4.6.13

Taidan olla rakastunut...

No joo, ehkei nyt viikossa ihan sydänjuuria myöten rakastuta, mutta voimakkaita tunteita tuntuu kuitenkin :) Aloitin siis työssäoppimisjakson vanhusten parissa ja voi mahdoton, kuinka mukavaa se onkaan! Tunteellinen kun olen, niin välillä haluan vain istuksia käsikkäin ja kuunnella puhetta, vastailla, kertoilla omia ajatuksia ja kunhan olla vaan- ja mikä hienointa, minulla on opiskelijana lupa tehdä juuri sitä! Toki täytyy oppia huima määrä muutakin, muttei minun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos käytän välillä aikaa kiireettömään olemiseen!
Välillä sydän meinaa pakahtua jonkin surullisen asian tiimoilta- jos asukas kertoo jonkin kipeän jutun menneisyydestään, mutta sitten hetken päästä armelias unohtaminen on jo pyyhkinyt murheen mennessään ja pohdimme onkohan jälkiruokana vadelma- vai hillasoppaa?

Tuntuu hyvältä olla juuri tähän suuntaan matkalla...


Viikonloppuna eksyin hetkiseksi, oikopolun piti johtaa ihan perille. No, joskus eksyessään päätyy sellaiseen paikkaan, että eksyminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä :)

Voi olla, että lähitulevaisuuden kirjoitukset on kuvitettuja maakuntamatkailuraportteja, mutta on kai nekin parempia kuin ei mitään :P

S.A. itte

4 kommenttia:

Ruska kirjoitti...

Taidan ymmärtää tuon rakastumisesi. Aloitin oman pitkän työuran vanhusten parissa ja voi että vieläkin välillä on ikävä kaikkea sitä, mitä koin. No, olihan siinä meleko voimakas ensijärkytys, kun huonokuntoisten kanssa työskentelin. Mutta vanhukset on ihania ja heiltä kuulee mahtavia tarinoita.
Sinulle innostusta jatkoon ja hyviä työ- & opiskelukokemuksia edelleen.

Anitta kirjoitti...

Hienoa, että olet löytänyt työn, johon rakastua. Se on onneksi ja iloksi myös vanhuksille.

Aino kirjoitti...

Minä olen myös ollut rakastunut, samalla lailla, mutta kaikissa rakkausjutuissa on kyyneleitä ja niin siinä sitten kävi, että aina kun joku ihana mummu poistui keskuudesta, minä surin, itkin ja surin... Otin sen homman liian tunteella, joten jätin sen. Onneksi nykyisessä työssänikin minulla on mummuja, joskin hekin poistuvat....

Hanni kirjoitti...

Voi, susta tulee loistava hoitaja! Viime elokuussa kuolleen äitini hoitoa ja hoitajia kun seurasin, niin kyllä sieltä erottui nuo kultakimpaleet seasta. Äitikin ne erotti (kun toisenlaisiakin valitettavasti on). Pidä toi <3