Pulputipulputi.

No niin, pistetäänpä päiväkirja taas ajantasalle. Tulee pitkä kirjoitus, pahoittelut jo näin etukäteen.

Ensiksikin. Haastattelin Ukkoa tuon "The Tehtävän" herättämien ajatusten myötä. Kiitos kommenteista:)
Kuvailin Ukolle uudelleen tilanteet ja kysyin näkikö hän mitään kohtaa, jossa olisi mahdollisesti voinut/voitu toimia toisin? Ukko katsoi täydellisen hämmentyneenä minua ja kysyi: "No olisitko sä sitten hakenut ne halot?!"
*Mitä tuohon voi vastata?*
Esimerkki kakkoseen olikin sitten pätevä perustelu. Hän oli jo valmiiksi väsynyt ja vähän pahalla tuulella, joten katsoi parhaaksi olla puuttumatta tilanteeseen, koska kiukkuisena tulee joskus sanottua pahemmin kuin tarkoittikaan. Totta.

Muttaa nuo nyt oli pieniä ja lähinnä huvittavia tilanteita, joita miesten kanssa nyt vaan välillä tulee vastaan. Ja osaahan ne oikeasti tehdä kahtakin asiaa yhtä aikaa. Niinku esim. istua paskalla ja lukea sanomalehteä.

***
Maailman lähes täydellisin viikonloppu alkoi siitä, kun Stansta-muru teki todellisia löytöjä! Ja kun tänään aamulla kävin fabon puolella huomasin, että löytöjä oli lisää! Stansta on kultaa!
:)
***
No eihän se siihen loppunut! Voitin Stanstan arvonnassa:O :D
Paketti on jo lähtenyt kohti Susikairaa, joten täällä elellään jännittäviä aikoja! Huiiiiiiiii:)
***
Lauantaina Ukko lähti päivällä uusia rakennusmääräyksiä käsittelevään koulutukseen ja hmmm. Uudet rakennusmääräykset tuntuvat olevan varsin humalluttavia;D. Olkaa kaikki rakentajat varovaisia! Ystävä E tuli kylään ja syötiin omenapiirakkaa ja juteltiin niitänäitäkirveenpäitä kuusi tuntia. Jo vain oli rentouttavaa! Lapset nukahti jo yhdeksän jälkeen ja istuin sitten itsekseni kutomassa kaikessa hiljaisuudessa yli puoleen yöhön. Joskus sitä vaan tarvitsee omaa hiljaista aikaa, voi kuinka siitä nauttiikaan!
***
Sunnuntaina nähtiin ystävä TMY:n kanssa. Neljä vuotta sitten on nähty viimeksi ja se on kyllä hävyttömän harvoin! TMY sanoikin, että jos aika menee yhtä lujaa eteenpäin, niin meneekö se niin, että nähdään kaksi kertaa kymmenessä vuodessa?! Ei voi mennä niin ja niinpä kuukauden päähän on sovittu seuraavat treffit! Lapset on aivan täpinöissään! (Aikuisista nyt puhumattakaan!;D) Parasta on kuitenkin se, että vaikka vuosia menee, niin silti toisen seurassa on niin helppo ja välitön olo. Lapsia on liuta, eivätkä ole aiemmin toisiaan tavanneet, niin silti leikit alkaa heti käyttää yhdessä ja lapset käyttäytyvät kuin viimeksi eilen oltaisiin näyty:) Tuntuu niiiiiiin hyvältä.
Sain lahjaksi kaksi huippukirjaa! "Eniten vituttaa kaikki" ja "Nainen on aina oikeassa". Tulen takuulla jatkossa lainailemaan tekstejä tänne;D Olen illalla lukenut niitä sängyssä ja pientä parisuhdekriisiä pukkaa, kun herkkäunisen nukkujan vieressä lukee kirjaa, joka naurattaa niin, että sänky tärisee. Lisäksi vielä se, että teksti on joltain osilta sellaista, että sitä ei ehkä kannata lukea kumppanille ääneen...;D
***
Sitten vielä sokerina pohjalla eilisen illan Ceetä. Tämä nyt on taas tilannekomiikaa, jossa äänensävyilläkin on osuutensa, eikä se välity kirjoitettuna niin messevänä näytön sille puolelle, mutta kokeillaan nyt. Isot (Aa ja Bee) aloittivat perinteisen iltakahinan. Cee pitää itseään täysin relevanttina kasvattajana ja koitti ratkaista inttoon päätynyttä keskustelua lastenhuoneessa. Ratkaisua tai sopua ei näyttänyt löytyvän ja Ukko meni mukaan tilanteeseen. Melko kovaäänisesti Ukko komensi Aata ja Beetä ja Cee seisoo nohevana Ukon vieressä: "Niin justiinsa, uskokaa pojat nyt!" Ukko käännähti Ceehen päin ja tokaisi: "Tää ei nyt kuulu SULLE yhtään!" Cee räväytti silmät suuriksi ja huudahti: "No kyllä se vaan KUULUU- kuuluu niin kovaa, että korviin ihan sattuu!" Ja nosti teatraalisesti kädet korville.
Eipä siinä mitään, kaikki räjähti nauramaan ja tavallaanhan Cee siten saattoi tilanteen päätökseen ja sai riidan loppumaan.
***
S.A.