Tänään olen miettinyt, että miten noissa lapsissa saisi säilytettyä sen avoimuuden, ennakkoluulottomuuden ja "maalaispoikamaisuuden" läpi nuoruuden aina aikuisuuteen asti? Mietintä alkoi, kun puhelimeni soi ja lapsen ääni esitteli itsensä ja kysyi B:tä. Kuuntelin puolella korvalla B:n puhelua.
Soittaja esitteli itsensä ja kysyi B:ltä muistatko minut?
B vastasi rehellisesti, että en muista, mutta mitä asiaa? Soittaja kertoi olevansa vanha hoitokaveri ja käymässä Susikairassa ja voisiko B leikkiä hänen kanssaan huomenna. B lupautui välittömästi ja näin on huomiselle leikkikaveri tiedossa 12:sta eteenpäin. Mitenhän sitä itse suhtautuisi, jos henkilö josta ei ole mitään mielikuvaa, soittaisi ja pyytäisi vaikka kahville? Kun joskus jännittää ihan tutunkin ihmisen tapaaminen pitkästä aikaa.
Sitä haluaisi vaalia lapsissaan tuota luottavaista piirrettä, mutta samalla pelottaa, että altistuuko lapsi myöhemmin hyväksikäytölle liian sinisilmäisyyden takia? Kaikenlaista kompastuskiveä sitä tälle vanhemmuudentielle on asetettu. Teet niin tai näin, niin aina mietit menikö oikein päin?
Arvonnan suoritan aamulla, kun en tullut laittaneeksi tarkkaa kellonaikaa, niin reilun pelin hengessä pidetään linja auki puolille öin=) Niin ja huomenna on neuvolakin. Laitan tämän muistilapuksi tähän itselleni, muutenhan se saattaa vaikka unohtua.
Öitä, nää unis ötököitä ja piereviä perhosia! Näin kajahtaa hyvän yön toivotukset meidän tyylillä;D
S.A.
31.5.09
30.5.09
Myyrä housuissa.
Huhhei. Lapset ovat levottomina. Aamupalaa ei tänään kannata syödä, koska tunnin mittaiseen koulupäivään sisältyy ruokailu. Ilma on niin tihkuvan tiivis kesäloman alkamisesta, että tuli mieleen omien päiväkotiaikojen tarina...
Pikkuinen lapsi huusi hiekkalaatikolla kuin hengenhädässä, että nyt on myyrä housuissa!! Päiväkodin tädit naureskelivat, että totta se nyt päällepäinkin näkyisi. Lapsi jatkaa parkuaan ja asiaa ryhdyttiin tutkimaan topakasti. Olihan siellä pöksyissä myyrä. Ihan ilmielävä ja vilkasliikkeinen. Ei lapsi turhasta valittanut.
Joillekin ehkä aukesi heti, muille lisään tämän tiedon:
myra=muurahainen ja ihan rannikollahan tämä tapahtumapaikkakin oli.
Kunhan koululaiset palaavat todistuksiensa kanssa, keräämme makkarat, pyyhkeet ja muun rantaretkirekvisiitan mukaan ja lähdemme talviturkin pesuun.
Aurinkoa ja leppoisaa lauantaita kaikille=) Onnittelut valmistuneille ja valmistuneiden tukijoukoille!
S.A.
Ps. Vielä huomisiltaan aikaa osallistua arvontaan--->rullaa vaan alaspäin. Enttententtenteelikamentten otsikon alle puumerkkiä, kiits!
Pikkuinen lapsi huusi hiekkalaatikolla kuin hengenhädässä, että nyt on myyrä housuissa!! Päiväkodin tädit naureskelivat, että totta se nyt päällepäinkin näkyisi. Lapsi jatkaa parkuaan ja asiaa ryhdyttiin tutkimaan topakasti. Olihan siellä pöksyissä myyrä. Ihan ilmielävä ja vilkasliikkeinen. Ei lapsi turhasta valittanut.
