Lauantai-illan huumaa?

Hittiläinen, että noi otsikot on niin rasittavia keksittäviä XO. Joo, 11 päivän työputki tuli ja meni. Eilen kävin tuossa naapurikunnassa ja sitten illalla olin ihan kuolemanväsynyt- mutta onneksi tänään sai nukkua seitsemään ja tänään ei ollut mitään ihmeempiä puuhia (tai olisi ollut, mutten tehnyt).

Pitäisi olla varovainen siitä, mitä kirjoittaa. Edellisessä postauksessa kirjoitin mustista silmistä ja niitähän onkin talossa oikein kaksin(!!!) kappalein. Aalla ja Deellä. Aa jostain käsittämättömästä syystä säilyttää pyöräänsä koulun pihalla jossain lumikinoksen korkeimmalla harjalla ja sitä alas ottaessaan oli liukastunut, kaatunut pyllylleen ja pyörän sarvi silmään. Komia on! Dee taas oli tullut keittiönpöydältä *huiskis* lattialle ja siitä sitten normaali violetti silmämeikki. Komia on!

***
Talokauppoihin tuhraantui 30 min (matkoihin 5+5 ja itse papereiden plaraamiseen ja allekirjoitukseen 20 min.) AI, että MIE OON TEHOKAS! Ukko oli yön aikana sisäistänyt ohjeistuksen ja siitä ei sitten aamulla enää keskusteltu. Hah, Bee teki jonkun bisnessuunnitelman, jossa meillä kaikilla oli omat vastuualueet. Yllätys, yllätys- minä olin järjestelyvastaava ja Ukko lopputarkastaja. Jos lapsikin tajuaa kuka hallitsee perheen logistiikan niin miksi säännöllisin väliajoin lopputarkastaja yrittää tunkea järjestelyvastaavan alueelle...?! Jokseenkin jäi kuitenkin vähän p***anmaku suuhun siitä kahnauksesta ja eilen sitten soitin työmatkan alusta kotiin. Ääni oli varmaan niin hyinen, että kutisti pallitkin. Joka saamarin auto välkytti valoja minulle, vaikka ei ollut pitkät päällä eikä mitään poroja tms. haittoja tiellä. Muistilokeroista kaivoin tiedon, että katsastuksen jälkeen Ukko sanoi, että valot pitää kohdistaa uudelleen. S**tana, V***u, P***ele, ihan totta?! Minä olen ainoa, joka meillä ajelee pitkiä matkoja ja sitten valot sojottaa "toinen Kittilään ja toinen kattilaan" tai "toinen kattoo vittuun ja toinen kattoo, että mihin vittuun se toinen kattoo"- ihan tosi, tosi, tosi lähellä oli, etten kurvaa parkkiin ja potki umpioita konehuoneen puolelle. Että nyt on niinku kohdistettu uudelleen!

Löysin sitten jonkun hätäapu hanikan, jolla sain vastaantulijoille vähän siedettävämmät olot (tai ainakin se räpsyttely lakkasi) ja tunteetkin ehti lauhtua päivän aikana.

Vaan jopas on ollut säpäkkä viikko ja nyt kohta lauantaisaunaan hyvillä mielin. Rauha laskeutuu Susikairaan ja ihmisillä (jopa Akallakin) on hyvä tahto.

Ja kootut pikkupoikain touhut: (Sorry, fabokaverit tulee toistoa, mutta kun jotenkin tuntuu, että nämä säilyy paremmin muistoissa täällä blogissa.)
Eilen saunan jälkeen Cee kampasi minun hiuksia ja pörrötti hiukset sekaisin uudelleen käsillään todeten: "Äiti, mä teen susta SEKOPÄÄN!" Ja hetken kuluttua Dee marssi vessasta vessaharja pyöritettynä tukkaansa kiinni... (ei muuta kuin uudelleen pesulle). Tämmöisten aikojen jälkeen sänkyyn kaatuessaan sitä jotenkin hengittää tooooosiiiii syyyyyväääään... ja herää seitsemältä taas virtaa täynnä kohti uusia jännittäviä tilanteita. Huihai!

Täältä tähän ja näihin hyviin tunnelmiin:)!

S.A.