19.1.10

Asiointia puhelimessa ja vähän muuallakin.

Olenkohan ikinä kertonut, että vihaan puhelimessa asiointia. En niinkään semmoista simppelia: Onko teillä sitä/tätä/tuota-kyselyä tai ystävien kanssa jutustelua, en todellakaan! Vaan esim. Kela (no hehehee, kuka ei vihaisi Kelan kanssa asioimista kaikilla mahdollisilla tavoilla), Verovirasto jne. Tässä vuodenvaihteen jälkeen yritin tiedustella Ceelle kerhopaikkaa. Soitin 15(!) kertaa kahden päivän aikana lapsityönohjaajalle, meni aina vastaajaan. Minä en jätä koskaan viestiä. En ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa. Sanavalmiina ja puheliaana ihmisenä sen pitäisi olla ihan helppo nakki, mutta ei. Varmaan saisin aikaiseksi jonkun viestin tähän tyyliin: "A-akka tä-tässä heiii. Niin, että semmosta aloin soittelemaan, että ku meillä on tommonen 4-vuotias poika ja sille sitten kyselisin, että mitä kerhoja teillä niinku olis ja koska ja missä? OLE NYT HILJAA, KUN ÄITI ON PUHELIMESSA! Anteeksi- niin, niin niistä kerhoista, mihinkäs mie jäinkään? Että olis tosiaan tuo 4-vuotias kerhopaikkaa vailla ja asutaan VOI YHDEN KERRAN, ÄITI ON NYT PUHELIMESSA! Niin anteeksi taas, Joo, siis asutaan tässä Susikairan keskustassa, mutta voidaan kyllä kulkea kauempanakin. ANNA VAUVALLE TUTTI! Niin, tuota voisitteko ottaa yhteyttä minuun?" Klik. Ja sitten huomaisin, etten edes luetellut puhelinnumeroani.

Kerhonohjaaja soitti aikanaan takaisin (luojan kiitos useissa paikoissa on tosiaan kännykät käytössä ja soitteluista jää jälkiä) ja kuulin, että hänellä hymyilytti: "Olit soitellut... muutamia kertoja..." No, Ceelle saatiin kerhopaikka tiistaille ja perjantaille aina 2 h kerrallaan.

Ja sitten lisää ällöttäviä puhelinasiointeja:

Ajanvaraus vaikka hammaslääkäriin: "Akka tässä terve. Pitäis varata aika... öö... lapselle, hetkinen... siis Aalle (ja luettelen sujuvasti Been sotun) eiku tää oliki toisen lapsen... hetkinen (äkkiä jääkaapin ovelle, siellä lukee kaikkien sotut) niin se on xxxxxx-xxxx. Ai kelle hammaslääkärille? No se on semmonen kiva, jolla on lyhyet hiukset. Saattaa olla, että se oli Kumpula tai Mäkelä? Ai ei oo sen nimisiä..." AARGH.
Virastoihin soittaessa onnistun yleensä aloittamaan ihan siitä, että: "Alussa Jumala loi..." Niin tosiaan tovosen kestää, että pääsen siihen oikeaan asiaan:)
Jos suinkin vaan on mahdollista, jalkaudun liikkeelle ja hoidan asiat ihan kasvoista kasvoihin. On jotenkin helpompi pysyä asiassa ja kun kuitenkin tulee jotain lisäkysymyksiä mieleen, niin voi esittää ne saman tien.

Sitten on vielä yksi tyhmä juttu. Ei kyllä liity puhelimeen, mutta juolahtipa vaan mieleen. Minulla menee maha sekaisin aina kirjastossa. Iskee aivan järkyttävä kakkahätä. Sellainen "hemmetti-hemmetti-hemmetti-missä-vessa?!
nyt-vähän-kiireesti-vessaan- tai-tulee-lusikallinen-housuun-hemmetti!" Puhelimessa asiointia enemmän ärsyttää yleisövessassa asiointi (nimenomaan synkällä asialla käyminen) ja lähdenkin sitten otsa hiestä kiiltäen paniikissa kirjastosta hirveällä hopulla ja kun pääsen ovesta ulos- tattadaa- ei mitään hätää. Olen kokeillut, että käyn ennen kirjastoon menoa kotona vessassa. Ei auta. Sama turkasen kakkahätä iskee päälle kuitenkin. Tämän täytyy olla psykologinen juttu. Mutta varaapa pokkana aikaa koppatohtorille, kun "aina kirjastoon mennessä heittää pakin ihan sekaisin...että tarttis varmaan purkaa tää ongelma."