Joillekin ehkä aukesi heti, muille lisään tämän tiedon:
myra=muurahainen ja ihan rannikollahan tämä tapahtumapaikkakin oli.
Kunhan koululaiset palaavat todistuksiensa kanssa, keräämme makkarat, pyyhkeet ja muun rantaretkirekvisiitan mukaan ja lähdemme talviturkin pesuun.
Aurinkoa ja leppoisaa lauantaita kaikille=) Onnittelut valmistuneille ja valmistuneiden tukijoukoille!
S.A.
Ps. Vielä huomisiltaan aikaa osallistua arvontaan--->rullaa vaan alaspäin. Enttententtenteelikamentten otsikon alle puumerkkiä, kiits!
29.5.09
Meän Martta.
Tässä päivänä muutama Ukko tuumasi, että pitää vapaapäivän ja siivoilee C:n kanssa. Minun siivoukseni tahtoo aina mennä överiksi, eli mannaryynit saattaa olla kokojärjestyksessä purkissaan, mutta muuten talo on kuin pommin jäljiltä. Se ei silti himmennä riemuani siitä "näkymättömästä" suursiivouksesta, jonka olen suorittanut. Olen voinut uurastaa jonkin komeron kimpussa koko pitkän päivän, eikä kukaan muu huomaa mitään tapahtuneen, paitsi minä. No, on kuitenkin hyvä, että "meän Martta" hallitsee tämän yleissiistimisen, eikä taas puutu minun näpertelyyni.
Mutta palatakseni siihen Ukon ja C:n siivouspäivään. Olin jo ulkovaatteissa ja Ukko moppasi keittiön lattiaa, kumarruin alas ja huomasin listojen ja sokkelin olevan pahassa ryytteessä. Kauhistuttavaa kyllä, mutta sipaisin jalallani listoja ja sokkelia ja sanoin: "Martta voisi sitten siellä kontatessaan pestä nuo listat ja sokkelit!" (Joo-o! Tiedän! Se oli ilkeä heitto!) Illalla vaivihkaa tarkastin sokkelit ja olihan ne pesty.
No tämä siis pohjustuksena eiliselle. Oli koululaisten kevätjuhlat ja kuten aina joulu- ja kevätjuhlien aikaan, niin nytkin kävimme sen tutun keskustelun:
Akka: Tottakai sinäkin lähdet!
Ukko: Ei mulla huvita.
Akka: Ei huvita? Tiedätkö mitä!? Ei minuakaan läheskään aina huvita, mutta jotkut asiat vain on tehtävä!
Ukko: En lähde.
Akka: Jaa, no sepä ei ole mikään yllätys.
Kävimme siis ilman Ukkoa kevätjuhlissa. Palatessamme kahdeksan korvalla kotiin, kynttilät oli sytytetty, iltapala oli katettu (karjalanpiirakoita ja patonkia paistettuna), kurkut, tomaatit, juustot ja leikkeleet esillä. Munavoi tehtynä ja viinipikareissa maitoa. Ukolla oli punainen esiliina ja huivi päässä. Virnistellen Ukko pyysi meidät pöytään: "Tervetuloa! Martta on täällä teille tehnyt omin pikkukätösin kynttiläillallisen!"
On se vain tuokin elämässä aivan hyvä taito. Itsensä asettaminen naurunalaiseksi.
S.A.
*muoks* Kauniista pyynnöstäni huolimatta, en saanut Marttakuvan julkaisulupaa... WHY?
Mutta palatakseni siihen Ukon ja C:n siivouspäivään. Olin jo ulkovaatteissa ja Ukko moppasi keittiön lattiaa, kumarruin alas ja huomasin listojen ja sokkelin olevan pahassa ryytteessä. Kauhistuttavaa kyllä, mutta sipaisin jalallani listoja ja sokkelia ja sanoin: "Martta voisi sitten siellä kontatessaan pestä nuo listat ja sokkelit!" (Joo-o! Tiedän! Se oli ilkeä heitto!) Illalla vaivihkaa tarkastin sokkelit ja olihan ne pesty.
