Aamu meni Ukon kanssa paritellessa. Hannilla ja Aimolla olen ainakin nähnyt samanlaisen kuvan, mutta kenelläkään muulla ei takuulla ole tämmöistä ;D.
Piti keksiä jätkille puuhaa, että ovat poissa jaloista. Bilispöytä esille. (Täällä on ollut taas ihan törkeä pakkanen, niin siksi piti keksiä sisäpuuhaa. Uimassa kyllä kävivät.)
Kun jätkät oli raivattu pois tieltä, laulatin taas ompelukonetta.
Kukahan niitä torkkupeittoja oikein suunnittelee? Ja kenelle?! Mikä idea on tehdä torkkupeittoja kokoa 130x190 cm:ä? Kääpiöillekö ne on? Jos on 15 minuuttia aikaa kiskaista unta palloon sohvalla ja siitä 9,5 minuuttia menee siihen, että kiskoo peiton ylälaitaa ja alalaitaa vuorotellen- aina palelee jotakin kohtaa kropasta- niin onhan siinä päivätorkkuriemua kerrakseen. Ajattelin tehdä sitten kunnon torkkupeiton. Ja teinkin. On muuten julmetun kokoinen. 250x250 cm:ä. Mahtuu varpaat ja naama ja mahtuu muuten viereisen sohvan pötköttelijäkin saman viltin alle. Suuruudenhulluko? Joo, joo, oon, oon. Noita neliöitä on muuten 144 kappaletta, tarkalleen.
Tuommoisen peiton tikkaaminen on muuten melkoisen itaraa puuhaa. Ompelukoneessa meinaa loppua se välikön korkeus, kun peitto on rullalla ja mytyssä ja ommellakin vielä pitäisi. Vaan tulipa tehtyä.
S.A.
Tuommoisen peiton tikkaaminen on muuten melkoisen itaraa puuhaa. Ompelukoneessa meinaa loppua se välikön korkeus, kun peitto on rullalla ja mytyssä ja ommellakin vielä pitäisi. Vaan tulipa tehtyä.
S.A.
13 kommenttia:
HOHOOO...siitähän tuli MAHTAVA!
Totta turiset, pitää vääntää ittensä semmoseen kippuraan jotta peitto yltää kunnolla peittämään. ;))
Vau, mikä peitto! Oi, kuka laulattais munkin Veljeä (Brother)? Ai mie vai...? ;)
HEP!
Meillä on pariteltavaa jos ei ihan yhtä paljon niin lähestulkoon ainakin!
Mummot molemmin puolin aina ihmettelevät miten voi olla niin paljon parittomia sukkia. Paitsi anoppi ei enää ihemttele ääneen vaan salaa tekee voitavansa ja paritteelee ne mitkä löytää.
Mutta tuollaista "torkkupeittoa" meillä kutsuttaisiin päiväpeitoksi.
Upea!
Meilläkin on kaiken kokosia torkkupeittoja(tätini on tikannut) aina vaununpeitosta alkaen. Kun lapset olivat vauvaiässä, niin lattialle levittelin ja siinä oli mukava köllötellä. Nyt niitä on sohvalla ja jokaiseen makuun!
Se on niiiin totta tuo palelu pienen peiton kanssa, kamalaa! Siispä hienosti ratkaistu ongelma.
... kudoin itselleni kirjoneulepontson ohimennen... tekaisin ison tilkkupeiton.... synnytin just tuossa neljännen pojan.... tuhattaitoinen menokone Susikairasta, päivää.
Olen samaa mieltä kanssasi, että peitteissä ei tahdo olla riittävästi suuruutta! Sulla oli siinä ihanaa muorikangastakin. Ihania nuo tilkkupeitteet, niissä on monta tarinaa kerrottuna.
Hitsi mikä peitto!! Tahtoo kans! :) Kuinka kauan sulla meni kun teit tuon.. hmm..? :D
Minäkin täällä ihmettelen sun tarmoasi, tai en ihmettele vaan kadehdin.
Upeata miten hienosti jaksat!
kakstoista tusinaa... ihan hirveän monta lappua! vaan onpa tuloskin komea, kadehdittavan komea.
on se.
Kiitos kehuista:) Mähän kohta punastun ja ylpistyn niin, että hukun vesisateella;D
Hanni;D Vähänkö repesin tuolle kommentille! ;D
TaiNa, kyllä sie päivässä kahdessa tuommoisen huitaiset kasaan. Nehän on vaan neliöitä! :D Helppo homma, paitsi se tikkaus oli oikeesti tosi tympeää, siis se vanun ja vuorikankaan kiinnittäminen.
Olen ihmetellyt aivan samaa! Olemme jo kauan etsineet kunnon torkkupeittoa, pitää kai ommella kaksi yhteen.
Nyt meillä on siinä käytössä ihan tavallinen sängynpeitto.
Aivan ihana peitto ja tuosta vain suitsait sukkelaan, wau! Meillä on torkkupeittoina kanssa mummon tekemä parisängyn tilkkupäiväpeitto, pari muuta ei ihan niin isoa päiväpettoa ja täkkejä - jokaiselle oma ja yhden alle mahtuu pari:)
Lähetä kommentti