Huh. Hepaskasta on juurikin selvitty ja jonkin sortin rauha on astellut taloon. Johan tuota tulikin mellastettua. Onneksi sain taas tänään olla puoli päivää mielipuuhissa töissä :) kädet kyynärpäitä myöten savessa on kiva olla ja mieli seestyy ihan itsestään.
Illalla oli Ceen ja Deen vanhempainillat. Molemmat klo. 18-19:30 ja kahdessa eri osoitteessa. Hurjista harjoituksista huolimatta en tänäänkään onnistunut olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten valitsin Deen päiväkodin, jota Cee surkeana suri; olivat leiponeet sämpylää ja kaikkea :(. Mutta näin nyt tällä kertaa.
Tuntuma päiväkodista on ollut hyvä, mutta entisestään fiilis parani tämän illan jälkeen. Ensinnäkin oltiin ihan hämärässä pelkkiä kynttilöitä valoina ja rauhallista musiikkia taustalla. Oh! Mikä ihana tunnelma. Kaiken hektisyyden ja kiireen keskellä. Oh! Oh! Oooh! Pajukorista nostettiin kuvia ja kun oman ipanan kuva tuli, sai mennä kertomaan lapsesta, perheestä ja hoitopaikkatunnelmista. Kaikki me vanhemmat arvostettiin sitä, että juuri sitä omaa kultsia tullaan sylittämään, kun aamulla mennään hoitoon. Aika iso pieni juttu. Se, että pieni jää (välillä toki kiljuvana) aikuisen syliin. Toinen tärkeä juttu oli kiireettömyys. Saa syödä niin kauan kuin siihen menee aikaa. Kaiken saa tehdä omaan tahtiin- ei hoputeta.
Askartelua hoitotädit kutsuivat PROJEKTEIKSI, koska siilin askarteluun saattaa mennä kuukausi. Kaksi viikkoa harjoitellaan saksien pitämistä kädessä, kolmannella leikataan ja neljännellä viikolla liimataan. Hyvä työilmapiiri välittyi humoristisesta asenteesta ja minulla on kyllä sellainen olo, että nyt ollaan tosi ihanassa paikassa:) Ja tietysti sen huomaa Deestä, joka jää mielellään aamuisin. Ainoa harmia aiheuttava juttu on se, että aamulla ei saa jäädä ulos! Kääk! Ryhmässä on myös yksi vaikeasti vammainen lapsi ja tädit kertoivat kuinka nämä 1-3 vuotiaat huolehtivat myös tämän tytön aina mukaan touhuihin ja jos tutti tippuu, niin kaverit jeesaa :) Tärkeää!
Retkissä painotettiin lähiretkeilyä. Jes! Kuten olen varmaan 500 kertaa todennut, että läheltä saattaa löytyä paljon suurempia elämyksiä kuin "isolla rahalla ja mittavilla järjestelyillä" kaukaa.
Siis oikein hyvillä mielin, kaikin puolin. Ruokapuolesta vastasi tänään luonnollisesti Ukko ja syksyn ensimmäiset takkamakkarat (siis kotona) on vetaistu naamaan. Namia oli, koskapa se makkara pahaa olisikaan?
S.A.
3 kommenttia:
Kylläpä teidän päiväkoti kuulosti ihanalta paikalta. Harmi, että toisen lapsen ilta oli samana päivänä, niissä on aina mukava käydä.
Oikein mukavaa syksyä teidän porukalle!
Meillä lasten päiväkodissa on ihan käsittämätön johtaja. Noin niinku hyvässä mielessä. Tarhassa on 150 lasta, ja johtaja pystyy 1) yhdistämään lapsen nimen ja naaman yhteen ja 2) yhdistämään aikuisen oikeaan lapseen. Kahden ryhmän illoissa hän tuosta noin vaan heitteli että Villen äiti siellä ja Tiinan isä siellä. Ihan käsittämätöntä. Samaisella johtajalla ei ikinä ole niin kiire, etteikö hän ehtisi kuuntelemaan mitä jollain lapsella (kuten meidän esikoinen) on kerrottavaa (esim. uusista salama mcqueen housuista).
Mä tulen sinne töihin.
Lähetä kommentti