Verta korvassa ja muita aamuhöpötyksiä.

Cee tuli yhtenä päivänä sanomaan minulle, että vauvan korvasta tulee verta. Säntäsin katsomaan ja totta tosiaan, korvalehdessä (sisäpuolella) oli nirhauma. Kysyin, onko Ceellä tietoa asiasta ja poika kertoi mitanneensa Deen korvaa. Viivottimella siis. Sanoin, että ei sitä viivotinta saa korvaan työntää ja poika parahti itkuun. "Joudunko mie nyt vankilaan? Enhän joudu vankilaan?" Sanoin, että ei siitä nyt vankilaan joudu, mutta vauvan kanssa pitää olla varovainen, kun ei vauva osaa sanoa, jos ei tykkää viivottimesta korvassa. Meni hetki ja poika tuli seisomaan eteeni, katsoi tiukasti silmiini ja sanoi: "Mie sanon iskälle, että se olit sinä, joka työnsi vauvan korvaan viivottimen!!!" (Pikkuisen naurussa pitelemistä, kun mietin, että uskoisikohan iskä tuosta vaan tarinan;D)
***
Miten saadaan iskän ja esiteinin kommunikointi samalle aaltopituudelle? Aivan liian usein neuvottelut ja keskustelut tyssäävät heti alkumetreille.
Esimerkki:
- Lähetäänkö haravoimaan? (iskä)
- Paljon maksat? (esiteini)
- No joo! Ei kuule tartte tulla ollenkaan! Mä saan kyllä itekin haravoitua! (iskä)
- No joo sitte, en tuu! (esiteini)
*
- Mulla niin menee hermo, kun se ei voi mitään tehdä vaan auttaakseen! (iskä)
- No voisit säkin vähän neuvotella, etkä heti nousta seinille! (äiti)
- No mut kun eihän sen kans voi neuvotella, kun se on niin marttyyri..." no en tuu sit..." (iskä)
- ...???... Keltähän lie marttyyriksi oppinut... "ei kuule tartte tulla ollenkaan..." (äiti)
- Hmpf! (iskä)
*
Kun minusta Aa on jo hyvinkin ymmärtävässä ja neuvottelevassa iässä, kun taas selkeästi iskä on sitä mieltä, että meillä on vielä pienen pieni poika, jonka kanssa ei neuvotella. Sanoin Aalle, että ei varmaan lähipäivinä nyt kannata moponbensaa pyydellä iskältä ja selitin, että paljon mieluummin me ostetaan/annetaan rahaa, jos auttelee kotitöissä reippaasti ja ei joka asiaa hinnoittele erikseen. Aa ymmärsi täysin, mutta tilanne oli jo niin hyvässä solmussa, että ei siitä haravoimisesti enää porukalla mitään tullut. Eikä tämä ole mitään kritiikkiä Ukkoa vastaan, vaan huomio ja enkä todellakaan tiedä mikä on oikea tai väärä tapa ja onko oikeaa tai väärää edes? Itse olen varmaan kasvattajana vaan niin paljon pehmeämpi ja Ukko paaaaaljon tiukempi, ehdottomampi ja kovakalloisempi. Öh. On sitä kaikkea ja vähän päälle. Ehkä me molemmat kasvetaan ja pehmennytään ja Deen kohdalla ollaan jo viisaampia vanhempina (tai sitten se vetää meitä kuin pässiä narussa ja ollaan korvia myöten lirissä).
***
Kuumerintamalla näyttää vihdoin todellakin lupaavammalta:) Beellä 38,2, Ceellä ei ainakaan tällä hetkellä mitään, Deen yskäkin rauhoittunut:)
Lääkäri muuten sanoi, että kuumelääke toimii hyvin, jos kuume laskee asteella (!!!) Eli 40,6→ laskee 39,6 asteeseen, niin se tosi hyvin! Hassua, että itsestä tuntuu, että eihän se laskenut juuri nimeksikään. Mutta totisesti nyt tuntuu siltä, että ehkä tästä selvitään, jesh!

Aurinkoista huomenta kaikille:)

S.A.