Juups. Cee näytti neuvolassa parastaan(?!). 4-vuotisneuvolassa pitäisi jo osata yhtä ja toista ja vielä viitsiä tehdä niitä juttuja. Eipä se kukkokaan käskien laula ja ei Cee paljoa saanut aikaiseksi. Leikkiminen olisi vaan niin paljon hauskempaa (Eikö 4-vuotiaan työtä olekin nimenomaan se leikkiminen?). Seinällä näkyvät näöntutkimiskuvat, jotka sai siis itse nimetä (koti, ympyrä, tomaatti ja ikkuna), näki hyvin ja kuulo ok. Paino oli vähän alla käyrien ja pituus ok. Leikkauskohdassa (leikkaa paperista ympyrä), poika antoi sakset tädille takaisin, että leikkaa sinä. Piirrä ruksi, viiva ja pallo: poika piirsi pienen, keskisuuren ja suuren pallon. Tuo kaksi palikkaa- poika toi neljä. Värejä kysyttäessä kaikki oli punaista ja ruskeaa. Hyppimiset ja pallonheittelyt niinkin sujui. Maatilakuvasta kysyttäessä: Mahtuuko lehmä ämpäriin? Poika vastasi, että mahtuu. Kun sitä kysyttiin uudestaan, niin vastaus kuului, että: "Ei mahdu, mutta lehmänmaitopa mahtuu." (Tässä kohtaa minulla vähän nauratti:))
No joo, nyt sitten odotellaan terapia-aikaa. Kun pitäisi osata värit ja pitäisi osata numerot ja pitäisi osata piirtää ruksi ja pitäisi osata leikata ja pitäisi osata soveltaa näitä kaikkia käytäntöön. Hmm. Mennään sitten. Arvioikoon ammatti-ihmiset miten saadaan yksilö tungettua muottiin- kuuntelen mielelläni ja päätän sitten annanko tunkea muottiin vai ollaanko vielä vuosi villinä ja vapaana, leikkivänä, laulavana, kertoilevana, nauravana pienenä poikana. Itseasiassa minusta tuntuu, ettei pojan ymmärryksessä ole mitään vikaa. Me aikuiset ei vaan aina ymmärretä lasta ja lapsen ajatuksenkulkua. Toki, jos terapeutin mielestä on pahasti viivästymää, niin tehdään parhaamme terapeutin avustuksella, mutta jos kyse on ns. yksilöllisistä eroista niin... No, mietitään sitä sitten. Ja osaa se leikata. Ainakin lastenhuoneen verhot.
Ja myönnetään. Onhan me passattu ja avustettu, koska sehän on ollut 4 vuotta meidän pienin! Pientä autetaan ja pienen tarkoituksia yritetään arvata. Niin minä, kuin Ukko ja Aa ja Beekin. Ja tyhmähän ei ole se lapsi, joka antaa toisten passata ja touhuta, vaan odottelee rauhassa valmista;D
S.A.
16 kommenttia:
Älä akka välitä, mun kaverilla on tyttö joka oli todella kova puhumaan ja omasi tosi ison sanavaraston jo tosi pienenä.
Nelivuotisneuvolassa hän suostui vastaamaan kaikkiin tädin kysymyksiin vain:"MIAU"...ei muuta, ei vaikka kuinka äiti ja täti maanitteli.
Neuvolan jälkeen äiti kysys sitten tytöltä, että miks sie et vastannu kunnolla oli tyttö tuumannut:"Se täti kyseli ihan tyhmiä" =D
Meillä taas neidolta kun kysyttiin, että missä kalat asuvat niin neito vastasi että laitumella =D
Tämä tuli siitä kun oltiin erään kaverin luona ja heidän rannassaan kateletiin kaloja jotka uivat LAITURIN ALLA =D
Tässä terapiakohdassa kyllä voitaisiin varmaan säästää ja meillä onneksi säästettiinkin - josnei 4 v. neuvolassa tehnyt riitti että tekee 5 v. neuvolassa ennen lähetettä terapeutille...
Noista vähän varoitellaan, että jos kerran menee noihin ikäkausipsykologijuttuihin, niin sitten siihen törmää aina, jos jotain tulee vaikka kouluvaiheessa - siis vaikka olisi saanut niissä puhtaat paperit.
Käsittääkseni on mahdollista siinä tapauksessa vaatia, että asiakirjat poistetaan papereista, ettei tieto mene eteenpäin. Toisaalta se on vähän peikkojen seinälle maalaamista, minä aina luotan että kaikki menee hyvin kunnes toisin todistetaan8]
Minua ärsyttää noi "tasapäistämistestit". Miun Pien Mies tempas lippiksen takas päähän ja ei ku kohti ovea, ku oli siis niin typerää.... Varoitin kyllä etukäteen, että ihan turha oottaa, että alkaa käskystä tekemään MITÄÄN! Hyvin on pärjännyt :) kuten kaikki kolme.
