Kuinka hulluja pidetään jännityksessä?!;D No sillä lailla, että voitetaan arvonnassa ja kerrotaan, että paketti on tullut tänään perille! Tähän kohtaan piti tulla kuvat, mutta saattepa odottaakin huomisaamuun, kun se tietokone, joka purematta nielee kameran piuhan, on lastenhuoneessa ja lapsetkin on siellä nukkumassa, niin en nyt voi mennä sinne räveltämään ilman kolmannen asteen parisuhdekriisiä.
(Rivien välissä lukee, että Ukko kiittelee lämpimästi, jos nyt herätän kakarat, jotka hän nukutti sillä välin, kun Rouva oli vanhempainillassa...).
Saatte sitten tykityksen Aan vanhempainillasta, nih. Tämä oli nyt se vanhempainilta, jota kiireellisesti pyysin järjestämään ennen Joulua. Onko sillä nyt niin väliä onko se Joulu-09 vai joku myöhempi? Ilta oli kyllä hyvä, saatiin paaaaaljon keskustelua aikaan (tai ainakin minä puhuin monta puheenvuoroa;D). Asialistalla oli mm. kiusaaminen, luokkahenki, yläasteelle siirtyminen. Tärkeitä asioita. Osallistujia oli 26 oppilaan yht. 52 vanhemmasta (leikitään, että kaikilla on äiti ja isä) 8.
Siis 8 vanhempaa. 8. Aika Uuj)/6#¤% vähän.
Nostin esiin mm. sen, että kiusaamisen vastaisessa työssä olisi ratkaiseva asema meillä vanhemmilla. Pysähtyä, puuttua, olla lasten tukena selvittämässä asioita ja käyttäytyä aikuisiksi, näyttää esimerkkiä(!!!). Ja sitten sanoin, että listat vanhempien puhelinnumeroista toisille vanhemmille madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä, niin hyvissä (kyläilyjutuissa/läksyissä) kuin sitten näissä selvittämistä vaativissa asioissakin. Tuosta vanhempien ryhmästä(7) "tunnen" kaksi niin, että tietäisin kenelle soitan ja minkä niminen ihminen puhelimen päässä vastaa. Viidestä en tiedä oikeastaan mitään. (Vertailun vuoksi Been luokalla kysyttiin lupaa saako puhelinnumeron antaa muille vanhemmille, lupasin ja niin olivat luvanneet muutkin vanhemmat ja Been luokkakaverien puhelinlista onkin jääkaapin ovessa.)
Aan kohdalla ala-astehan alkaa auttamattomasti olla ohi, mutta halusin kuitenkin sanoa sanottavani. Kuukauden päästä on toinen vanhempainilta (jatketaan samoilla teemoilla). Mutta miksi vasta nyt? Miksei ekalla, tokalla, kolmannella, neljännelle, viidennellä? No, ainakin itse olen ollut keltanokka, märkäkorva, noviisi. En ole osannut vaatia tai pyytää. Seuraavan lapsen kohdalla osaan:) Ja parempaa on luvassa;D Näitä jätkiähän tulee liukuhihnalla oppivelvollisuuden pariin; hhihhiihhii;D Vapise Susikairan ala-aste.
Mutta miten se voi olla joillekin niin korkea kynnys olla yhteydessä toisiin aikuisiin? Samanikäisen lapsen vanhempaan? Kun aika oletettavasti samojen asioiden parissa pähkäillään ja hakataan päätä seinään? Ja miten voidaan olettaa, että lapset setvii asioita, jos vanhemmatkaan ei sitä tee? Äsh.
No, vaikka tuo viimeinen kappale meinasi mennä jurputukseksi, niin ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja jäi hyvä maku suuhun (tarjotusta mokkapalasta;D).
S.A.
Ps. Enkä nyt tosiaan tarkoita, että pitäisi olla ylin ystävä ja tekstailla joka ilta kaikkien luokkakavereiden vanhempien keskenään vaan, että ainakin lapsille välttyisi tunne, että "nuo voivat olla yhteydessä ja ovatkin tarpeen niin vaatiessa". Hankalaapa taas selittää tätä ajatuksen kulkua. Pöh.
10 kommenttia:
Vanhempien keskinäinen yhteydenpito, vaikka harvoinkin, saattaa estää monta ikävää juttua.
Onneksi oman lapsen ollessa kouluiässä tiesin kaverit ja muutama soitto ajoissa esti isommankin harmin. Myös naapureiden kuulolla olo vanhempien poissaollessa saattoi estää pahimmat rähinät.
Hyvä sie!!!
Meillä on ollut myös käytössä ne listat ja tosi toimivia. Vanhempain illoissa en oo liioin päässyt käymään, kun olen ollu lähes aina silloin töissä. Niin ja aina on niitä vanhempia, jotka eivät halua olla MISSÄÄN tekemisissä muiden vanhempien kanssa?!
