30.3.11

Neuvola vol. 2.

No niin, nyt on sitten Ceen 5-vee syynäyksen toinen (se lääkäri) osio takana. Kuten ehkä muistattekin, tai sitten kirjoitin siitä vain fabon puolelle (?), no neuvolassa poika ei kuitenkaan suostunut tekemään mitään ja lääkärillä olikin mukavasti kysymysmerkkiä ja punakynää esitiedoissa.
Tänään herra oli *hieman* yhteistyöhaluisempi, joskaan ei missään nimessä erittäin yhteistyöhaluinen. (Lääkärikin kuitenkin totesi, että: "Sehän paransi tuloksiaan kuin sika juoksua!") Puheterapiaanhan meillä jo onkin lähete vetämässä ja tänään vetaisiin sitten fysioterapialähetekin. Kun se ei osaa hypätä kuin kolme hyppyä yhdellä jalalla. Kun pitäisi osata ainakin viisi...

Että sellasta. Mennään, mennään toki, mutta silti minua hieman huvittaa:) Kun me oltiin ihan ajateltu tota peruskoulua eikä sirkuskoulua. No, jospa siitä ei sitten tulisi tulevaisuuden syrjäytynyttä tai muuten epäkelpoa yksilöä. Kysyin vielä lääkäriltä, että pitääkö tässä nyt huolestua, onko jotain mitä en tajua? Niin, ei. Yhdellä jalalla hyppely ei suju ikätasonmukaisesti. Sehän se on, varsin tärkeä ja tarpeellinen taito, ilman yhdellä jalalla hyppelyn jaloa taitoa ei mistään tule mitään, varmastikaan.

Voisin tietysti tässä vaiheessa toivottaa kaikki erityislasten vanhemmat tervetulleeksi Susikairaan, terapiaan pääsee vaikkei niin välittömästi sinne hinkuisikaan.

Neuvolasta lähtiessä Cee hyppeli portaat ja parkkipaikan läpi autolle- yhdellä jalalla.

Huom. Tarkennuksena edelliseen postaukseen, jätkillä on siis kuukausiraha 30 €, jos 1. päivä käyttää 20 € ja 2. päivä 10 €, niin loppukuusta onkin sitten hiljaisempaa ;) Koska dvd- ja cd-levyt ovat kuitenkin usein haluttavien juttujen listalla, niin siksi 20 € määriteltiin ostorajaksi/pvä. Ja Aan korttikin löytyi. Ceellä oli ihmeen tarkka aavistus sijannista, vaikka kuulemma ei ole käynyt Aan huoneessa päinkään ja "arvasi" vain, että kortissa on Kiroileva Siili.

Mutta sellaista sitten tällä erää Susikairan rauhaan.

Aurinkoa ja hyvää tuulta kaikille ja varsinkin Sulle:)


S.A.

19 kommenttia:

Pami kirjoitti...

Ei kukkokaan käskien laula :-)

Ofelia kirjoitti...

Ääk, mitähän meillä on Maudin kanssa sit tulossa kun nyt jo käydään fysioterapiassa kun ei liiku ikätason mukaisesti!! =/ Eikä sekään TODELLAKAAN mitään tee kun käskee tai odottaa... =D On varmaan aika turhauttavaa tommonen?! Mut kai se sit on hyvä et tutkitaan. Tosin vois ne kai uskoa sua tai lopettaa hommat jossain vaiheessa kun poika kumminkin on ihan ok?

Mä kans ajattelin et johan siellä rahhoo käytetään mut hyvä kun selvensit tuon! =D

Kimmeli kirjoitti...

Kaikkien lasten tulee kehittyä yhtä aikaa ja oppikirjan mukaan, muuten tulee ongelmia!!!! Niin, ja äiti ei tiedä mitään.
Meillä Pien mies passitettiin lasten lääkärille, kun ei vauvana ottanut sylistä laskettaessa jaloilleen. Kuitenkin käveli tukia pitkin. Epäiltiin jotain neurologista vikaa??? Kunnes lasten lääkäri kertoi, että pojalla on vaan luonnetta :)

Stansta kirjoitti...