No tämä siis pohjustuksena eiliselle. Oli koululaisten kevätjuhlat ja kuten aina joulu- ja kevätjuhlien aikaan, niin nytkin kävimme sen tutun keskustelun:
Akka: Tottakai sinäkin lähdet!
Ukko: Ei mulla huvita.
Akka: Ei huvita? Tiedätkö mitä!? Ei minuakaan läheskään aina huvita, mutta jotkut asiat vain on tehtävä!
Ukko: En lähde.
Akka: Jaa, no sepä ei ole mikään yllätys.
Kävimme siis ilman Ukkoa kevätjuhlissa. Palatessamme kahdeksan korvalla kotiin, kynttilät oli sytytetty, iltapala oli katettu (karjalanpiirakoita ja patonkia paistettuna), kurkut, tomaatit, juustot ja leikkeleet esillä. Munavoi tehtynä ja viinipikareissa maitoa. Ukolla oli punainen esiliina ja huivi päässä. Virnistellen Ukko pyysi meidät pöytään: "Tervetuloa! Martta on täällä teille tehnyt omin pikkukätösin kynttiläillallisen!"
On se vain tuokin elämässä aivan hyvä taito. Itsensä asettaminen naurunalaiseksi.
S.A.
*muoks* Kauniista pyynnöstäni huolimatta, en saanut Marttakuvan julkaisulupaa... WHY?
28.5.09
Myrskyisen päivän kirjoitus kirjoista.
Hanni haastoi kertomaan viidestä lempikirjastani. Vain viidestä? Mikä naurettava määrä. Onneksi oli lähes kokonainen työpäivä aikaa miettiä kotikirjahyllyn antimia ja nämä kirjat päädyin teille esittelemään. (huom. Mietin näitä siis eilisen päivän.)
Eduard Uspenski: Alas taikavirtaa. Tähän koukutuin lapsena, tästä taitavat olla ensimmäiset kirjamuistoni ja vieläkin sekä tarina, että kuvitus saavat minut täysin valtoihinsa. Äiti muisteli joskus, että oli odottanut siskon ja veljen ihastuvan yhtä suuresti tähän teokseen, mutta ei. Kirja ei puhutellut heitä ollenkaan niin paljon kuin minua. Tällä kirjalla saattaa olla vaikutusta siihen, että olen tavattoman kiinnostunut Venäjästä (ja rakastan venäläisiä ruokia!).
Paulo Coelho: Alkemisti. Se sattui juuri oikeaan aikaan elämääni ja puhutteli kovin. Sitä lueskelen usein. Toisaalta muut Coelhon kirjoista eivät ole kolahtaneet.
Gerald Durrell: Eläimet ja muu kotiväkeni. Sain tämän Ukon veljeltä lainaksi ja meidän kirjahyllyyn se jäi. Varotoimina piilotan sen kesiksi ja joululomiksi, jolloin veli tod.näk. tulee vierailulle. Niin, kirja on loistava kuvaus erilaisista eläimistä, ötököistä, suurperheestä, Korfusta ja kaikesta muustakin. Hurmaava. Yksiselitteisesti. Hurmaava. (Jos V. luet tämän, niin tiedoksi vain, en luovu tästä kirjasta koskaan, en.)
Nämä olivat aivan selviöitä, mutta mitä minä laitan neljänneksi ja viidenneksi? Apua! Liian paljon hyviä kirjoja!
Sakari Kännö: Mosku. Selittelemättä sen enempää, vanhat kunnon ajat ja pororosvot. Luonnonlaki.
