10.3.10

Hiihtolommailuu.

Perjantaina pakkasin koko köörin autoon. Ukko naputti, kun on nyssäkkää ja pussukkaa ja laukkua ja käsilaukkua ja muovipussia ja sen semmoista. Tuuskahdin, että hyvähän sun on, ku et pakannut ku omat verkkaris ja hammasharjan ja varasit niille vielä talon suurimman laukun.
***
Reissu meni... joo, olisi kiva kirjoittaa tähän, että niiiiiiin ihanasti. Mutta mitä sitä v***ua. Aa ja Bee tappeli, paini, juoksi, mölysi, riiteli, turputti, urputti ja ihan kaiken kaikkiaan loistivat juuri niillä aloilla, joilla ei niin olisi ollut väliksi. Siis esim. aamulla Aa veti sukkaa jalkaansa, niin että kantapää ei mennyt ihan kunnolla paikoilleen, niin Bee hyökkäsi ratkuttamaan siitä. Ihan niinkuin se sukka olisi hänen jalkaa hiertänyt!!!! AAAAARRRRGGGHHH! Ainoat hetket jolloin Aa ja Bee eivät tapelleet keskenään oli ne, jolloin ne kiusasi, huudatti ja rassasi Ceetä.
***
Edelleenkään en tajua, mitä äidin päässä liikkuu, kun otti isot pojat loppuviikoksi kyläilemään. Odotan kauhulla, että tulee viestiä hajonneesta ikkunasta, kadonneesta avaimesta, irrotetusta jäsenestä, puremajäljistä tai jostain muusta.
***
Ok. Ihania hetkiä toki mahtui mukaan: Kävimme melkein vanhan A-mummon luona Deen kanssa. Hoitaja sanoi, että osastolla riehuu Noro, joten kävimme sitten sairaalan aulassa lukemassa Seuraa. Ei siis nähty A-mummoa. E-mummoa käytiin moikkaamassa. E-mummo asustelee itsekseen ja oli hyvin iloinen, kun mentiin koko porukalla vieraisille. 88-vuotias ja "mersulla" (=rollaattorilla) ajelee. Keitteli pannukaffeet meille ja sylitteli Deetä. Olipa liikuttavaa:)
Silloin, kun oltiin Deen kanssa sairaalassa, E-mummo soitti noin kuusi kertaa päivässä ja tiedusteli Deen vointia ja syömisiä. Käski antaa sille kauravelliä, niin sitä ennenvanhaankin lapsrievut saatiin elämän syrjään kiinni. Hekottelin itsekseni keskolassa, että mitä jos oikeasti ruuttais nenämahaletkuun vähän kauravelliä. Oliskohan noussut haloo? Mutta tosiaan jännää, miten hyvässä voinnissa E-mummo onkaan. Mummolla on mennyt kuulo ja näkö vähän huonoiksi, niin oli laittanut television pois. Läpytteli rintaansa, että jäi hälle kuitenkin digiboksi (tahdistin;D). Voi, kun lanttu leikkaisi ja olisi yhtä "kopillaan" sitten joskus, jos vanhaksi elää.
***
Kävimme ulkona syömässä ja yhtään lasia ei kaatunut. Ruksi seinään. Käytiin jäätelöllä. Yhtään jäätelöpalloa ei tippunut. Ruksi seinään.
***
Loppuviikon aion siivota. Mikä nautinto se onkaan, kun on vain kaksi lasta kotona. Armoton kevätaurinko paljastaa säälimättä talven aikana kertyneitä likoja, hyhhyi.
***
Nyt vielä lasi punaviiniä, vaikka sen kunniaksi, että en ole vielä hiihtänyt metriäkään. Yläasteen jälkeen.

S.A.

10 kommenttia:

stansta kirjoitti...

Olipas kivaa kun tänne oli tullut päivitys! Oli jo ikävä!!!
Saan perjantaina rahaa ja yritän saada tuon suunnattoman laatikon silloin postiin. Vihdoinkin! Jos vaikka Poika tulisi kuskiksi...
Nautinnollista loppuviikkoa! :)

liskonainen kirjoitti...

tervetuloa takaisin! matkalla hyvä, kotona paras. alkoi täälläkin tulla vieroitusoireita ku aina vaan oli päättelemättömät langanpäät vastassa.

vai kauravelliä nikalle.... mitähän se siihen sanoisi.

Minttu kirjoitti...

Sellaistahan se "lomailu" lasten kanssa, niin ihanaa =)

Punaviini muuten kuulemma laihuttaa.

Ceraci kirjoitti...

Kaura"limaa" käski meidänkin mamma antaa pojalle, kun oma maito ei riittänyt. Lupasi tulla keittämäänkin, jos en itse osaa. :D No, pelkillä maidoilla ollaan kuitenkin tähän asti selvitty, ei olla tarvittu vellejä.

Sipulix kirjoitti...

:D cheers sinne, vaikka hiihtäminen on minusta kivaa, kivointa koko talvessa! Mihinhän mää puskisin nuo apinat hetkeksi...hmmm...just nyt tartteisin vähän lomaa että ehtis toipua tästä hiihtolomasta.

liskonainen kirjoitti...

miinus 1,5 kiloa.
siis tänään, eilen en enää muistanut koko juttua.

Villiviini kirjoitti...

Mukavaa kun tulit takaisin. Lapset kasvavat nopeasti eli pian pääset lastenlasten Aaaan ja Beebeen kaitsijamummoksi, odota vaan! Pääset muistelemaan kilttejä omia lapsukaisiasi...

vilukissi kirjoitti...

Minä olen hiihtänyt joskus vuonna 1982...apuuva. Tosi ihastuttava juttu, osaat kirjoittaa elämänmakuisesti! Aivan näen teidät.!

Hanni kirjoitti...

Eiks oo ihanaa, kun koulut taas alkaa. Ja mie en ole hiihtänyt sitten vuoden.... öööh... suunnilleen vuoden 1972 jälkeen. Enkä hiihdä! Me ollaan samiksii :)

Anne kirjoitti...

Ehe ehe, just kun sain kesälomamatkan varattua, niin tuli tällainen muistutus elämän tosiasioista... ;-P