4.12.11

Viikon parhaat tai pahimmat palat.

Onhan taas ollut hulina viikko. Ceen eskarin "ryhmäpalaverissa" pidin kovasti puoliani siitä, että annetaan Ceen kasvaa omaan tahtiinsa. Joulukuun poikana on jonkin verran jäljessä muista, mutta minusta se, että tehostetusti "opetettaisiin" ei kuulosta hyvältä- joten pyysin, että mennään nyt tälleen ja katsotaan maaliskuussa uudelleen- jos edelleen ei kiinnosta kirjaimet ja numerot, niin sitten tuplataan eskari. Eli ei väkisin muotiin, vaan ihan Ceen tahdissa.
Seuraavana päivänä sanoinkin eskarissa, että se on muuten erinomaisen hieno juttu, ettei Cee osaakaan kirjoittaa nimeänsä tai osoitettaan tarkasti, koska edellisenä iltana Cee istui tietokoneella ja kirjoitteli noin 30 senttimetriä pitkän rimpsun siansaksaa. Painoi nappia ja näyttöön ilmestyi teksti: "Kiitos palautteestasi!" :D Siellä on saattaneet nettiautossa seuraavana päivänä väki ihmetellä, että mistähän se tämä asiakas on suivaantunut...
***
Mummo ja Pappa kävi pikaisen yhden yön reissun kylässä ja Cee tapansa mukaan oli taas niin kauhistuttavan ihana itsensä. Cee pyysi mummolta: "Näytä tissit!" Mummo siihen: "No enkä näytä!" Ja Cee: "Näytä nyt, mä lupaan etten naura!"
Onneksi mummoilla on hjyvä hjyymorintaju.
***
Aan kanssa, tässä nyt elellään vähän jänniä aikoja. Koulunkäynti on ollut aika onnetonta, olen sen ajan, jota en ole töissä, käyttänyt noin 90%:sesti Aan juttujen selvittelyyn. Jälki-istuntoja, levottomuutta, aivan täydellistä kaaosta ja oma jaksaminen on ollut melkosittain koetuksella. Kun se hyvä palaute kannustaisi lasta, mutta kun oikein mistään ei kuulu mitään hyvää :(
Onneksi -voi taivahan tähden- otin silloin keväällä yhteyttä sinne perheneuvolaan itse, nyt kun poika on siellä säännöllisesti käynyt, niin saatiin kuitenkin aika pian lääkäriaika ja pojalla todettiin ADHD. Kouluun on saatu esim. kokeissa mahdollisuus tehdä koe omassa tilassa ja kaikenlaista muutakin apua. Nyt kokeillaan vielä lääkitystä ja oliskohan mun paras joululahja, jos tämä nyt viimein tästä lähtisi oikenemaan? On ollut ihan pirun rankka ja pitkä syksy- mutta enköhän minä vielä ne viimeiset positiivisuusrippeet jostain kaiva...
Harmittaa tietysti, että tämä diagnoosi on näin viivästynyt. En varmaan vaan ole osannut ajatella minkälainen tietyn ikäisen pitäisi olla ja toisaalta, kotona käytös on kuitenkin aika hallinnassa, olen varmaan itse jotenkin aina pitänyt naruja käsissä ja itsekään en ole tiedostanut, miten "ohjaan" lasta ja pidän kaaosta kurissa. Siis esim. kaupassa käydessä olen jotenkin aina enemmän Aan "perässä" ja kun menee sähläykseksi, palautan takaisin ruotuun ja otan tilanteen hallintaan. Äsh, hankala selvittää- koska se on tosi huomaamatonta, kun en sitä ole itsekään tajunnut. Mutta esimerkiksi jossain tilanteissa Aa saattaa katsoa minulta tavallaan neuvoa, siis katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin ja neuvon katseella ok/tai ei ok. Mutta kun ollaan tähän kasvettu, niin eipä sitä osaa sanoa millaista pitäisi olla. No, olen kyllä tehokkaasti ruoskinut itseäni ja ärjynyt peilille, että miks en ole tajunnut aikaisemmin! Pöh! Tyhmä minä!

Mutta toivotaan todella, että tästä nyt olisi apua ja saisi niitä hyviäkin palautteita, jotka olisi niiiiiiin tärkeitä! Ei se voi olla kovin hyvä itsetunnolle, jos kaikesta yrittämisestä palkinnoksi saa koenumeroksi jonkin vitosen ja muusta käytöksestä risuja joka suunnalta :(

Onneksi Aan tuntevat läheiset on jaksaneet tsempata ja sanoa, että kun ei se oo paha tai ilkee tai luonteeltaan vittumainen- mutta miksi se käyttäytyy noin? Ja kun Aata puhuttaa, niin tietää asiat; mikä on oikein ja mikä väärin ja missä kohdin tuli mokattua. Mutta impulsiivisuus on käsittämätöntä- ja keskittymiskyvyn puute.

S.A.

