10.6.10

Tekiskö suurperheen? Oisko vähän ihquu?!

Kun yrittää olla oikein kiva-mukava äiti (paistaa lettuja aamupalaksi ja antaa runsain käsin jätskirahaa) ja sitten (taas) loppujen lopuksi saa sitä itseään saavilla niskaan, niin tekee mieli vetää eräitä lapiolla naamaan. Täysillä.

Dee tekee ehkä hampaita, ehkä silläkin oli vaan huono päivä tai sitten se on niin riemuissaan uusista taidoistaan, että käy sen takia ylikierroksilla. Oli miten oli, niin Deen nukuttaminen on vaatinut keskimääräistä enemmän aikaa ja hermoja. Kun umpiväsyneellä sankarilla pyörii silmät päässä kuin hedelmäpelinkiekot ja ahkeralla tutituksella ja hyssyttelyllä saa viimein toisen nukahtamaan, niin eiköhän joku pelmahda pirttiin ja aloita reippaan kuuluvalla äänellä: ÄITI...! Viittomilla kehoitan olemaan hiljaa ja osoittelen nukkuvaa Deetä ja äänet laskeutuukin kuiskaustasolle. Kunnes puhelin soi. Minkä he***tin takia sen soittoäänen pitää olla joku musiikkirenkutus ja miksi sen pitää olla täysillä?! Eikö ole mitään mahdollisuutta, että sen kuulisi housun taskusta, vaikka se olisikin pikkuisen pienemmällä? Eikö sitä missään tapauksessa voi tuntea, jos siinä värinähälytys? Ja onko siihen luuriin ihan pakko huutaa: MOI! MISSÄ TE OOTTE?
No Dee herää.
Puhutaan asiat pinoon ja jätkät poistuu pihalle. Dee nukahtaa uudelleen. Cee tulee sisään ja ehdin kuin ehdinkin viittoa sen hiljaiseksi ennen kuin edes ehtii aloittaa: ÄITI...! Paitsi, että tällä kertaa Remu vauhkoontuu jostain. Dee herää. Silmät pyörii edelleen päässä ja toiveissa olisi, että poika nukahtaisi uudelleen, mutta Cee hyökkää kolmen sentin päähän Deen kasvoista ja toteaa iloisen kuuluvalla äänellä: MOI! SÄÄKÖ HERÄSIT? OLIKO HYVÄT UNET? 
Dee on todellakin hereillä. Viidessä minuutissa tuskin vaan ihmeellisiä unia  ehti näkemään.

Seuraava päiväuniaika ja puen pojan pihalle. Shhh. Shhhh. Shhhh. Nukkuu, jee! Nukkuu siihen asti, että terassin aidan takaa kuuluu karmaiseva: OUOU-UUUUUU-AAAAA-UUUU. Jaha. Intiaani sai mukaosuman ja makaa henkitoreissaan kukkapenkissä. Dee on hereillä. Hyvin hereillä. jee. jee.

Dee nukkuu kyllä ihan normaalissa "metelissä", siis jos esim. puhutaan aivan tavallisella äänellä, mutta oven paukautus, intiaanin saama osuma, yht'äkkinen kiljahdus tai koiran haukunta saavat kyllä sikeämmästäkin unesta virkistymään. Siihen, kun vielä lisätään uusi hieno taito: istumaan nousu, jota täytyy heti kokeilla, kun silmät pysyy edes puoliksi auki, niin...

No jätkät lähtee jätskiostoksille ja koska täydellinen perseily on päivän teema, niin Ceelle tuodaan hikinen Eskimo, kun taas itselle ollaan ostettu Jättistuutit. Voi vi***. Oppikirjaesimerkki 4-vuotiaan hepulista tähän kohtaan. Kaikkine maassa makaamisineen, huutoineen ja itkuineen.

Iltaa kohti mentäessä isot kysyvät lupaa lähteä käymään lammella. Lupaan ja vannotan olemaan ihmisiksi ja tappelematta keskenään. Reilun tunnin päästä pässit kaahaa pirttiin molemmat suu täynnä huutoa: No, ku toi. ja sit mä. ja sit toi. ja ei ton kaa vaan voi.
(dadadadaa-I'm right, you're wrong-I-can't-hear-you!)

Ja näin päästään taas siihen kohtaan, jossa kiva-mukava äiti muuttuu pirunsarvilla varustetuksi epämukavaksi ämmäksi ja latelee totuuksia täydeltä laidalta. Kovaa ja korkealta.

