Ukko kävi eilen ärrällä vuokraamassa Up-kohti korkeuksia-elokuvan ja toi tullessaan pussillisen sydänsuklaata minulle:) Mietin hetken ja oivalsin, että ystävä T. on ne hänelle puoliväkisin myynyt. Tosin Ukko tarkensi, että T oli kaupitellut vain yhtä sydänsuklaata ja Ukko oli päättänyt ostaa koko pussillisen. E oli kylässä ja sanoi, ettei hänen miehensä ostanut mitään ystävänpäivälahjaksi. Lohdutin, että ihan eka kerta tää minullekin oli;D
Tarinan opetus: Ystävysty ärräntädin kanssa.
Ja mitäs muuta? Tästä viikosta tulee huisin mukava! Tänään on Nikkelsson 4 kk lääkärineuvola. Torstaina tulee ystävä TMY:) Susikairaan, jännittää kuulkaas ihan hurrrjasti- vähän semmoinen "ekoille treffeille menossa"-olo. Viimeksi ollaan nähty tasan 4 vuotta sitten. Silloin (torstaina siis) on muuten Ukon ja minun hääpäivä. (Joo, en odottele jännityksestä pinkeänä sydänsuklaata, ei Ukko varmaan edes muista;D)
Ofelia; ei meillä taida olla saamelaisia sukujuuria. Pohjoisesta tosin on kyllä (minun) vanhemmat lähtöisin, mutta ei ainakaan ihan lähisuvussa mennä ihan niin pohjoiseen asti. Tosin sillähän tietysti selittyisi tämä persevä ruumiinrakennekin- lyhyet ja kierot ja jalat ja leveä istumalihaksisto;D Eli pitäisiköhän kuitenkin kaivella sukujuuria niin kauas, että joku isoisoisoisotädinsedänkaima osoittautuisi saamelaiseksi. Muuten onko teistä pojat enemmän minun näköisiä kuin Ukon? Jihuuu! Minä olen ajatellut, että ne on "pikku-Ukkoja", mutta jos niissä on minunkin näköä, niin jeijeijei!
Hah. Minulla on yksi nuoruuden ystävä, jonka kanssa ei olla mitenkään säännöllisesti yhteydessä- aina silloin tällöin viestillä paiskataan ja kysellään kuulumisia. No jotain ehkä 8 vuotta sitten tuli viesti: "Ootko se sama Akka, sieltä, täältä ja tuolta ja muistatko minua? Mitäs sulle kuuluu?" Meillä oli ollut joku perinteinen hasardiaamu Aan ja Been kanssa ja vastasin viestiin tyyliin: "No oon se sama ja huonoa kuuluu! Penskat on rasittavia, oon myöhässä töistä, autossa tankki tyhjänä ja eväätkin unohtui kotiin! Mitäs sulle?" Ja vastaus kuului: "Tosi hyvää mulle nyt kuuluu, näyttäis siltä, että selvisin aivokasvaimesta, ainakin nyt on puhtaat paperit:)!" Ihan konkreettisesti tuntui, että ilmat pihisee keuhkoista pihalle ja nolotti niin älyttömästi oma typerä pinnallinen vastaus. No eilen tämä J laitteli viestiä jälleen. Hassua, että siltä voi tulla ihan minkälaista viestiä vaan ja nytkin siinä luki: "Huomenna isot bileet! Mun kämppis täyttää 99 vuotta!" Vastasin, että: "Vanhainkodissako sä asut?" "Eiku muutin Waarille kaveriksi tähän alakertaan tuolta yläkerrasta!" Eli J hoitaa 99-vuotiasta vaariaan kotonaan. Siitä nuoresta koheltajapojasta en olisi kai ikinä uskonut moista- mutta toisaalta, kyllä sillä aina on ollut sydän paikallaan. Eli hyvää syntymäpäivää J:n Waarille:) 99-vuotta! Wau!
Vaan täältä tähän nyt ja aamupuuhiin Akka mars. Puuroa pöytään ja tukkaa mutkalle. Mahtavaa maanantaita! :)
S.A.
6 kommenttia:
Hyvää ystävänpäivää näin myöhässä täältä Karjalasta. Olipa taas kiva lukea sun juttua näin aamukahvin kera. :)
Muista en osaa sanoa, mutta Cee ja tämä uusi vauva, nimeä en muista..... ovat sinun näköisiä.
Tollaset jutut on aika hämmentäviä. Minäkin kerran vastasi puhelimeen jotain typerää tyyliin leipä ja arkku. Siellä oli entisen poikaystävän kaveri, jolla oli asiana että hänen isänsä on kuollut. Silloin kyllä toivoin, että oisin humpsahtanut maan sisään.
haloooo?
toki on hyvä olla empaattinen, mutta näitä käytännön juttuja vaan sattuu.
ei voi ruveta varomaan sanojaan ja temperamenttiaan vaan siltä varalta että joku on just kuollut.
ei oma elämä ole typerää ja pinnallista.
muistathan mitä jk-v sanoo sivupalkissani?
minäkin kerran soitin työasiassa työystävälle ja kysyin, jotta onko vapun jälkeen elämää?
- ei ole, isä kuoli aattona.
Minusta oli mainiota että vastasit niinkun asiat oli.
Edelliseen, mitenkä minulla voi olla vauvakuume kun katson Deetä vaikka kotona on ihan vaan pikkasen suurempi???
Ai, ei saamelaisia. Mutta on se pohjoinenkin MIELENKIINTOISTA! =) Kun en ole ikinä Oulua pohjoisemmas päässyt niin kaikki siellä susirajan takana on niin eksoottista. Ihmisetkin.
Niin ja ethän sinä nyt herttinen aika voi tietää mitä kullekin on sattunut! (Ellet ole selvänäkökykyinen.) Eli komppaan edellisiä; menisi aika vaikeaksi kommunikointi jos aina pitäisi varoa sanojaan siltä varalta että toisella on joku hankala tilanne päällä.
Minä sain Mieheltä ystävänpäivälahjaksi uuden hoitolaukun. Mauri Kunnaksen Herra Hakkarais -sellaisen. Ilmeisesti elän niin kovasti tätä kotiäidin arkea, että olin ihan innoissani laukusta. Ja liki päivittäisessä käytössähän tuo on. Ja kunhan lapset tuosta kasvaa, niin otan sen omaan käyttöön.
Lähetä kommentti