No elä sie akkaseni huolehi. Hyvin se menee ja siellä terapiassakin voi pitää hauskaa. Meidän nelivuotiaat alkoi milloin syömään peukaloa, milloin niillä oli keskittymishäiriöitä tai vaikeuksia muodostaa järkeviä sanoja...itse olen ajatellut että se koko tilanne on varmasti lapsille aika ahdistava ja jos vaikka äitikin käyttäytyy oudosti (mitä esim. minä varmasti tein) niin eihän siinä mitään normisettiä voi edes olla tulossa...mutta kyllä minustakin melko tuhlaukselle vaikuttaa, varsinkin jos äiti ei ole huolisssaan...ja äidillä on kokemusta muistakin lapsista. Terkut poika punaruskealle!
Huokaus! Terapiat ja mahdollisuus niihin on varmaan ihan hyvä juttu, joo, mut kun tuntuu, että joskus menee överiksi. Meidän 3-vuotiaalle tarjottiin puheterapiaa, että oppii s:n ja r:n...miten sä opetat tuon ikäiselle, miten se kieli suussa laitetaan...? No, ei menty ja on oppinut nuo kirjaimet itse.
Vanhempi lapsi oli kuulemma sitä sun tätä ja joutui terapiaan (toimintaterapeutin testit), joissa loistavasti legoja yms. rakenteleva poika todettiin käsistään yms. kömpelöksi. No, ei aloitettu terapiaa, kun kerran kotona jo teki niitä kaikkia mitä suositeltiin (ja terapeutti suositteli liikuntaryhmää, jossa suurimmalla osalla yhtä sun toista oikeaa vammaa, johon terapia varmaan auttaisi oikeasti). No, ei menty. Päiväkodissa oli vielä jossain tarkkailussa ja nyt kun meni kouluun, koulun viesti: täysin normaalisti kehittynyt jne. Eli ihan normaali poika! Meillä molemmat ovat olleet verbaalisesti hyvin lahjakkaita ja nämä motoriset puolet ovat laahanneet jäljessä, mutta kehittyneet sitten ihan ok ja ajallaan. En vaan käsitä sitä, että miksi niiden lasten ei anneta kehittyä ja kasvaa ja sitten jos se kasvu ei ole normaalia, niin sitten puututa ja tarjota apua, sillä kait vanhemmat huomaisi, jos jotain vikaa ja syytä huoleen olisi. Vanha käsityshän on se, että eri osa-alueiden kehitys saattaa olla eritahtista, mutta ilmeisesti sitä ei nyt sitten enää hyväksytä vaan heti on terapian ja testien tarvetta.
Pojat nyt ei muutenkaan ole mitään askartelijatyyppejä ainakaan meillä, joten eikö se nyt ole ihan sama kuinka siistiä reunaa leikkaa tai pysyykö viivat rajojen sisäpuolella!!
Varmaan joku tästä suuttuu, mutta minusta tää touhu kaikkine terapioineen alkaa joskus mennä jo vähän överiksi. Ei kaikki mene ja kasva saman kaavan ja mittarin mukaan, mutta ei se heistä epänormaaleja tee!
Luota omaan äidinvaistoosi vaan!
Minna
Meidän yksi tytär ei suostunut pomppimaan yhdellä (ei edes kahdella) jalalla eikä kävelemään viivaa pitkin. Kun lähdettiin huoneessta, hyppi yhdellä jalalla kymmenisen metriä naulakoille - lattiassa olevaa viivaa pitkin :-D
Minähän en puhunut neuvolassa mitään ennen kuin täytin viisi. Neuvolan täti vain luotti äitini sanaan, että kyllä se puhua osaa. Olin vähän ujo lapsi.
Ymmärrän sen, että välillä tuntuu että ihan turhaan puututaan, mutta uskon kyllä, että joissain tapauksissa on ihan oikeasti ollut hyötyäkin siitä, että on jotkut mittarit joilla mitataan. Aika monissa asioissa kun tuo varhainen puuttuminen auttaa. Mutta ei niihin testeihin pitäisi liian niuhosti suhtautua. Niin kuin moni kommenteissaan onkin todennut, niin kyllä vanhemmat (varsinkin jos on jo aiempia vertailukappaleita) huomaavat jos lapsessa jotain ihmeellistä on.
Mie TIEDÄN, että C on nokkela poika, joten menkää terapeutille todistamaan sanani oikeaksi, jos kerta niin pyydetään.Kaksoslikka seisoi suu auki 4-vuotisneuvolassa eikä tehnyt yhtään mitään mitä pyydettiin. Ei jouduttu tutkimuksiin. Ja kolmivuotisneuvolan lääkäri on kirjoittanut neuvolakorttiin:"näin kaukaa katsoen kaikki näyttäisi olevan kunnossa.." eli likkaa ei tutkittu sillä kerralla ollenkaan, se kun huusi kurkku suorana koko ajan. On se ainakin abiturientiksi selvinnyt, tosin itsepäinen ja kiukkuinen se on vieläkin :)
Kas kummaa, kun eivät ole leikanneet tuollaisiakin kuluja pois. Monipiippuinen juttu tosiaan. Tasapäistäminen on hölmöä ja ahdistavaakin, mutta toisaalta on upeaa, että palveluita on saatavilla ja lapsia seurataan. Hyvä asenne sinulla näyttää olevan, että katellaan. Minä osaan kuvitella (jos yhtään äitiinsä on tullut... heh) että pojalla ei ole kiinnostusta kumarrella auktoriteettejä (että nyt kyllä halua miellyttää tuota vierasta tätiä ja näyttää miten hyvä olen), vaan jätkä ottaa rennosti :).