Hahhaahaa. Kun pikaiseen luin tekstin, niin asiointi sana esiintyy monta kertaa ja kahdessa eri yhteydessä. Puhelimessa - ja yleisövessassa -. Vain minun sairas mielikuvitukseni lähtee hihityttävään lentoon, kun alan pohtia puhelimessa asiointia. Koppatohtorilla voisikin olla jännittävä matka pääni sisälle.

Että semmoista sitten tänä aamuna. Hyvää huomenta vaan kaikille:D

S.A.

16 kommenttia:

Kimmeli kirjoitti...

Hihihihihih;) Voi jehna!!! Tosi tuttua, paitsi, että miulla se kakkihätä tuli aina yhes kahvilas! Matkalla Helsinkiin oli aina pakko käydä kahvilla ja alkoi olla tuttu juttu, että siellä se maha meni sekaisin?! Kaikki alkoivatkin jo sanoa minulle, että mennäänkö paskalle, ei kahville :D Kahvissa se vika ei ollut, koska kenelläkään muulla ei ollut mitään oireita.

Gwenndelin kirjoitti...

Hihii, sairaslomapäivän piristysnaurut! :)

Unikas kirjoitti...

Puhelinkammosta kärsitään täälläkin. Noin 1000 kertaa mieluummin asioin henk.koht. virastojen tiskeillä, kun hoidan asiani puhelimessa. En vain tykkää siitä. Änkytän ja koen oloni tyhmäksi luuri kädessä. (Poikkeuksena tietenkin mainitsemasi puhelut ystäville)

Ja mitä tulee ehdollistuneisiin ruumiintoimintoihin, niin mulla nestetyhjennys on ehdollistunut: http://unikas2.vuodatus.net/blog/2214471/rituaalipissa/

Patonki kirjoitti...

Minä jätän vastaajaan viestin, vaikkei ehkä pitäisi. Sanon mitä mieleen tulee, ehkä asiasta ehkä asian vierestä. Ja toivon, ettei kukaan kuuntele viestiä vaan soittaa vaan takaisin...
Heh, ja varsinkin englanniksi kavereiden vastaajiin... sönkötisönköti... Taidan ottaa sinusta mallia ja jättää jättämättä viestejä.

Holly kirjoitti...

Noin pitkä viesti ei mahdu vastaajaan... ;). Ärsyttävintä on kun ihmiset eivät koskaan vastaa puhelimeensa, eivät vaikka toimenkuvaan kuuluisi puhelinpalvelukin.
Mulla iskee kakkahätä metsässä. Se on se "luonto kutsuu" -ilmiö.

Sipulix kirjoitti...

Se ois kuule sitte puhepaskannus jos luuriin asioisit, nitäkin tulee aina välillä vastaan.

Ymmärrän yskän synkän hädän hetkellä...mutta yleisövessoistakin voi valita sen jossa a)ovi menee lukkoon b) on hana jonka saa lorisemaan ja pöntön reunat voi aina vuorata tukevasti veskipaperilla. Aina voi myös lauleskella ja kanniskella mukana joko raikastinsuihketta (täytyy olla varovainen ettei mene hiuskiinnepurkin kanssa sekaisin käsveskassa) tai tulitikkuja (melu- ja hajuhaitan eliminoimiseksi).

Halit sinne akka. Sain uuden termin käyttöön: "meen synkisteleen" :DDD

stansta kirjoitti...