Jätkät tekee iltapalaa ja pyydän siivoamaan pöydän lopuksi. Jätkät käy pesulla ja painelee nukkumaan kuvainnollisesti hännät koipien välissä.  Dee nukkuu. Makaan sängyssä pulssia tasaten ja selässä tuntuu pienet sormet ja alkaa kuulua laulua(!): "Hämähämähäkkikiipeslangalle..." "NYT JUMANKAUTA SUU KIINNI TAI MÄ KATKON SILTÄ HÄMÄHÄKILTÄ JALAT!" Ja Dee on hereillä. Viimeisestä otan täyden vastuun. Minä sen herätin. Minä ihan itse.

S.A.

Ps. Aamulla keittiönpöydältä löytyi margariini ja juusto.

Ps2. Tekstiä saa käyttää yläasteen seksuaalivalistustunneilla.

10 kommenttia:

Kimmeli kirjoitti...

Oli pakko lukee tää meidän lapsille ääneen :) Ihanaa, sitä joskus jää kuvittelemaan,että meillä vaan ja ainoastaan.... Huh, ku oli helpottavaa, taas!

Jellona kirjoitti...

Ja minä idiootti HAAVEILEN suurperheestä.. tällä hetkellä jälkikasvuluettelosta ei löydy kuin se yksi 1,5v. Pitäisikö lopettaa ajoissa..? Kun on vielä suunnilleen hengissä..? :D

TaiNa kirjoitti...

En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta nauroin katketakseni kun sie osaat vaan kirjoittaa asiat niin hyvin!! :) Meillä huutaminen keskittyy lähinnä niihin hetkiin kun äiti on puhelimessa, ja tietysti VAIN silloin kun kyseessä on ns. tärkeä puhelu. Ei ne uskalla huutaa ja riehua jos ne tietää että langan toisessa päässä on joku tuttu, koska silloin minäkin kehtaan HUUTAA. ;) Kyllä ne lapset on sitte fiksuja... eilen painui pihalle puhumaan työpuhelua kun penikat seurasi huoneesta toiseen vaikka hätistin pois. Ukko nakkasi lopulta tytöt pihalle ku yritti nukkua päivälepoa ja "ne vaan rääkyy". x)

Hanni kirjoitti...

Onneksi olette niin kaukana, etten herätä Deetä päiväunilta, nimittäin herätin Kaksoslikan. Pikkusenko nauratti tää kirjoitus :DD Ja pistän taas oman (varoittavan)muiston joukkoon: kaksoset oli pieniä, nukkuivat vaunuissa ja armeijan helikoptereilla oli sama aikataulu, ne ajelivat joka päivä ylitsemme (matalalta!) herättäen mukulat. Joka! Päivä! Lopulta suivaannuin ja kirjoitin asiasta lehteen. Lopputilanne oli se, että olin a) esikunnan puhuttelussa, b) yleisönosastolla yleisen keskustelun aiheena ja c) radiossa haastateltavana :D

Freya kirjoitti...

=D

Oikeasti olen kade. Teillä on ihana perhe. =)

Anonyymi kirjoitti...

On nää sinun jutut tosi huikeesti kirjoitettu! Tuo sinun ps2 oli jutun huipennus! Pelastat päivän monta kertaa!

Aihekin palautui mieleen, kun on kolme alle kouluikäistä meilläkin ollut. Tämä ei helpota sinun oloasi nyt, mutta täytyy todeta, että tuon kaltaiset murheet ovat vähissä,kun nuorinkin on 21v.

Voisin kyllä lainata teidän C.tä, mutta asutte liian kaukana meistä!

Mukavaa kesää kaikesta huolimatta ja hyviä kirjoituskelejä! tv. Marketta

Anne kirjoitti...

x-D

eve kirjoitti...

Meillä kans samanlaista. + Mies lasten lisäksi.. Ai.. en tajunnutkaan, että olet nukutamassa.. no mä tuun sitten vähän ajan päästä.. voi hitto! olisi edes joskus hiljaa... :)

Susikairan akka kirjoitti...

Kyllähän se niin on, että mielentilatutkimukseen vaan, jos tämän tekstin jälkeen kukaan enää ajattelee hankkivansa yhtään saatika useampaa lasta;D

Mutta onneksi näitä päiviä on vain silloin tällöin! Suurin osa päivistä on mitä hienoimpia (tätä ei kannata kertoa yläastelaisille;D)!

Ja onhan siinä kyllä semmoinenkin juttu, että jos on vain yksi lapsi, niin kenen kanssa se riitelee? Vanhempiensa! Eli silloin on äiti/isä tulitaistelussa mukana kokoajan...

Leea kirjoitti...

Ja niinhän sitä myös sanotaan, että lapsia pitää olla parillinen määrä, ja kaksi on liian vähän. Aina löytyy pari toiselle , jos ei muuta varten niin riitelyyn.