Viimeinen valintani on Tarja Tallqvist: Kuka vierelles jää? Se tuli hankittua vasta kirja-alesta, koska aihe tällä hetkellä on ajankohtainen ihan omassa lähipiirissä. Omaishoitajien asema, jaksaminen, hoitajien asema, jaksaminen, jaksaminen, työn vaativuus, arvostus, jaksaminen... ihmisarvoinen kohtelu ja yksilön huomioiva hoito. Muistinko mainita jaksamisen? Kirja on hyvin ja hauskasti kirjoitettu vakavasta ja ajankohtaisesta aiheesta.
Sitten valitsin näiden lisäksi viisi kirjaa, joita käytän eniten (paitsi keittokirjoja).
Mitä-missä-milloin. Lähes päivittäin jotain tarkistamista jostain mitättömästä asiasta.
Elämänviisauden kirja. Runoja ja ajatelmia.
Listamania. Osaan luetella kymmenen typerintä tapaa kuolla ja 10-listoja kaikista muistakin älyttömistä aiheista.
National Geographicin 100 parasta kuvaa. On muuten hyviä ja puhuttelevia kuvia.
Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Vaikka joiltain osin en kaikkea allekirjoitakaan, niin aika usein sitä lukiessa löytää paljon yhtäläisyyksiä lapsen käyttäymisestä eri ikäkausina. Vertaistukea ja ihan käytännön "ohjeitakin". Naseva.
Ja sitten vielä yksi juttu. Susikairassa on tänään semmoinen tuonelan myrsky, että jos näette illalla taivaanrannassa savumuodostelmia, niin akka se vaan yrittää savumerkkiblogata. On nimittäin neljättä kertaa sähköt poikki ja arvannettekin, että koneiden käynnistely on jo ihan kerran päivässä aika tuskastuttavaa, niin mitä se sitten on, kun sitä tekee sen viidettä kertaa...
Vaan olipahan myrsky tehnyt jotain hyvääkin. Rojauttanut nurin hopparikoivun. Eipä tarvitse enää jarrutella senkään kohdalla. Semmoinen iso ja paksu koivu, ihan tien vieressä suojatien kohdalla! Kerran hirvittävässä vesisateessa viittoilin sille koivulle, että: "Menes nyt vaan ihan rohkeesti siitä tien yli..." Uskotteko, että se runko näytti sateella ja ilman silmälaseja ihan hopparihousupojalta. Havahduin vasta, kun takana tuleva auto piippaili kiihkeästi.
Linkittelen sitten myöhemmin ja yritän ottaa kelpoisia kuvia, mutta nyt on pakko yrittää pukata tämä kirjoitus julkaisuun. Haastan mukaan: Tirlittan, Tainan-Rapakon takaa, Lapin taikaa (joka olikin reippaana tyttönä jo napannut haasteen ja tehnytkin:)), Hehkuvaisen ja Aimon. Juuri teidän kirjamakunne kiinnostaa! Ilmoittelen haasteesta jossain sähköllisessä välissä ja linkittelen kans! Katsokaa ja hämmästykää, olen näpytellyt tätä kohta 4 tuntia. (Kävin kyllä kirpparillakin välissä.)
S.A.
Eduard Uspenski: Alas taikavirtaa. Tähän koukutuin lapsena, tästä taitavat olla ensimmäiset kirjamuistoni ja vieläkin sekä tarina, että kuvitus saavat minut täysin valtoihinsa. Äiti muisteli joskus, että oli odottanut siskon ja veljen ihastuvan yhtä suuresti tähän teokseen, mutta ei. Kirja ei puhutellut heitä ollenkaan niin paljon kuin minua. Tällä kirjalla saattaa olla vaikutusta siihen, että olen tavattoman kiinnostunut Venäjästä (ja rakastan venäläisiä ruokia!).
Paulo Coelho: Alkemisti. Se sattui juuri oikeaan aikaan elämääni ja puhutteli kovin. Sitä lueskelen usein. Toisaalta muut Coelhon kirjoista eivät ole kolahtaneet.
