Myrskyn jälkeen on poutasää (ja kärpäsiä;D)

"Sit näil olis niinku semmonen vanha mummo, joka ei jaksais muuta ku vaan nukkuu sohvalla."

(Remu hoitaa roolin järkkymättömällä ammattitaidolla.)

Toissapäiväisen kaaoksen jälkeen eilisestä tulikin mitä parhain päivä! Jos säännöllinen kilahtelu saa jätkät noin hyvin kuosiin, niin täytyy olla hyyyyvin varovainen, ettei kilahtele liian usein. Olisi sääli menettää nämä hienot päivät, joina kaikki sujuu kuin tanssi vaan;D

Kun lapset heräsi aamulla, niillä oli selkeä toimintasuunnitelma, johon minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin antaa muutama euro ja näyttää vihreää valoa.

"Jos me siivottas oma huone, niin hyvin kuin osataan ja sit ku Dee menee ulos nukkuun, me lähdettäis leikkipuistoon Ceen kanssa ja sä saisit sit rauhassa luututa ja kaikkee. Ni saatasko polkuautoihin vähän rahaa? ... ja saatasko ne sun takavarikoimat puhelimet takas..."

"Hei, tuohan kuulostaa kivalta suunnitelmalta! Puhelimet saatte sitten puiston jälkeen."

Ja näin ne teki. Eväsleivät reppuun ja 2,5 tuntia omaa aikaa äidillä! Ihan juhlaa!

(...että minun elämän huippuhetketkö vähän säälittäviä?;D Saa luututa rauhassa, juhuu!)

Sain siivottua ja käytiinpä vielä pihakukkaostoksillakin. Yllättäin (no siis ei tosiaan mikään yllätys oikeasti) Cee valitsi kaikkein pisimmäksi hujahtaneita honteloita orvokkeja, Bee taas mehikasveja. Aa valitsi miljoonakelloa ja nythän meillä on taas täysin linjattomasti yhtä kukkaa siellä, toista täällä ja väritkin älytöntä sekametelia. :)

Illalla saunassa sattui semmoinen ehkä "once in a lifetime"-juttu. Meidän saunaan paistaa ilta-aurinko ja oltiin ihan juuri heitetty löylyä niin, että ikkunassa oli semmoinen ohuen ohut vesisumu ja sitten ikkunassa käveli kärpänen! Semmoinen kevyt kosteus ikkunassa, viisto auringonvalo ja ME NÄHTIIN KÄRPÄSEN JALANJÄLKIÄ! Voi hurja! Ne oli tosi pikkuruisia (uutisarvo mittaamaton: Kärpäsen jalanjäljet ON pieniä!;D) Siinä se kipitteli ristiin rastiin ja aikansa sitä tuijoteltiin kuin hölmöläiset ikään. Nenät melkein kiinni ikkunassa ja silmät loistaen ihmetyksestä:O

(kuinka säälittävää meidän elämä ihan oikeasti on....?)

Heitettiin lisää löylyä ja kärpäsellä tuli liian kuuma, kun alkoi hoipertelemaan miten sattuu ja päästettiin se sitten ulos, vapauteen. Oli vaan jotenkin huippua, kun kaikki oli aivan täpinöissään kärpäsen jalanjäljistä:)

Ja sitten vielä ihan huippujuttu!

Ihanainen Hehku oli lähettänyt kortin (ja ilmeisesti Hehkun kalenterista löytyy aivan kaikenlaista, sillä en tietääkseni ole synttäreistäni kirjoitellut tälle vuodelle mitään;D)

Aivan mahdottoman suloinen kissa toivottelee: Onnea! Ja teksti yläpuolella sai kyllä hymyn leviämään korvasta korvaan:D

"Laitan kissan lisäksi kirjeeseen heijastimen ihan siltä varalta että

1) kesä ei olekaan ikuinen

2) säteilevä persoonallisuutesi ei pystykään yksin voittamaan pohjolan pimeyttä."

:D:D:D

Kiitos murunen ja miten se sattuikaan juuri sellaiseen päivään, jolloin ei ollut vähääkään säteilevä olo, tai korkeintaan joku Tsernobylsäteily, joka kylvää hävökkiä ympärilleen:O

Parasta perjantaita ihan kaikille ja kaikkialle!:)

S.A.