26.5.09

Kelvottomien Vanhempien Kerho.

Silläkin uhalla, että kirjoituksen johdosta kaikki lukijani häviävät taivaan tuuliin, aion paljastaa kuinka huonoja vanhempia me Ukon kanssa oikeasti olemme.

Jo ihan A:n syntymästä lähtien jonkun instanssin olisi pitänyt puuttua tähän menoon. A:lla oli synnynnäinen sydänvika ja meidät passitettiin kotiin ohjeilla: Jos lapsi menee omituisen väriseksi tai nukkuu liian hyvin, teidän on tultava välittömästi sairaalaan. No, A oli silloin ja on edelleen hyväuninen. Myöskään pyynnöstäni huolimatta sairaalalla ei ollut tarjota sydänviatonta verrokkilasta mukaan. Mistä sen voi tietää mikä on omituisen värinen vastasyntynyt? No, henkiin se jäi kuitenkin. 3 kuukauden neuvolaan menimme pulkalla, kun autoa ei ollut. Kotimatkalla oli iso ylämäki ja sen jälkeen alamäki. Minä kiskoin pulkkaan topattua kääröä hiki päässä ylämäkeen ja alamäen koittaessa tyhjä pulkka huilasi ohitseni. Olin tiputtanut lapseni. Juoksujalkaa takaisin ja siellähän se käärö makasi umpiunessa jalkakäytävällä. Lapsriepu kyytiin ja uudelleen kotia kohti.

Kerran unohdimme Ukon kanssa hakea B:n hoidosta. Siis kotiin tultiin töistä ja kahvit keiteltiin ja yhtäkkiä! Herttinen sentään! Missä on lapsi?! Nolona puoli tuntia myöhässä hoitoon ja varovainen pyyntö, että yrittäisivät soittaa meille vanhemmille jatkossa, kun tätä todella saattaa tapahtua vastaisuudessakin. Täti vakuutti, että kyllä vanhempia yritetään tavoitella ennen sosiaaliviranomaisia.

Vasta ohjeistimme B:n uintiviikon ensimmäisen aamun persiilleen ihan kunnolla. Kouluun poika laitettiin yhdeksäksi- piti mennä 10:ksi- ei uimakamppeita mukana- poika palasi hakemaan kotoa uimakamppeita- ja käskystäni meni uimahallille- josta soitti itku kurkussa kymmeneltä, että mitä hän täällä tekee, kun uintivuoro alkaa vasta 12.30. Lapsi sai palata kotiin vielä kerran hakemaan pyörän ja kypärän, koska nekin kuuluivat uintipäivän varustukseen. Kaikki tämä oli kerrottu lapussa, joka oli jääkaapin ovessa... mutta nämä onnettomat vanhemmat eivät ymmärtäneet lukemaansa.

Ja mistä tämäkin kirjoitus alkoi? No juuri lopetin puhelun opettajalle, jossa kerroin hukanneeni lapsen kokeen. Eli sitä ei ikäänkuin palauteta allekirjoitettuna huomenna. Niin, että voi laittaa sinne liitutaululle äidin nimen perään tuhannennen rikemerkin.
(Säälivän hymyn kyllä kuulee puhelimesta, kuulee sen.)

KVK:n puheenjohtaja S.A.

12 kommenttia:

Patina kirjoitti...

HihHiii... Ihanaa, että on muitakin äitejä, jotka ovat aitoja, ja uskaltavat myöntää sen... *nimimerkillä. eräskin mutka matkassa ollut... ja tulee vastakin! ;)* Eli kuulunut Kelvottomien vanhempien kerhoon jo 18 vuotta... hihhi! :D

Aimo kirjoitti...

Hienoa, että valat uskoa meihin muihin huithapeleihin! Vaikea uskoa, että itse muuttuisin synnytyslaitoksella Itse Täydellisyydeksi, kun olen tähän saakka koheltanut menemään :) Ja mies ihan samalla tavalla.