Aurinkoa sinnekin! :)
Mun Poika ei aikanaan puhunut tarpeeksi ja vaikka ei vieläkään solkenaan, niin hyvin on pärjännyt.

Anitta kirjoitti...

Öh, että ei hypi yhdellä jalalla lääkärissä. Johan sitä siitä todella näkee, että elämä on piloilla. Just joo. Toisaalta "kel onni on, se onnen kätkeköön", ei kaikkia taitoja kaikille näytetä.
Vähänkö tuo "sika juoksuaan" nauratti. Äiti käytti sitä sanontaa joskus. (ei kai minusta).
Piti muuten jus kokeilla itse tuota yhdellä jalalla hyppelyä. Juu, vielä osaan lukea sen perusteella. :)

kristiina kirjoitti...

Kiitos tästä :)

Ollaan tässä lähdössä kymmenen minuutin päästä neuvolaan, saas nähdä miten yhteistyökykyisiä meillä ollaan. Aamu ei ainakaan lupaa hyvää...

Sari kirjoitti...

Käykäähän nyt näyttämässä lapsi fysioterapiassa ja hakemassa merkintä; osaa kaiken tarvittavan! Toi on niin tota....
Nykyisin kun kaikilla pitäisi ilmeisesti olla joku diagnoosi.
Hienoa kuitenkin, että kortti löytyi.

Mirka kirjoitti...

Hyväähän tuolla lähetteellä vaan tarkoitetaan! Neuvolan hoitajalla on tietyt kriteerit, joiden mukaan hänen on pakko toimia, jottei kukaan vaan jää epähuomiossa tarvitsemaansa tutkimusta tai hoitoa vaile. Silloin tulee tehtyä monta turhaa lähetettäkin. Se on sitten juuri fysioterapeutin tai lääkärin homma päättää, että asiat olikin kunnossa eikä jatkoselvityksiä tarvita.

Hanni kirjoitti...

Hahhah, meillä on sitten neljä aikuista lasta, jotka olisivat tarvinneet fysioterapiaa. Kukaan ei hyppinyt neuvolassa yhdellä jalalla, kun se ei tuntunut kovin tärkeältä toiminnolta. Paitsi Tokaksvanhin olisi kai hyppinyt - kiltti kun on - mutta ei ymmärtänyt, mitä pitää tehdä. Pois lähtiessä kuiskasi mulle arasti: äiti, mitä on kinkkaaminen?

Sanelma kirjoitti...

Ihana kuulla kuinka muutkin lapset pistää eholle neuvolan testejä. Meillä on kans välillä hankaluuksia saada tiettyjä juttuja meneen ku iskee niin armoton ujous tai luonne päälle.

Muistan ite lapsena, että minusta se koko kinkkaustesti oli niin säälittävä, että mitä se nyt mun käskee tämmösiä vauvojen juttuja tekemään. Tosin muistan hyppineeni sen kuitenkin neuvolantätin mieliksi. :) Toiset testit taas tuntuu että jos tietäis mitä neuvolassa lapselta vaaditaan niin vois kotona vähän briiffata ja hyvin sujuis, muttako ei oo aina tullu mielen viereenkään, että moisia juttuja nyt testataan ja vaaditaan tehtäväksi. :)

ps. onnea löytyneestä kortista.

Anonyymi kirjoitti...

ja kuinka sitä harjoiteltiin sitä saksilla leikkausta, viivan piirtämistä jne. jotta selvittäis pelottavasta 5-v neuvolasta. hih. hölmön touhuja. toisaalta hyvä että pitävät huolta.. nykyään kun joka asiasta voidaan ottaa kiusauksen kohde niin tuleepahan nuo tavis jutut ainakin varmistettua..

