Sekalaisia juttuja.

Joulusäpinöitä ja supinoita, leivontaa ja lötköttelyä. Ihanaa valmistella joulujuttuja pikkuhiljaa ja välillä vähän kutoa (sanokoon kuka tahansa jotain neulomisesta/kutomisesta: kun minä kudon, niin silloin valmistuu jotain puikoilla). Tein Beelle pipon myös ja piparkakkuvillasukalle kaverin ja itselle pipon ja räpikkäät ja nyt teen keeppiä tai mikä lie poncho siitä tulee tai ei tule (ja laiska se töitään luettelee...)

Mutta oli mulla ihan tärkeä muistiinpanokin:
Been kanssa oltiin kaupoilla katsomassa Aalle korvista. (Omansa on hukannut ja nyt korvassa on minun kultainen rengas. Taitaa olla parempi ostaa sille joululahjaksi oma koru, niin vältytään kiljunnalta, jos se minun koru menisi hukkaan.) Bee oli siis makutuomarina ja kappas vain. Pojalla alkoi harmittaa, kun antoi aikoinaan kasvaa oman korvareikänsä umpeen ja naps-naps laitettiin uusi nappi. Tiukka ukaasi, että jos sen antaa kasvaa tarkoituksella umpeen, niin voi sitten 18-vuotiaana ihan itse hankkia seuraavan korun.
Katseltiin niitä korvakoruja ja siinä oli niitä isoja renkaita(?) , siis sellaisia joilla venytetään korvareikää isoksi niin, että voi vaikka työntää sormen siitä läpi. Otettiin kylläkin Aalle ihan perustappikorvis.

Kotona Bee totesi illalla myöhään: "Mä alan ottaa lävistyksiä ja tatskoja sitten, kun jään eläkkeelle. Vähänkö siistii sitten kuolla vanhana rokkipappana. Täytyy muistaa sanoa jollekin, että ei sitten laiteta arkkuun käsiä ristiin, vaan silleen hevimerkkiin." En kehdannut sanoa, että et sinä parka jää eläkkeelle koskaan. Eläkeikä on sitten joskus varmaan jotain 120 vuotta ja jos sinne asti sinnittelee, niin lykätään eutanasiapilleri kielen alle.

No, ainakin vaikuttaa menneen viesti perille, että korvikset vielä menettelee, mutta muut lävistykset/tatuoinnit ja korvareikien venyttelyt voi touhuta sitten, kun on täysi-ikäinen.

***
Ristiäisvirret on valittu; Taivaan Isä suojan antaa, Ystävä sä lapsien (varmaan tosi erikoinen valinta ristiäisiin) ja Maan korvessa (ja tätäkään ei missään ristiäisissä oo ikinä kuultu). Nimestä ei yllätys-yllätys vieläkään tietoa. No, onhan tässä vielä runsaasti aikaa, ainakin 4,5 päivää.

Mutta nytpä lähden tästä Tonttu Torvisen kainaloon supattelemaan salaisuuksia ja kutittelemaan varpaita... Heips!

S.A.