Minua ärsyttää ihan tosi paljon, siis se että kun joku yleinen kehitysmittari on käytössä niin kaikkien pitäisi kulkea sitä samaa käyrää joka suhteessa ja heti on poikkeava jos niin ei ole. Vaan sitten kun apua ihan oikeasti tarvitsisi ja sitä itse pyytää niin jopa on vaikea sitä saada.
Olen siis käynyt suomalaisen neuvolan läpi lapsineni ja nyt seuraan lastenlasten 'ongelmia'. Miniää oli peloteltu pahasti kun lasten päänympärys on liian pieni ja vähintään aivoissa jotain vikaa, samaa sanottiin jo omille lapsilleni. Heko joo, siis ei kaikilla maailman ihmisillä ole suomalaisia pallopäitä, meillä sattuu olemaan kaikki pienipäisiä, hyvin on aivotkin sisään mahtuneet.
Tuo nyt oli vaan esimerkki siitä että niitä mittareita ei pitäisi tulkita niin kirjaimellisesti vaikka muuten hyvä onkin olla olemassa. Hirveä stressi vanhemmille jo vauvaiästä lähtien, suurin osa lapsista kuitenkin kehittyy ihan normaalisti omaa tahtiaan.
Oi miten naurattaa, hyvä Cee! Ja ihan hassujahan täti kyselee. Älä Akka huoli, kelpo mies hänestä(kin) kasvaa!
Voi v***u mitä testejä ja kontrollointia!!! Mä en oo tiennytkään tollasista. Ja sori vaan, minusta tuo kaikki kuulostaa ihan naurettavalta. Ei mikään ihme että lapset pitää touhua älyttömänä ja kieltäytyy moisesta. Mun on vaikea uskoa että C:ssä olis yhtään mitään vikaa!
mietitäänpä tämä toisinpäin.
ei kaikki standardointi ole tasapäistämistä. moni piileskelevä haitta tulee näin esiin ja hoitoon. nykyään on paljon perheitä/äitejä, jotka eivät oikeasti osaa tarkkailla ja olla aktiivisesti lasten kanssa. tasapuolisuuden nimissä on tarjottava samat kujeet sitten kaikille. neuvolatädit tekevät työtään, josta tässä maassa on vieläkin syytä olla ylpeä.
siksi toisekseen ihmisen taimi kasvaa ja kehittyy yksilöllisessä järjestyksessä. tämä on ceen malli.
Tuskin siitä tutkailusta haittaa on, vaikka turhalta ja turhauttavalta tuntuisikin. Kuten joku jo sanoi, onhan se toki hyvä, että seuloillaan, vaikka usein neuvolan seulat lienevät vähän turhan tiukat ja suorakulmaiset.
Meidän pikku-ukko on koko neuvolahistoriansa ollut joko liian painava (tissimaitoaikana), motorisesti hitaasti kehittyvä (nyt se vetää tuolla kuperkeikkaa) tai liian laiha (sitten kun se lähti liikkeelle, se tosiaan liikkuu). Meidän neuvolantätimme tosin osasi hyvin kuunnella vanhempia, joten päädyimme odottelemaan miten poika kehittyy, ja niinhän tuo on kehittynyt. Toki neuvolantätien psykologisessa silmässä on myös eroja, ja voin kuvitella, että osa mielummin varmuuden vuoksi pistää kaikki lootaan sopimattomat asiantuntijan syyniin.
Mutta olen silti tyytyväinen, että meidän "väärässä järjestyksessä" kasvavan poikamme kehitystä seurattiin, ja tarpeen tullessa olisimme voineet avittaa miestä mäessä.
Meidän poika kysyi neuvolan jälkeen kerran että oliko tuo täti höppänä, kun ei oikein tiennyt mitään...;)
Lasten kanssa työskentelevänä olen nähnyt paljon erilaisia lapsia joilla on hyvin erilaisia taitoja. On toki hyvä että seurataan, on olemassa vanhempia joilla ei ole "tuntosarvia" huomata jos joku ei ole kohdallaan, mutta on myös muistettava että neuvolatilanne niinkuin mikä muukin testaustilanne on keinotekoinen, eikä anna ihan todellista kuvaa. Häntä pystyyn, minä luulen että jäbällä on ihan satasella kaikki kohdallaan!
Hyvää tulevaa viikonloppua!
Minusta terapia on hyvä juttu, ihan kuin olisi lapsilla joku harrastus... ;-)
Meillä esikoista terapioitiin jo vastasyntyneenä sairaalassa, joten onhan tässä ehtinyt tottua.
Kyllä minä uskon, että ammattilainen neuvolassa tajuaa testaustilanteen erikoisuuden ja osaa ottaa huomioon, että lapset ovat yksilöitä.
Lähetä kommentti