Tässä tarinassa on onnellinen loppu!

Joo, sehän meni silleen, että kun minä aloitin työt, Ukko jäi työttömäksi (siis ihanhan se pelkkää lorvintaa ja nenänkaivuuta täällä kotirintamalla on ollut, juu, on on). Mutta aktiivisesti se on hakemusta laitellut sinne, tänne ja tuonne. Vaan ei ole tärpännyt. Paskimmat paikat ei edes kiitä hakemuksesta, saatika ilmoita, että hakemus on tullut perille ja, että ei nyt juuri sinua valittu. Minusta se kertoo firmasta vaan huonoa, jos ei *jumankauta* vaivauduta ilmoittamaan mitään- ei mitään!


No, jos miehellä riittäisi motivaatiota työhön ja melkeimpä mihin työhön vaan, niin jossain kohtaa se alkaa syömään miestä, kun ei mihinkään "kelpaa". Työtähän kuitenkin aina haetaan persoonalla ja itsenä, niin jos sata kertaa pamahtaa ovi kirsun edestä kiinni, niin kyllä siinä vääjäämättä alkaa peiliin vilkuilemaan, että mikä se on, kun ei kelpaa?! No, sitten oli taas avoinna tosi mielenkiintoinen paikka ja eiku työhakemusta menemään. Sitten oli rekrytointifirman haastattelu vielä erikseen ja sitten... hiljaisuus. Kunnes, ko. firmasta (ei siis enää rekryfirmasta) soitettiin, että pääsisikö vielä uudelleen haastatteluun. WTF? Ai, vielä neljä hakijaa jäljellä... ok. Haastattelu2 oli viime perjantaina ja sieltä luvattiin ilmoittaa tiistaina. Tiistaina- hiljaisuus. Tulin töistä ja tunnelma oli apea, suorastaan hyytävän apea:( Yritin olla ihan normaali suurin piirtein, mutta perusvire talossa ja puutarhassa oli ihan ankeista ankein. Tiedättehän, kun haluaisi halata ja sanoa, että kyllä tää tästä ja vielä sulle löytyy töitä, mutta kun ei ne sanat mitään auta. Ei se auta, jos minä uskon, että toinen on hyvä.

Ja miten tässä ajassa enää pärjää matalasti koulutettu/kouluttamaton, kun virtaa täynnä olevia korkeasti koulutettuja (ja perheettömiä) on maailman sivu pullollaan ja työnhakijoina?! Onko kohta 40-vuotias ihan "roska"? Vaikka olisi minkälaista elämänkokemusta ja työkokemusta, niin onko kuitenkin jo auttamattomasti pihalla?

***

Keskiviikkona 16:15 puhelin soi. Koska voisit aloittaa? Miten nopeasti saisitte lastenhoidon järjestymään?

Kysyin Ukolta, että: "Mitä sä vastasit?!" "Sanoin melkeen, että haista vittu, tässä oon puoltoistapäivää miettiny, että vetäskö ittensä kiikkuun vai ampusko päähän... Mikä saatanan tiistai tää nyt ON???? Mutta sanoin vaan, että kahdessa viikossahan kunnalla pitää järjestää se hoitopaikka. Ja sit se kysy, että minkä kokoset vaatteet mulle käy."

***

Että näiltä osin ollaan uuden edessä (taas) ;D Ihan niinku tämä elo ehtisi missään vaiheessa asettumaan raiteilleen.

Loistojuttu. Ei oikein muuta kommentoitavaa, minä kerrankin sanaton.

S.A.