Minulla on haave, unelma, "typerä kotkotus" tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Haluaisin muuttaa hiljaiseen kylään. Se olisi vanha maalaiskylä, jonne ei pääsisi autolla. Siellä asuisi muitakin ihmisiä, perheitä. Yhdessä talossa kasvatettaisiin vapaita kanoja, toisessa lampaita, kolmannessa lehmiä. Yhteisössä kaikki saisivat tarvitsemansa elintarvikkeet "naapurista". Tietysti jotain pitäisi hankkia oikeasta kaupasta ja ne hankinnat suoritettaisiin niillä rahoilla, jotka on saatu myymällä esim. omien lampaiden villasta kehrätystä langasta ja siitä neulotuista sukista ja vanttuista. Tärkeimpiä asioita olisi yhdessä tekeminen, toisen auttaminen ja mahdollisimman luonnonmukainen elo, kaikkinensa.
Ajellessani kairoja pitkin, näen montakin hyvää kylää, jotka olisivat oikein otollisia paikkoja "hiljaiseksi kyläksi". Vanhoja taloja, kalaisien vesien äärellä. Näen itseni huristamassa vinkkelit jalassa, hahtuvatumpuissa potkurilla pitkin kylän raittia. Päälärillinen maitoa mukanani, menossa jauhoja lainaamaan- onhan leivontapäivä. Halkoja kiskoisin vanhalla puisella puukelkalla ja lämmitelisin tuvan uunia.
Olisi siinä kylässä pikkuruinen kauppakin. Siellä myytävät tuotteet olisivat irtotavaraa, laareissa. Sokeria, suolaa, kompiaisia, ruskeaan paperipussiin pakattuna. Itsetehtyjä saippuoita, pikkuleipiä, yrttisekoituksia, käsitöitä.
Sinne kylään saisi tulla toki vieraitakin. Kunhan jättäisivät kiireen, maailman melskeen ja autonsa riittävän kauas. Kännykät kiinni ja sarkatakki niskaan, vinkkelit jalkaan ja päivän puuhiin.
*puff* Heräsin haaveistani. Oikeasti saattaisin juosta kermaperse tutisten äkkiä mukavuuksien äärelle takaisin. Ehkä vain turhaan romantisoin- raakaa työtähän se enimmäkseen olisi. Mutta silti... Ehkä jonain päivänä. Ehkä pienemmässä mittakaavassa. Tänään kudon kuitenkin villasukan, leivon sämpylöitä ja uunissa onkin jo tulet. Puita en kiskonut puukelkalla, vaan kannoin sylissä, hahtuvatumput käsissäni. Lieden päällä kiehuu iso kattilallinen vettä, pakkaskelien ilmankostutin.
Ihanaa maanantaita! :)
S.A.
7 kommenttia:
Hei, mie tuun sinne kylään kans!! Mulla on jo potkukelkkakin. Siellä ei taitaisi sitten olla nettiäkään? Että ihan oikeiden ihmisten kanssa sosieerattaisiin? Hyvä niin.
Voih! Miekin aloin näkemään :)
Hui hai akka.Anteeks vaan, että pudotan sut maan pinnalle. Ei se kauppa kauan eläis pelkällä pippurin myynnillä. Siks toiseks ei ole niin pientä yhteisöä, että ei joku alkais pomottamaan, siis se siitä yhteiselosta. Eihän se tietty ole kielletty haaveilemasta. Sanotaanhan sitä, että ei suuret puheet suuta halo, niin ei tuostakaan korkeelta putoo vaikka haaveilee :)
Ensin, etten unohda: Mitä ovat kompiaiset?
Muuten unelmasi kanssa et ole lainkaan yksin. Täällä toinen jolla on aikalailla samanlaiset haaveet-pelkään vain tuota vaihtoehtoa mitä Amalia tuossa yllä.
Että olisi yhteisö, joka voisi elää omavaraisesti, tarvitaan ihmisiä ja siinä on se riski että se ei toimikaan.
Joku ei tulekaan toimeen jonkun kanssa...inhoan selvittää ihmissuhdesotkuja-jostain syystä nimittäin olen aina se jolle ei synny niitä sotkuja vaan joka on välittäjänä muiden sotkuissa.
Haaveita pitää silti olla!
Tuommoiseen kylään olisi mukava tulla ainakin hetkellisesti asumaan. Voi olla, että elämä olisi onnellisempaa kuin täällä kaupungin melskeissä. Hyvää adventtiaikaa Susikairan emännälle ja isännälle ja kaikille neljälle komealle veljekselle! t. Dee
Saisinko minä muuttaa sinne Hamletin kanssa myös? Me ollaan maalauspiirissä puhuttu jo pitkään että tuollainen asuminen tulee jatkossa ainoaksi vaihtoehdoksi selvitä tässä maassa. Yhteisöllisyyden on lisäännyttävä, samoin ekologisuuden ja omavaraisuuden. Muuta turvaa ei enää ole, ei töitä, eläkkeitä eikä sosiaaliturvaa. Niin että ei tuo välttämättä ole pelkkä haave. (Eikös kompiaiset oo makeisia Oulun murteella? Tulee muistaakseni ranskan kysymyssanasta 'combien' eli 'kuinka paljon'.) Niin ja Hamlet osaa lypsää ja keriä lampaan sekä tehdä villalankaa! Se olisi apu. =)
No on sulla haaveet! :D
Edellä kysyneelle; kompiainen on karkki. ;o)
Lähetä kommentti