16.7.11

Miksi tekemisen meininki ei tartu niinku tippuri?!

Olin tänään lähdössä töistä ja pomo kysyi mitä meinaan tehdä illalla. Vastasin, että mielelläni en mitään. Istuisin sohvalla ja kutoisin sukkaa tai katsoisin telkkaria tai muuta hidasta. Ihmeellistä kyllä, se meni ihan niin.

Mutta yleensä
se
menee
niin,
että

kun ei huvittaisi yhtään mitään- niin joku paikka on vetaistu levälleen. Autotalli, vaatehuone, varasto tms. Moottorisaha surisee ja klapeja on kärryllinen pihalla pitkin poikin. Auton konepelti ylhäällä ja kahluualtaaseen pitäisi kantaa muutama tuhat litraa vettä 10 litran sankolla. Voipaketti ja litra punaista maitoa odottelee pullataikinan tekijää- ja vaikka kuinka pyhästi lupaavat siivota sotkut, niin loppuraivaus jää yleensä sille taikinantekijällä.

Tai, kun itsellä siivotuttaa, niin väki makaa halvauksen saaneena sohvalla- kukaan ei auta, ennen kuin on tuhahdellut, mulkoillut, räiskinyt ja viskonut. Ja loppujenlopuksi kaikilla on paha mieli ja siivous vähän sinne päin sutkutettu.

Yhtenä päivänä taas riehuin imurin kanssa ja yhtäkkiä armasDysoon alkoi vinkua kuin keuhkotautinen ViihVIIhVIIIIIHhhhhHHHHH ja sitten se mokoma alkoi toimia kuten lehtipuhaltimet. Se ei imenyt mitään vaan puhalteli iloisesti roskia nätisti eteenpäin. Alkoi naurattaa ihan tolkuttomasti, koska juuri olin kehitellyt siivousraivaria juurikin siitä syystä, ettei KUKAAN AUTA, niin eiköhän Dysoonikin lyö kinttaat tiskiin (son varmaan mies).
(miettiessäni aiempaa kanssakäymistä Dysoonin kanssa, juolahti kyllä mieleen, että tykkäsiköhän se kyttyrää niistä märistä koirankarvapalleroista, joita viimeksi sillä imuroin pienen parturointioperaation jälkeen...)

Ronklasin antennijohdolla (kukaan ei ole niin kekseliäs kuin äiti, paitsi toinen äiti) putken auki ja Dysooniin palasi imutehot:)

Ja väki makoili edelleen sohvalla. En vieläkään hiilestynyt, joten nyt taitaa tosiaan olla lääkitys kohdallaan? Sopivasti aurinkoa ja paljon vesileikkejä.

Mutta pääpointi oli siis se, että jos kaikilla olisi yhtäaikaa se teenpä-, viitsinpä-, haluunpa-, autanpa-, touhuunpafiilis, niin 99,99% perheriidoista jäisi toteutumatta. I think so.

S.A.

5 kommenttia:

Niinu kirjoitti...

Sama tauti täälläkin! Ei TIPPURI, mutta se innostus, kun se tarttuu vaan yhteen kerrallaan,pahus. Remontti, pihahommat, siivoukset, ostokset, kaikki sujuis paaaljon paremmin(ja nopeammin!)kun saisi innostuksen tarttuun edes kahteen samaan aikaan:)Onko kellään tarjota tähän apuja?!

~R&T~ kirjoitti...

Just ni!

Anitta kirjoitti...

Tuo innostus on kuin kuumat aallot. Tulee ja menee eikä ole perheessä kahdella yhtäaikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kun tekee ite niin ei pety. Varma ja toimiva resepti, joka pettää silloin, kun havaitsee jääkaapin takaisin tungetun maitopurkin olevan tyhjä, tai minkä rakennusmestarin maailma onkaan pojissa menettänyt, sillä KUKAAN ei saa kasattua yhtä korkeaa tornia roskissankoon ettei vaan tarttis tyhjentää, kuin meidän pojat. Tai kun keräilee sängyn alta sukkia pyykkiin ymymym.

Silloin on havaittavissa lievää verenpaineen ja äänen nousua.

HannaHoo

PS. Siperia opettaa, keskimmäinen omassa huushollissaan on tarkkaakin tarkempi järjestyksestä ja siisteydestä.

Janika kirjoitti...

"Yhtenä päivänä taas riehuin imurin kanssa ja yhtäkkiä armasDysoon alkoi vinkua kuin keuhkotautinen ViihVIIhVIIIIIHhhhhHHHHH ja sitten se mokoma alkoi toimia kuten lehtipuhaltimet."

Olet ihmeellinen äiti, hjyymoria löytyy vaikka muille jakaa ja olet aivan uskomaton kirjoittaja muutenkin! En voi muuta sanoa kuin että olet us-ko-ma-ton, ja ansaitsisit mitallin kun selviät kaikesta noista kommelluksista! :)

Toivottavasti kommentti ilahdutti edes vähänkään siitä mitä olen näillä sivuilla saanut kokea! :)

terveisin: äitejä arvostava teinin tapainen pohjanmaalta:)