10 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Lohdutukseksi voin kertoa, että ADHD-lapsesta voi tulla ahkera ja reipas työmyyrä kunhan se oikea paikka löytyy, jossa saa tehdä sopivan haastavaa työtä. Tarmoahan niiltä kyllä löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti tilanne adhd-lapsen osalta tasoittuu koulussa, ja toivottavasti sitä positiivistakin palautetta tulee. Lääkityksestä on monelle ollut apua nimenomaan murrosiässä. Meillä poika sai adhd-diagnoosin liki vuosi sitten, mutta ei se ole tilannetta koulussa juurikaan muuttanut. Sitä positiivista palautetta kaipaa niin poika kuin vanhemmatkin. Vaikka hänellä suurin ongelma on nimenomaan tarkkaavaisuus, mikä on lääkärin lausunnoissakin todettu, ei se mitenkään helpota esim. sitä, että jokaisen viiden unohduksen jälkeen tulee jälki-istunto ihan kuin kaikille muillekin. Ja sisältyy esim. se, ettei kokeessa ole huoltajan nimeä heti seuraavana päivänä, tai että kotitehtävistä yksi muista erillään oleva jää huomaamatta. Koenumeroista huonoin tänä syksynä on ollut 9- ja paras 10+; kokeita on ollut yli kymmenen kappaletta. Minusta aika hyvin ADHD-lapselta...

Anonyymi kirjoitti...

Parempi olisi, jos keskittäisi sen energian mikä menee oman pään seinään hakkaamiseen, johonkin muuhun. Itse sain ADD (ei siis hyperaktiivisuutta, muuten sama) 27-vuotiaana. Eipä sitä kukaan oikein ollut ennen huomannut, kunnes se sitten huomattiin. Omaan kokemukseeni nojaten, ja Teidän rutiineistanne sen enempää tietämättä, paras tapa minulle on ollut se, että annetaan tehdä läksyt rauhassa, vaikka siihen menisi se 5h, kunhan saa touhuta välillä jotain muuta. Ja jotenkin asiat menee perille paremmin kun niistä saa keskustella vapaasti.
Tämähän on tietysti yksilöllistä, ja toivoisinkin, että et pahastu, kun tarkoitus ei ole sen enempää neuvoa, vinkata vain että mitä konsteja voi koettaa. Lääkityksen alaisesta toiminnasta en sen enempää tiedä, kun en ole sitä itse koskaan kokeillut.

Susikairan akka kirjoitti...

Otan tosi mielelläni kaikkia "konsteja" vastaan, koska nyt tosiaan haetaan sitä sopivaa oppimistyyliä. Ja kiinnostaa muiden kokemukset ja pärjääminen adhd:n kanssa, joko oman tai lapsen.

liskonainen kirjoitti...

kuittaan luetuksi.
en tähän hätään a) tirskunnaltani(cee), b) murheeltani(aa) keksi mitään viisasta sanottavaa.

ota joku enkeleistä syliisi, saat ainakin positiivista voimaa itsellesi. enkeliä saa lainata ukolle.

Anonyymi kirjoitti...

Mummojuttu nauratti kovasti; onneksi teillä on näitä iloisia juttuja välillä.
Ihana lukea, miten olet C.n kohdalla poikasi tuntien vaatinut hänelle kasvurauhaa. Kyllähän poika kouluun ehtii vuotta myöhemmin, jos lisäaika on tarpeen.
Sekin on hyvä, että A.n ADHD on havaittu. Älä ruoski itseäsi, vaan käytä ajatuksesi eteen päin menemiseen. (menneisyydestä poimit vain omat hyvät havaintosi pojan ohjaamiseen)
Joillekin auttaa selkeät läksyjenlukuajat; välillä voi käydä juomassa tai jotenkin liikkeellä tai jonkin äänettömän esineen (esim. sinitarra) näprääminen. (Sama koulussakin tunneilla.)
Jos asetatte parantamisen kohteita, miettikää ne yhdessä ja vain yksi tai kaksi kerralla. Sitten kun se tai ne onnistuu, palkitaan välillä. (Esim. jos koulussa on joku tunti/koko päivä sujunut ilman opettajan puuttumista, niin se kirjataan muistiin ja kun on saanut näitä hyviä kirjauksia sovitun määrän, saa palkkion.) Kun toivottu käytös on saavutettu, otetaan uusi tavoite. Saattaapi poika tarvita neuvoja ja keinoja tavoitteen saavuttamiseen ja esim. miten negatiivinen käytös "sammutetaan". Lääkitys on auttanut monia!

Toivottavasti koulu olisi mukana kodin tukena pojan käytöksen ohjaamisessa muutenkin kuin rankaisemalla.

Valoisaa joulun odotusta Marketta

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että olette saaneet apua!

