääll on ihan kivaa ;)

ziriliini kirjoitti...

Liskonainen vei sanat suusta! :D

Ei todellakaan säälittävää vaan niitä elämän parhaita paloja. Niitä joita harva ihminen on nähnyt. Pieniä, ihania ja muisto jota ei millään rahalla voi saada eikä sitä kukaanvoi ottaa poiskaan.

Ja huippuhetkiä on sekin, kun saa sen 2½ tuntia omaa aikaa ja siivota rauhassa. Ittelle oli joskus tyttöjen ollessa pieniä, päivän kohokohtia, kun pääsin yksin käymään lähikaupassa puoleksi tuntia. Se siitä säälittävyyestä.

Patonki kirjoitti...

ei säälittävää ollenkaan vaan ihanaa elämää!

Onnea, onnea.