Ei ole aakkosilla helppoa, ei. Äiti on puoliksi kuuro (ja iskä muuten vaan outo).
Tässä päivänä muutamana Ukko lähti autonrenkaita kiristämään tai siis niitä pultteja. Cee katosi samassa syssyssä ja ajattelin tietenkin, että se lähti iskän matkaan. Ukko tuli puolen tunnin päästä takaisin, mutta Cee ei tullut. Minä huolehtimaan, että mihin son poika kadonnut!? No, sehän löytyi vessasta, naama itkusta märkänä, kun oli puoli tuntia yrittänyt huutaa pyyhkimään:/ Ja minä en kuullut yhtään! Kamalaa!
Beellä oli oikomishoitoaika. Muistutin aamulla, että laittaa puhelimensa hälyyttämään edellisellä välitunnilla, jotta muistaa lähteä sinne hammaslääkärille.
Bee tuli työpaikalleni kummallinen kenkien säilytyspussi käsissään. Minä kysyin, että: "Mitä sulla siinä on?" "No, ne hammasraudat! Mä huusin sulle aamulla, että mihin mä laitan ne ja sä huusit 'Mukavaa-aa päivää-ää, kulta-a'!" (Ja se penteles imitoi minua kauhistuttavan hyvin! Vähän liian ylipirteästi ja venyttäen... Hitto. Mitähän kaikkea on taas mennyt ohi?
Ja tästä kiitos kuuluu sille korvatulehdukselle. Lääkekuuri loppui viime perjantaina, mutta edelleen puuttuu puoli päätä, kun toinen korva on pois pelistä. Jos ei olisi ihan kiintiö täynnä sairaaloita ja terveyskeskuksia, niin voisin käväistä näyttämässä korvaa uudelleen, mut ko ei jaksa, ni ei jaksa. Olkoon kuuro sitten.
Töissä se kyllä vähän haittaa. Pitää vääntää päätä kummallsiin asentoihin, että se parempi korva olisi asiakkaaseen päin. Varmaan seuraavaksi on niskat jumissa ;)
Äitienpäivänä sain kakkua, kahvia, lahjoja (itsetehtyjä ja suklaata) ja kahteen otteeseen ruokaa, jonka eteen en tehnyt mitään. Sain kyllä valmiin ruoan eilenkin kahteen otteeseen ja tänään. Minut opetetaan aivan liian hyvälle! :)
Jos tällä viikolla ilmoja piisaa, niin illat taitaa kulua haravan varressa- uusi piha on täynnänsä lehtipuita ja saattaapi olla parikin syksyä aikaa, kun viimeksi on harava viuhahdellut. Kasvimaalta bongasin mansikat (pitäisi leikata), pari kompostia ja 10 raparperitupsua. Tai vielä ne näyttää vähän irstailta, kun maasta tököttää vaan semmoisia punaisia mökylöitä. Googlasin kuitenkin, niin raparperiahan ne olivat. Jossain päin on kuulemma yrttejä ja vissiin pottujakin voisi johonkin penkkiin tökätä.
Vauhdilla menee päivät, kun on pitkiä päiviä (n.10h), niin illat hurahtaa ihan käsistä, ja oikeastaan aamutkin.
Oikein riemukasta viikkoa, nyt iltapuuhiin, haloo... onko tääällää-ää talossa-aa ketääännn? ;)
S.A.
7 kommenttia:
josko nyt kuitenkin menisit lääriin.. ihan vaan vähän ja varovasti. ja vain varmuuden vuoksi.
Lääkäriin, mars! Ettei tuu umpikuuro korvasta lopuksi ikää. Äitien selektiivinen kuulo on tarpeen, tahaton kuurous ei.
Oi, tuoretta raparperia. Kaipaan.
HannaHoo
Juu, lääkäriin nyt sanoo oikeasti ja lopullisesti kuulovammainen Hanni! Tää ei oo kivaa, enkä halua että tulehdus jättää sulle kuulonalentuman. Eihän sun tarvii kotona kertoa, että kuulet jo normaalisti...
Opettele viittomakieltä. Elämä on paljon mukavampaa - voi vain laittaa silmät kiinni, kun vetuttaa muiden jutut ,D
Morjens Akka :D ! Komppaan noita edellisiä: mene nyt lääkäriin. Mulla on kuulon anelema, eikun alenema, eikä se oo kivaa kun joutuu joka paikassa aina hokeen "Mitä??".
Mää jätin Fabon taakseni kun vihdoinkin tajusin, että ei se tee hyvää mun mielikuvitukselleni. Se imee kaiken tarmon ja tylsistyttää totaalisesti.
Siis "Olen selkä" :D !
Toivottavasti, Akka, olet tähän mennessä saanut kuulosi takaisin. Ellet ole, toivottavasti olet päättänyt mennä lääkäriin, saanut apua ja paraneminen on jo tapahtumassa. Ei kannata odotella. Ceen tapauskin jo näytti kuulon tärkeyden.
Siskollani meni pari vuotta sitten kuulo, ja kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän alkoi kuulla edes jonkin verran kuulolaitteella, jonka sai. Peipposetkaan eivät enää laula hänelle, ne lähinnä rämisevät.
Terveisiä vielä yhdeltä puolikuurolta. Mahdollisesti parantuvalta sellaiselta, riippuu sisäkorvaistutleikkauksesta, johon jonossa... Mutta sinulle palautuvaa kuuloa. Voi noita lapsia. Hätätilanteessa saanee tulla vessasta vaikka pyyhkimättä pyytämään apua:)
Lähetä kommentti