Hanna ja Ossi.

Tämä on tarina Hanna-hamsterista ja Ossi-oravasta.

Hanna ja Ossi tapasivat ja löivät hynttyyt yhteen. Hynttyitä olikin jo alkuasetelmassa siis kahden yksiön verran. Jotain myytiin, jotain annettiin pois ja paljon säästettiin. Vuosien mittaan Hanna ja Ossi asustivat yhtäällä ja toisaalla. Hanna ja Ossi säästivät kaikenlaista "muka" tärkeää ja kuljettivat niitä vanhoista asunnoista uusiin. Tavaroita, joita voi tarvita, tavaroita joita voi käyttää, jos ne korjaa, tavaroita joihin liittyy muistoja ja tavaroita, joita ei voi tarvita, ei korjata eikä niihin liity muistoja. Mutta minkäs he luonteilleen voivat. Hamsteri on aina hamsteri ja orava on aina orava. Ossi ei vuosikausiin myöntänyt olevansa orava. Hanna kyllä myönsi kaikki vuodet olevansa hamsteri, mutta ei vain keksinyt keinoa muuksi muuttumiseen. Usein Hannalla kilahteli aika pahasti. Esim. siivouspäivinä Hanna raivosi suureen ääneen lähinnä itselleen, mutta sai Ossikin osansa.

Eräs tapaus on piirtynyt molempien mieleen. Hanna viskeli Ossin tavaroita ja Ossi yritti puolustautua sanoen jokaiselle hamsterille ja oravalle tutut sanat: "Sitä voi vielä tarvita!" Hannalla pullistui silmät päässä ja Hanna huusi takaisin, että: "Mihin v**tuun tarvii varretonta vasaraa?!" Ossi sanoi seuraavat jokaiselle hamsterille ja oravalle tutut sanat: "Sen voi korjata!" Hannan silmät pullistui lisää ja Hanna kirkui: "Minä EN ainakaan koskaan uskalla hakata naulaa sinun korjaamalla vasaralla!" Ossi loukkaantui ja Hanna edelleen kimpoili pitkin seiniä.

No Ossi jäi kuitenkin miettimään, että hän saattaa sittenkin olla orava. Yhtenä päivänä Ossi otti suuren askeleen ja tunnusti: "Minä olen Ossi ja olen orava. Olen lähes hamsterin veroinen."

Siinä elämän ja hamstrauksen sivussa Hanna ja Ossi olivat tulleet hankkineeksi liudan hamsteri-oravia, joille kaikille oli periytynyt (ikävä kyllä) se tarvii-säästää-korjaa-geeni. Hannan ja Ossin koti muistutti kaukaisesti kotia ja läheisesti kaatopaikkaa. Hanna edelleen säännöllisesti(noin kerran viikosssa) kiehui ja kihisi ja sätti milloin Ossia, milloin itseään tai pikkuhamsteri-oravia. Hannan takaraivossa takoi tieto siitä, että samassa pesäkolossa oli asunut Ossin isovanhemmat tuplamäärällä jälkikasvua. Tiettävästi kuitenkaan isovanhemmilla ei ollut jatkuvaa kaoottista epäjärjestystä, kuten Hannalla ja Ossilla. Hannalla vitutti.

Sitten Hanna ja ongelman myöntänyt Ossi löivät karvaiset korvansa yhteen ja miettivät asiaa. He päättivät, että käyvät komerot läpi ja vähänkään epäilyttävät "sitä voi tarvita, sen voi korjata ja tällä on tunnearvoa"-tavarat pakataan pussiin. Pussi viedään autotalliin hetkeksi (maksimissaan 2 viikkoa), jos sieltä ei etsitä mitään kahteen viikkoon se nostetaan roskikseen katsomatta sen sisältöä. Tällöin ei iske "tää on pakko säästää"-olo, eikä verkkokalvoille piirry se säästämisen arvoinen helvetin käyttökelpoinen varreton vasara.

Voin mahdollisesti myöhemmin kertoa lisää mitä Hannalle ja Ossille kuuluu ja onko systeemi toiminut ja mitä arvokasta Hanna ja Ossi tulevat heittäneeksi ikiajoiksi menemään. He yrittävät kuitenkin muistaa, että hamsteri-oravia on neljä kappaletta, etteivät vahingossa heitä niitä menemään.

S.A.