Anonyymi kirjoitti...

meillä poika joutui toimintaterapiaan kun ei kolmivuotiaana tiennyt mitä on edssä, takana ja sivulla. Et kaikki
voi olla mahdollista :)

Eija

Ofelia kirjoitti...

Tuliko muuten ne kuvat perille vai lähetinkö olemattomaan osoitteeseen?!

Karua kun mulla ei oo mitään muistikuvaa et mua olis neuvolassa testattu. Rouva P kyllä väittää että testattu on. Miksköhän en muista...?

L kirjoitti...

Löysin tänne uudestaan! Lueskelin siis aikanaan blogiasi, mutta jotenkin päässyt blogi hukkumaan jossain vaiheessa.

Sopiiko linkittää oman blogin laitaan, niin ei pääse uudemman kerran unohtumaan. Itse kun bloggailen eri palvelimen puolella, niin sinne ei taida saada automaattista seurantaa...

(iso) Dee kirjoitti...

Hyvää neuvolaihmiset tarkoittavat työtään tehdessään, mutta omat vanhemmat tietävät monta asiaa paremmin, koska ovat lastensa kanssa joka päivä.
Kun omat lapseni olivat pieniä, painokäyriä seurattiin haukankatsein neuvolassa. Tyttö oli laiha ja poika taisi olla pyöreä. Käyristä katsottiin, että pitäisi ja pitäisi... Minkäs teit; toinen söi kuin lintu, toiselle maittoi kaikki. Terveitä olivat käyristä huolimatta. Nyt kai painokäyriä on rukattu vähän sallivammiksi?

Emonen kirjoitti...

Meidän kolmevuotias ei suostunut hyppäämään lattiaan laitetun keltaisen teipin yli ja saimme myös ohjeet treenata kotona viivan yli hyppäämistä... :D

Sulla on ihana tyyli kirjoittaa. Tykkään kovasti!

Myrkytär kirjoitti...

Ystäväni poika joutui fysioterapiaan samasta syystä. Kuulemma jos ei osaa hypätä yhdellä jalalla, se saattaa viitata muistaakseni johonkin kehityshäiriöön. Että mitä varhemmin se löydetään, sen nopeammin voidaan antaa oikeaa hoitoa. Vaikka kyllähän se varmaan turhauttaa, kun tietää et lapsi oikeasti osaa asian tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan vanhempana turhauttaa turhalta tuntuva terapialähetteiden kirjailu. Mutta toisaalta voisihan tuota ajatella, että PÄÄSEE lisäsyyniin/terapiaan vaikka ei tarve olisikaan, ja harvoin siitä terapiasta haittaakaan on (paitsi äidin työajalle....). Verrokkina voin kertoa, että meidän huoleton hollantilainen neuvolalääkäri ei aikanaan saanut meidän pojan näkötekstistä tolkkua, ja kysäisi sitten, olemmeko vanhempina huomanneet ongelmia näössä? No, öö, emme (miten ne vanhempana nelivuotiaasta muka huomaisi?), ja niin lääkäri jätti koko asian sikseen. Nyt sitten 2 vuoden päästä kävi selville, että toinen silmä on heikentynyt koko ajan, ja olisi silloin aikanaan ollut varmaan paljon helpommin "parannettavissa"..

vilukissi kirjoitti...

Just niin. Minulla oli samanlaisia kokemuksia 25 v sitten, kun silloinen 5 vuotiaani vain istui ja tuijotti silmät väsystä harmaina. Oli jännittänyt tilaisuutta niin kovasti, että puhti oli lopussa, kun H-hetki tuli. Yritin selittää, että virtaa riittää liikaakin kotioloissa...mutta uusintakäyntihän siitä tuli. 7 vuotiaana kilpaili jo telinevoimistelussa ja pelasi pesäpalloa. Joskus mietin, että josko kutsuisi lääkärin katsomaan kilpailujaan...