Gerald Durrell: Eläimet ja muu kotiväkeni. Sain tämän Ukon veljeltä lainaksi ja meidän kirjahyllyyn se jäi. Varotoimina piilotan sen kesiksi ja joululomiksi, jolloin veli tod.näk. tulee vierailulle. Niin, kirja on loistava kuvaus erilaisista eläimistä, ötököistä, suurperheestä, Korfusta ja kaikesta muustakin. Hurmaava. Yksiselitteisesti. Hurmaava. (Jos V. luet tämän, niin tiedoksi vain, en luovu tästä kirjasta koskaan, en.)
Nämä olivat aivan selviöitä, mutta mitä minä laitan neljänneksi ja viidenneksi? Apua! Liian paljon hyviä kirjoja!
Sakari Kännö: Mosku. Selittelemättä sen enempää, vanhat kunnon ajat ja pororosvot. Luonnonlaki.
Viimeinen valintani on Tarja Tallqvist: Kuka vierelles jää? Se tuli hankittua vasta kirja-alesta, koska aihe tällä hetkellä on ajankohtainen ihan omassa lähipiirissä. Omaishoitajien asema, jaksaminen, hoitajien asema, jaksaminen, jaksaminen, työn vaativuus, arvostus, jaksaminen... ihmisarvoinen kohtelu ja yksilön huomioiva hoito. Muistinko mainita jaksamisen? Kirja on hyvin ja hauskasti kirjoitettu vakavasta ja ajankohtaisesta aiheesta.
Sitten valitsin näiden lisäksi viisi kirjaa, joita käytän eniten (paitsi keittokirjoja).
Mitä-missä-milloin. Lähes päivittäin jotain tarkistamista jostain mitättömästä asiasta.
Elämänviisauden kirja. Runoja ja ajatelmia.
Listamania. Osaan luetella kymmenen typerintä tapaa kuolla ja 10-listoja kaikista muistakin älyttömistä aiheista.
National Geographicin 100 parasta kuvaa. On muuten hyviä ja puhuttelevia kuvia.
Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Vaikka joiltain osin en kaikkea allekirjoitakaan, niin aika usein sitä lukiessa löytää paljon yhtäläisyyksiä lapsen käyttäymisestä eri ikäkausina. Vertaistukea ja ihan käytännön "ohjeitakin". Naseva.
(Ajattelin listata vielä 5 typerintä kirjaa mitä minulla on. Sen listan ehdoton ykkönen on Bhaktijooga-kirja. Tulin ostaneeksi sen joltain hapsutukalta Helsingissä. Kaikki viimeiset 30 markkaani maksoin siitä ja meinasin v***u kuolla nälkään. Hengenravinto on tärkeää, mutta ei se silti ole tärkeämpää kuin oikea leipä! Kirjassa itsessään ei mitään vikaa ole, mutta aina se muistuttaa minua typeryydestäni.)
Joo. Otin noista kirjoista illalla kuvia, mutta minäpä olenkin niin näppärä, että saan mattapinnoistakin otettua niin häikäiseviä kuvia, että... Eli ne jää nyt julkaisematta.
Ja sitten vielä yksi juttu. Susikairassa on tänään semmoinen tuonelan myrsky, että jos näette illalla taivaanrannassa savumuodostelmia, niin akka se vaan yrittää savumerkkiblogata. On nimittäin neljättä kertaa sähköt poikki ja arvannettekin, että koneiden käynnistely on jo ihan kerran päivässä aika tuskastuttavaa, niin mitä se sitten on, kun sitä tekee sen viidettä kertaa...