Mäkään en edelleenkään tykkää asioida puhelimessa. Monesti istun pitkään luuri kädessä ja muokkaan sanoja valmiiksi mielessäni. Sitten soitan ja kun puheluuni vastataan, unohdan mitä minun piti sanoa. Tai sitten sekoilen jo nimeni kohdalla ja jään miettimään sitä. Ei kivaa.
Tuo toinen hätä tuli tutuksi silloin kun tulin lomille kotiin. Vatsa ja koko kroppa tiesi, että "hei, OMA koti!" ja hyvä kun ehdin kenkiä ottaa pois kun jo kiiruhdin vessaan. No, omaan mut kuitenkin. :)

Perheenäiti kirjoitti...

Minä asioin puhelimessa oikein mielelläni, Suomessa. Täällä ulkomaanelävänä hyvä kun saan selvää asioista naamatusten, puhelimessa on ihan turha yrittää. Sitten kun olen Suomessa, aivan mielihalulla soittelen ympäriinsä ja selvitän kaikki mahdolliset tarvittavat asiat. On kiva tunne, kun kerrankin osaa :-D

Samoin kaupassakin Suomessa etsin myyjän käsiini ja KYSYN, jos joku asia kaipaa selvitystä. Joskus se on vähän hankalaa, kun myyjät yrittävät keskimäärin vältellä asiakkaita...

Jotenkin tuli mieleeni puheripuli tuosta mainitsemastasi puhelimessa "asioinnista" :-o

Hanni kirjoitti...

Ihana kuulla, että on muitakin puhelinkammoisia. Joskus kirjoitin asiasta blogiini oman postauksenkin. Niin ja voisithan sie siellä C:n terapiakäynnillä vinkata terapeutille, että mikähän siinä on, että aina alkaa kakattaa kirjastossa... olisi mielenkiintoista kuulla terapeutin reaktio.

Anonyymi kirjoitti...

Voit taivas sinua.....:D :D :D

TMY

Hehkuvainen kirjoitti...

No, niin, mikä kellekin hädän aiheuttaa. Kun äitini makasi pitkään synnärillä minut "saatuaan", hänelle tuli kuulema aina isompi hätä kun isä tuli morjestamaan. Siis AINA. "Hei hani, kiva kun tulit... ja määpä poistun taas hetkeksi."

Mulla harvemmin tulee kaupungilla ollessa hätä, mutta jos tulee niin ei auta vaikka menisi vessaan. Nimittäin hätä katoaa sillä siunaaman hetkellä kun istuu pöntölle. Ujon kakan kirous :/.

Anonyymi kirjoitti...

:D *nauraa vatsa kippurassa*
Mitä tähän sanoa kuin että ajattelen ihan samoin :D
R&T

vilukissi kirjoitti...

hhhahahhah...kiitos hyvistä nauruista!!!!Kyllä, puhelut ovat juuri tuollaisia, kun on lapsia, siinä äidille kehittyy jopa murhaava katsekin (kelpaisi vaikka näyttämöllekin). Mulla tulee kakkahätä kaupassa, vaikka missä kaupassa...joten inhoan shoppailua. Uskon, että tuollaiset asiat muuttuvat jonkinlaisiksi pakkomielteiksi, heh, keho ja mieli muistaa, että N.Y.T Vilukissi...anna mennä!

Eeva kirjoitti...

Tämä hihitys nyt ei ota katketakseen täällä, ensin räkätin siinä hiuslakka-punkkupullojuttua ja nyt tätä. Synkkä asia... :D :D. Oot sä niin hulvaton!!!!

TaiNa kirjoitti...

voi hyvänen aika sun kanssas x) Sai taas mahtavat iltanaurut, kiitos. :D

mm kirjoitti...

Haa. Ohjaannuin lukemaan tämän viestin. Ihan syystä. Olet ainoa ihminen, jonka tiedän, siis minun lisäkseni, jolla on yleensä vessahätä kirjastossa. Minulla se kyllä johtuu varmaan siitä, että lapsena ollessani nuorten kirjastossa ei ollut vessoja. Oikeesti... tai sitten vessat olivat jossain, minne olisi pitänyt pyytää erikseen enkä nyt sellaista voinut kuvitellakaan siihen aikaan.

Muutenkin käyn täällä blogissa aina silloin tällöin eloanne seurailemassa. Se on mukavaa, siis se seuraaminenkin.