14.12.09

14.12.

Piparkakkuvillasukka, odottaa paria.

Sämpylöitä, joissa on pekonia, paprikaa, tomaattia ja juustoa- lisää vain voi:) Kätevää!

No mutta. Minulla piti kirjoittaa jotain pähkäilyjä tuohon edellisen postauksen jatkoksi. Kivoja kommentteja, joista tuli monta asiaa mieleen, mutta nyt kirjoitankin Ukon ystävästä, joka tuossa leipoessa tuli mieleen ja jatkan Hiljaista kylää jonain henkevänä hetkenä.

Ukon ystävä V oli jo hyvinkin aikuinen mies ja seurusteli M:n kanssa. M ihmetteli, kun V kävi aina joko kotonaan tai ulkona syömässä, muttei koskaan tehnyt itse ruokaa. Lopulta M rohkaistui kysymään ja V selitti: "Kaikki ohjeet alkaa 'ruskista jauheliha', mutta ei missään keittokirjassa lue, että miten hemmetissä se tehdään!" No, M opetti ja nykyään V osaa
ainakin tehdä makaronimössöä.

Kerran V oli M:aa ilahduttaakseen päättänyt leipoa sämpylöitä. M ihmetteli, että miten kummassa yksi sämpylä tuntuu painavan ainakin puolikiloa? Oli kysynyt V:lta, että mikähän näiden sämpylöiden salaisuus on? V selvitti: "No siinä ohjeessa luki, että jauhoja lisätään kunnes taikina ei tartu käsiin eikä kulhon reunoihin. Eka jauhopussi loppui ja piti hakea välissä kaupasta lisää. Lakkasihan se lopulta tarttumasta käsiin ja kulhoon." M täsmensi, että se tavallaan tarkoittaa niin, että taikina ei enää tartu niin paljoa käsiin... ei siis, että se tartu enää ollenkaan..."

Pullataikinaan V oli laittanut hiivaa 50 g. Totesi vain, että onpa tyhmää, kun yhdessä pussissa on 11 g, olisi järkevämpää, jos hiivapussissa olisi tasan 10 g. Siis 5 kuivahiivapussiahan sinne taikinaan oli päätynyt:)

Kerran M:n töistä tullessa roskiksessa oli ollut kääretorttu. Sitä tarinaa ei koskaan olla saatu kuulla miten siinä kävi.

Samainen V jäi kesäkomalle ja silloin oli aika vasta alettu puhutella olutpakkauksia mäyräkoirina. Työkaveri oli heittänyt, että sehän pitää sitten loman kunniaksi ostaa mäyräkoira. V oli vastannut, että on hän kyllä miettinyt sitä jo muutamia vuosia, mutta kun siitä olisi niin moneksi vuodeksi eteenpäin riesaa.

S.A. ;D


10 kommenttia:

Aimo kirjoitti...

:D Voi elämä! Hihittelin täällä itsekseni jauhelihalle, sämpylöille ja repesin sitten täysin mäyräkoiralle. Onhan niistä vaivaa :D

Anitta kirjoitti...

Kyllä joillakin aikamiespojilla on välillä vaikeaa keittokirjan kanssa.
Työkaverini kertoi leipomisestaan ja ihmetteli kun ei taikina ollut noussut ollenkaan. Selvisi, että hän oli laittanut leivinjauheen pöydälle, "kun äitikin laittoi jauhoja pöydälle leipoessaan".

Elisa kirjoitti...

Näistä on varmaan jokaisella juttua, yhden tyttökaverin poikaystävä oli kerran keittänyt perunoita ilman vettä ;)
Mutta kuten meillä töissä tuumattaisi - selvästi puutteellinen ohjeistus!

Napaulina kirjoitti...

Hih :D

Anne kirjoitti...

Exä heitti pakastimesta lihat roskikseen, kun niissä oli mennyt päiväys umpeen! :-D

Tuula kirjoitti...

Tapahtuu niitä leskimiehillekin. Äitini ystävä yritti valmistaa perunamuusia perunajauhoista. Kiitos päivän piristyksestä!

tuplamummi kirjoitti...

aamuyhdeksältä, neljä ja puoli kiloa, sentin yli puoli metriä.

lisätietoja myöhemmin liskolandiassa...

Aija kirjoitti...

Voi ei! Ihania kömmähdyksiä.

Marika kirjoitti...

Nams, mitä sämpylöitä! Tosiaankin, lisää vain voi! :D

TaiNa kirjoitti...

Miten ihmeessä sie ehdit vielä kutoa sukkiakin? :D