10.12.10

Tässä tarinassa on onnellinen loppu!

Joo, sehän meni silleen, että kun minä aloitin työt, Ukko jäi työttömäksi (siis ihanhan se pelkkää lorvintaa ja nenänkaivuuta täällä kotirintamalla on ollut, juu, on on). Mutta aktiivisesti se on hakemusta laitellut sinne, tänne ja tuonne. Vaan ei ole tärpännyt. Paskimmat paikat ei edes kiitä hakemuksesta, saatika ilmoita, että hakemus on tullut perille ja, että ei nyt juuri sinua valittu. Minusta se kertoo firmasta vaan huonoa, jos ei *jumankauta* vaivauduta ilmoittamaan mitään- ei mitään!


No, jos miehellä riittäisi motivaatiota työhön ja melkeimpä mihin työhön vaan, niin jossain kohtaa se alkaa syömään miestä, kun ei mihinkään "kelpaa". Työtähän kuitenkin aina haetaan persoonalla ja itsenä, niin jos sata kertaa pamahtaa ovi kirsun edestä kiinni, niin kyllä siinä vääjäämättä alkaa peiliin vilkuilemaan, että mikä se on, kun ei kelpaa?! No, sitten oli taas avoinna tosi mielenkiintoinen paikka ja eiku työhakemusta menemään. Sitten oli rekrytointifirman haastattelu vielä erikseen ja sitten... hiljaisuus. Kunnes, ko. firmasta (ei siis enää rekryfirmasta) soitettiin, että pääsisikö vielä uudelleen haastatteluun. WTF? Ai, vielä neljä hakijaa jäljellä... ok. Haastattelu2 oli viime perjantaina ja sieltä luvattiin ilmoittaa tiistaina. Tiistaina- hiljaisuus. Tulin töistä ja tunnelma oli apea, suorastaan hyytävän apea:( Yritin olla ihan normaali suurin piirtein, mutta perusvire talossa ja puutarhassa oli ihan ankeista ankein. Tiedättehän, kun haluaisi halata ja sanoa, että kyllä tää tästä ja vielä sulle löytyy töitä, mutta kun ei ne sanat mitään auta. Ei se auta, jos minä uskon, että toinen on hyvä.

Ja miten tässä ajassa enää pärjää matalasti koulutettu/kouluttamaton, kun virtaa täynnä olevia korkeasti koulutettuja (ja perheettömiä) on maailman sivu pullollaan ja työnhakijoina?! Onko kohta 40-vuotias ihan "roska"? Vaikka olisi minkälaista elämänkokemusta ja työkokemusta, niin onko kuitenkin jo auttamattomasti pihalla?

***

Keskiviikkona 16:15 puhelin soi. Koska voisit aloittaa? Miten nopeasti saisitte lastenhoidon järjestymään?

Kysyin Ukolta, että: "Mitä sä vastasit?!" "Sanoin melkeen, että haista vittu, tässä oon puoltoistapäivää miettiny, että vetäskö ittensä kiikkuun vai ampusko päähän... Mikä saatanan tiistai tää nyt ON???? Mutta sanoin vaan, että kahdessa viikossahan kunnalla pitää järjestää se hoitopaikka. Ja sit se kysy, että minkä kokoset vaatteet mulle käy."

***

Että näiltä osin ollaan uuden edessä (taas) ;D Ihan niinku tämä elo ehtisi missään vaiheessa asettumaan raiteilleen.

Loistojuttu. Ei oikein muuta kommentoitavaa, minä kerrankin sanaton.

S.A.

14 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Onnea sun Ukko-kullalles työpaikan johdosta.
Eikä nelikymppinen vielä mikään kääpä ole. Minäkin sain työpaikkoja vielä yli 5-kymppisenä. Tosin yhtä sijaisuutta hain kaksi kertaa parin vuoden välein. Sitten kyllä tykkäsisvät ja antoivat jatkoaikaakin. Ja yhteen paikkaan sitten pyysivät takaisin 2 vuoden väliajan jälkeen.
Parhaimmat työpaikat olenkin saanut vasta 5-kympin jälkeen.
teille tuleekin sitten mukava joulu. :)

kristiina kirjoitti...

Onnea! :)

Villiviini kirjoitti...

Voi miten iha-naa! Onnea Ukko-kullakke ja koko perheelle.Mitäs muuten penskat sanoivat asiasta?

Jaanuska kirjoitti...

Mahtava homma! Olen niiiiiiiin onnellinen puolestanne!

Ja tiedän tasan sen tunteen kun toisella on paha mieli eikä oikein ole keinoja auttaa.

Halaus täältä kaukaa!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hieno juttu!Teillä on nyt kaikki asiat järjestyneet oikein mukavasti ja joulua saa nyt viettää todella hyvin mielin.

Toivottavasti vielä pikkupojille löytyy kiva hoitopaikka : )

Minna

Minz kirjoitti...

Vau! Onnea! ;D

Se on aina rankka paikka, kun joutuu itseään kovasti tyrkylle laittamaan ja näkemään vaivaa edes päästäkseen haastatteluihin. Varsinkin, kun pakkaa se ei-sana tulemaan esiin kovin usein. Mutta pääasia, että se etsiminen on nyt ohi! Pääsee teillä kunnon arki alkamaan - ja nauttimaan hyvillä mielin joulustakin!

benna kirjoitti...

Onnea Ukolle :)))

benna kirjoitti...

Onnea Ukolle :)))

liskonainen kirjoitti...

miten tämän nyt sanoiksi pukisin?

olen niin iloinen ja huojentunut tästä uudesta käänteestä. pitkäaikaiseksi muuttuva työnhaku on turhauttavista turhauttavinta. sitä lajia ollaan täälläkin harjoitettu jo vuosia. sellainen tilanne syö miestä ja terveyttä.

halaan onneanne ja nikalle ainakin pitää saada kunnollinen hoitaja, ceehän varmaan hoitaa päivähoitajatkin...

tämä on kyllä nöyrän kiitosrukouksen paikka!

Susikairan akka kirjoitti...

Kiitos onnitteluista, tää on kyllä huisin suuri juttu meille tietysti sen lisäksi, että sain itsekin sen työpaikan. Ryhti kasvoi Ukolla 50 senttiä ja ilme on niiiiin paljon kirkkaampi- ei sillä peruspäivärahalla ihmeitä tehdä, eikä paljon jauhelihaa kummempaa sapuskaa voi ajatellakaan. Tähän kai voisi sanoa vaikka, että "paaraaas joululahjaaammeeee" :)

Eeva kirjoitti...

Hieno homma, onnea!!!!!! :)

Anne kirjoitti...

Hieno juttu, että töitä kuitenkin tuli! =)

Exä on nyt ollut työttömänä 4 1/2kk ja tämä maassa, jossa työttömyys on jotain 3%...

Minä olen 45v ja kyllähän se masentaa, kun tietää hakemuksen menevän roskikseen jo iän takia. :(

Sari kirjoitti...

Onnittelut ukko-kullalle työpaikasta! Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin, kun oma kultani on aina välillä lomautettuna ja työttömänä ja se kyllä syö miestä! Enemmän kuin naista!

Patonki kirjoitti...

Eli uusi vuosi ja uudet työt, hienoa!

Vähän nykii suupielissä tuo liskonaisen 'Cee hoitaa hoitajatkin' kommentti. Varmasti hoitaakin.