Hienoa, että olet mikä olet!

Hanni kirjoitti...

Kyllä te tosiaan olette aika huolettomia vanhempia, tervehtii Hanni, joka unohti lapsensa pallomereen, sekä kaatui pieni vauvansa sylissään neuvolan pihassa, pudotti kaatuessaan vauvan, joka liukui liukkaan toppahaalarinsa avulla pysäköidyn (luojan kiitos!) auton alle. Sieltä se olikin aika mielenkiintoista onkia pois...

Villikissa kirjoitti...

Hih hih,vaikka on vakavaa aihetta ei voi kuin nauraa hihitellä täällä...Kiitos jälleen makeista nauruista.Mitähän me saadaan kuulla kun D syntyy???

Vaikka meistä vanhemmista kuinka tuntuu että ollaan oltu huonoja kaikessa mahdollisessa asiassa, niin lasten suusta se totuus tulee.Morkkasin kerran itseäni siitä että olisin voinut olla parempi äiti, siihen tytär sanoi että olen ollut hyvä äiti.Ja äitillä tietenkin tippa silmässä ja hyvä olo♥

liskonainen kirjoitti...

akkaseni,
pitäisiköhän sinun varmuuden vuoksi ennen halloweenia kerrata hiukan matematiikkaa...?
ihan vaan sen vuoksi että varmasti osaat laskea neljään?

(kikattaa ja taputtaa pyöristyvää massuasi)

Tirlitta kirjoitti...

Ihanaa! Meitä on muitakin. Tuli ihan hyvä mieli. Vai pitäisikö olla pahoillaan? Edes lasten vuoksi :)

Eeva kirjoitti...

Mä olen nähnyt kauhu-unia vastaavista, mutta ajatella, että joillekin oikeasti tapahtuu juuri niin!


(siis vitsi vitsi ;))


Mulla on pettämätön kalenteri, johon todellakin kirjoitan kaikki menot ylös. Se toimii. Siihen asti, jos muistan sitä lukea.....

Stansta kirjoitti...

Eihän se loukkaa, että nauran..? :D Vakavia(?) asioita, mutta minkäs teet...
Komppaan Liskonaista, että osaathan varmasti laskea jo neljään? Tai viiteen, että pysyy Ukkokin mukana..? :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Kuten edellä olevat ovatkin jo vahvistaneet: eiköhän tuollaista tapahdu kaikille vanhemmille :D. Kaikessa rauhassa siis, ei täältä lukijat niiiiin helposti katoa ;).

TaiNa kirjoitti...

Kuulostaa aika tutulta touhulta. ;)

Sipulix kirjoitti...

:D elä huoli, mä oon poltellut pannunpesässä lasten kirjoja, rakkaita leluja, parhaita piirustuksia, kuittamattomia kokeita, kuitattuja kokeita, muikkarivihkoja, soittovihkoja jne. Lykännyt roskikseen velipojan tekniikkaa, omia tärkeitä juttuja, laskuja, ilmoittautumislomakkeita jne. Ihme kun en ole vielä itseäni kompostoinut! Kävi kai selväksi etten tykkää irtoroinasta ajelehtimassa?

minttis kirjoitti...

Voi ei. Juuri kirjoitin vaikeasta aamustani lasten kanssa ja sitten eksyin tänne. Saakos siihen Kelvottomien Vanhempien Kerhoon liittyä? Kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa, niin tuttua, niin tuttua kaikki. Eteenkin nyt esikoisen mentyä kouluun olen joutunut monet kerrat toteamaan, että tämä äiti nyt vaan ei yksinkertaisesti PYSTY pitämään huolta kaikesta siitä mitä ne koulussa vaativat. Joten rikelista vaan kasvaa. Pyyhitäänköhän se näin kesän kunniaksi vai jatkuuko rikemerkkien jono syksyllä tästä?