Minä ainakin ymmärsin oikein hyvin mitä tarkoitit ajatuksellasi. meillä nämä kouluajat ovat jo takanapäin, mutta samanlaiselta tuo vaikuttaa kuin ennenkin. Jotenkin se on kiinni luokanvaalvojan/pettajan asenteesta sekä vanhempien "sivistystasosta". Aika kamala tuo asia, mutta kun meilläkin on ollut kolme lasta, niin sen vanhempien yhteistyöhalukkuuden jotenkin vain huomasi siitä millä koulutustasolla vanhemmat olivat. Varsinkin pienellä paikkakunnalla tämä ainakin pätee. Ehkä se on muutenkin samassa suhteessa siihen miten vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa kavereista ja harrastuksista. Toisessa luokassa saadaan leirikoulu rahoituksineen yhteisvoimin kasaan, toisessa ei sitten millään ym. tilanteissa kun yhteishenkeä kaipaisi. Vanhempainiltojen osallistumismääräkin puhuu omaa kieltään.
Kyllä vanhempien välinen yhteydenpito on tärkeää. Ja vielä tärkeämpää on, että on edes se mahdollisuus. Myös lasten on hyvä tietää, että terpeen vaatiessa se luokkakaverin vanhempien puhelinnumero on ihan lähettyvillä. Minä olen kaivannut meidän ekaluokkalaisen kohdalla niitä puhelinnumeroita ihan hyvässä, en pahassa, mutta ei ole listaa vielä näkynyt eikä kuulunut. Täytynee pistää opettajaan vähän vauhtia.
:) pienen kyläkoulun etuja/haittoja on se, että jos koulussa on lukuvuoden alussa 1 tai 2 tuntematonta vanhempaa niin elokuun lopussa nekin on jollakin konstilla tullut tutuksi...mitään, ei siis niin yhtään mitään pääse tapahtumaan ettei koko juukelin kylä tiedä että kuka ja missä ja mitä. Eikä sekään ole aina kauhean hyvä juttu, vaikka niin luulis... :)
En tiedä, onnistuisiko nykyään lainkaan, että opettaja kutsuttaisi oppilaan kotiin "kylään" - näin tein itse omien lasteni kohdalla ja muistan, että oma äitinikin teki. Opettaja näkee kodin ja tuntee perheen paremmin kuin mitä vanhempien illoissa ehtii. Hyvä suhde opettajaan kantaa läpi koko kouluajan ja se ensimmäinen opettaja tuli niin omiini kuin lastenikin lakkiaisiin, vaikka vuosia oli välissä -
hannah
Oikeassa olet ja hienosti ajateltu. Minustakin lasten kasvatus ja ohjaus on etupäässä vanhempien homma, eikä koulun. Olisi tosiaan lasten hyvä tietää, että sana voi kulkea kotiin. JOS kotona välitetään mitä se lapsi tekee. Onhan niitäkin vanhempia, jotka on linjalla "meidän lapset ja muiden kakarat". Silloin ei paljon puhelinnumerot auta.
Harmi, että koulu ei tunnu ottavan luokan ongelmia tarpeeksi vakavasti. Ehkäpä siellä ajatellaan, että kohtahan noista kuudesluokkalaisista päästään eroon, joten ei tässä enää jaksa panostaa.
Vanhempien puhelin- tai sähköpostirinki on hyvä juttu, mutta opettaja pitäisi kuitenkin pitää menossa mukana. Olen itse opettajana, ja edellisessä koulussa (yläkoulu) minulla oli kauniisti sanottuna haastava valvontaluokka. Siellä vanhemmat keskustelivat aivan omassa sähköpostipiirissään luokan asioista, ja minulle ja muille opettajille selvisi aivan liian myöhään, kuinka vääriä käsityksiä siellä liikkui. Vanhempainillassa vanhemmat sitten kertoivat asioista, joiden olivat kuulleet tapahtuneen koulussa, mutta jotka oikeasti olivat erittäin paisuneita tai jopa keksittyjä... Vanhemmat olivat täysin vakuuttuneita väitteistään, ja itse sain puolustautua itku kurkussa. Olin tehnyt parhaani, mutta se ei riittänyt; tämän voin itsekin myöntää. Kaiken todellisen p*skan lisäksi en kuitenkaan olisi halunnut niskaani sellaista, mikä ei edes pitänyt paikkaansa.
Anteeksi vuodatus, meni ohi aiheen, mutta se oli traumaattinen vanhempainilta. :)
Aivan, muttei täällä parisataa kilsaa etelään voida suoraan kiusauksesta äitille mennä sanomaan.Ope se on välikätenä. Minun naamasta kyllä näki, kun poikaa kiusattiin= mulla oli naama norsun v...a ja meloni nokassa,kun hänen mamin tapasin! Vaan ei saanut sanoa. No myöhemmin asian otin puheeksi(oli kiusannut ikänsä jotakuta toista) ja kaveri asettui vähäx aikaa, nyt ovat yläkoulussa jopa samalla luokalla... mutta meininki on eri. Uskaltavat jo muille urputtaa ja ns. kiusaaja on viikottain jostain syystä jälki-istunnossa. Tulikohan opelle virhearviointi jo alakoulussa??? Hyvä että pidät lastesi puolta, meitä on kuulemma harvassa :) Lokoisia kelejä sinne vähän ylemmäs Suomea.
Vuonna miekka ja kypärä, kun veljeäni kiusattiin ala-asteella, koulun rehtori kielsi äitiäni ottamasta yhteyttä kiusaajiin tai näiden vanhempiin, vaikka tyyppien nimet olivat tiedossa ja ne yhteystiedotkin olisivat löytyneet helposti. Onneksi, toivottavasti nykyään toimitaan toisin.
Lähetä kommentti