Kysyisin, että millaiset ne adhd-testit ovat? Meillä 9-vuotiaalla keskittymisvaikeuksia koulussa, varsinkin sellaisissa aineissa, jotka eivät kiinnosta ja jossa vaaditaan hienomotoriikkaa (käsityö esim). Ei kuunnella opettajan ohjeita vaan kun ope on selittänyt asian, meidän poika kysyy heti,että mitä pitikään tehdä. Kokeet menee tosi hyvin ja läksyt on aina oikein, mutta ongelma on se työrauhan antaminen muille. Tuolilla pyöritään ja olemus on levoton.Kotona kiellot unohdetaan viiden minuutin päästä (ei kaikki asiat tietenkään) ja impulsiivisuus on valtavaa. Esimurkkuiän lähestyessä raivarit kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Poika kokee itsensä vähempiarvoiseksi kuin pikkuveljensä, koska pikkuveli, joka on todella kiltti ja rauhallinen tapaus, ei läheskään yhtä usein joudu kuulemaan "ei saa noin", "lopeta!" yms. komentoja. Poika on äänekäs ja temperamenttinen, mutta myös hyvin itseanalyyttinen ja miettii jälkikäteen miksi teki niin ja näin. Ja pyytää anteeksi.

On todella suloinen ja ihana poika, mutta koulusta tulleet viestit (ja aikanaan päiväkodista myös) voisivat viitata siihen, että joku tarkkaavaisuushäiriö hänellä on. Kannattaako itse alkaa viedä asiaa eteenpäin vai odottaa, että koulusta sanotaan? Ja mikä olisi se oikea taho, jonne tällaisen koululaisen kanssa suunnattaisiin, jos jatkoselvitettävää olisi? Pojalla nämä menee vähän kausittain: joskus on pitkään rauhallista ja leppoisaa ja sitten taas se alkaa.

Minuakin surettaa se, että se palaute on sitä negatiivista mitä koulusta kuulee (paitsi kokeet) ja poika itsekin toivoisi, että olisi vähän helpompaa.

Minna

Anne kirjoitti...

Eihän sitä adhd:tä äiti niin huomaakaan. Kun minullakin on kaksi lasta ja kummallakin adhd, niin eipä ollut kauheasti mihin verratakaan.

Meillä on myös vanhemmalla tytöllä impulsiivisuutta. Joskus äitinä en vaan millään jaksaisi...

Anonyymi kirjoitti...

Hei Minna ja muut! Meillä diagnosointi tehtiin aikalailla eri tavalla kuin Susikairassa.Kolmannella luokalla opettajan aloitteesta ensin terveydenhoitajalle ja sitten lääkärille. Koululääkäri kirjoitti lähetteen lastenneurologian polille asperger-epäilynä. Sairaalalla käytiin neuropsykologissa testeissä ja -tutkimuksissa viisi kertaa. Tutkimukset keskivät n. tunnin kerrallaan; ensimmäisellä kerralla olin mukana, seuraavilla kerroilla lapsi oli neuropsykologin kanssa kahden. S.A:n mainitsemat kyselyt tehtiin vanhemmille ja opettajalle tutkimusten aluksi. Koska poika oli (on) melko usein omissa ajatuksissaan ja maailmoissaan, hänelle tehtiin myös uni-EEG-tutkimus. Kerran me vanhemmat olimme neuropsykologilla ilman lasta. Neuropsykologin tutkimustulosten jälkeen oli vuorossa lääkäri eli lastenneurologi. Hänen tutkimuksena kesti pari tuntia: siihen sisältyi myös fyysisiä testauksia. Tämän jälkeen poika sai diagnoosin ja lääkäri päätti, ettei lääkitystä aloiteta. Diagnoosi saatiin alkuvuodesta, ja kontrollikäynti neurologilla oli syyskuussa. Seurantaa sairaalalla ei ole, mutta tarvittaessa voidaan ottaa suoraan yhteyttä lastenneurologian osastolle.

Pirjo kirjoitti...

Tsemppiä A:lle ja vanhemmille ADHD:n kanssa. Meidän teini-neiti potee samaa ja kyllä se oli ennen diagnoosia välillä yhtä tuskaa, kun ei tajunnut, miksi lapsi käyttäytyy ihan omituisesti. Meillä tyttö ei ole ylivilkas, mutta keskittymiskyky on ameeban luokkaa. Tosin lääkitys on auttanut tähän tosi paljon!
Meillä tyttö on tosi taitava ja fiksu koulussa, mutta juuri tuo mitä kerroit, unohtamiset, tavaroiden hukkaamiset olivat ihan joka päiväisiä ennen lääkityksen alkua. Ja kokeetkaan eivät menneet niin hyvin kuin olisivat voineet, juuri tuon keskittymisen takia. Mutta meillä lääkitys on tosiaan auttanut ja rutiinit. Joskus tuntuu tylsältä, että kaikki täytyy aina tehdä samalla tavalla, mutta toisaalta, kun se auttaa, niin sitten mennään sillä lailla. Joka tapauksessa, jaksamista!