Vaan olipahan myrsky tehnyt jotain hyvääkin. Rojauttanut nurin hopparikoivun. Eipä tarvitse enää jarrutella senkään kohdalla. Semmoinen iso ja paksu koivu, ihan tien vieressä suojatien kohdalla! Kerran hirvittävässä vesisateessa viittoilin sille koivulle, että: "Menes nyt vaan ihan rohkeesti siitä tien yli..." Uskotteko, että se runko näytti sateella ja ilman silmälaseja ihan hopparihousupojalta. Havahduin vasta, kun takana tuleva auto piippaili kiihkeästi.
Linkittelen sitten myöhemmin ja yritän ottaa kelpoisia kuvia, mutta nyt on pakko yrittää pukata tämä kirjoitus julkaisuun. Haastan mukaan: Tirlittan, Tainan-Rapakon takaa, Lapin taikaa (joka olikin reippaana tyttönä jo napannut haasteen ja tehnytkin:)), Hehkuvaisen ja Aimon. Juuri teidän kirjamakunne kiinnostaa! Ilmoittelen haasteesta jossain sähköllisessä välissä ja linkittelen kans! Katsokaa ja hämmästykää, olen näpytellyt tätä kohta 4 tuntia. (Kävin kyllä kirpparillakin välissä.)
S.A.
27.5.09
Melkein K-18.
Isot, mutta varsinkin pienet pojat ovat tarkkoja "aarteistaan". C on nyt siinä iässä, että tämä pieni ero tyttöjen ja poikien välillä kiinnostaa kovasti. Omia aarteita tutkitaan hartaasti ja aamuisin ensimmäisenä tarkistetaan ovathan vehkeet edelleen kalsareissa, eivätkä mystisesti kadonneet yön aikana. Asiaan (ikään) kuuluvaa tiedustelua esitetään mitä kummallisimmissa tilanteissa. Kassaneidiltä voi nakkipaketin oston yhteydessä smalltalkina kysäistä: Onko neiti tyttö vai poika?
15-16 vuotiailta tytöiltä on saunareissun yhteydessä tarkistettava:
C: Onko sulla tissit?
Tyttö: ...on...
C: Onko sulla pippeli?
Tyttö: ...ei...
C: Mikä sulla on?
Tyttö: ...pimppi...
C: No näytä!
Omia aarteitaan ihastellessaan on hyvä perehtyä nimityksiin.
C: Mitkä nämä on?
Äiti: Kivekset.
C: Eikä ole!
Äiti: On ne.
C: Kivekset on ulkona.
Äiti: No, mitkä ne sinun mielestäsi ovat?
C: Pippelin tissit!
Niinpä. Mitäpä siihen on lisättävää äidillä?
S.A.
15-16 vuotiailta tytöiltä on saunareissun yhteydessä tarkistettava:
C: Onko sulla tissit?
Tyttö: ...on...
C: Onko sulla pippeli?
Tyttö: ...ei...
C: Mikä sulla on?
Tyttö: ...pimppi...
C: No näytä!
Omia aarteitaan ihastellessaan on hyvä perehtyä nimityksiin.
C: Mitkä nämä on?
Äiti: Kivekset.
C: Eikä ole!
Äiti: On ne.
C: Kivekset on ulkona.
Äiti: No, mitkä ne sinun mielestäsi ovat?
C: Pippelin tissit!
Niinpä. Mitäpä siihen on lisättävää äidillä?
S.A.
26.5.09
Kelvottomien Vanhempien Kerho.
Silläkin uhalla, että kirjoituksen johdosta kaikki lukijani häviävät taivaan tuuliin, aion paljastaa kuinka huonoja vanhempia me Ukon kanssa oikeasti olemme.
Jo ihan A:n syntymästä lähtien jonkun instanssin olisi pitänyt puuttua tähän menoon. A:lla oli synnynnäinen sydänvika ja meidät passitettiin kotiin ohjeilla: Jos lapsi menee omituisen väriseksi tai nukkuu liian hyvin, teidän on tultava välittömästi sairaalaan. No, A oli silloin ja on edelleen hyväuninen. Myöskään pyynnöstäni huolimatta sairaalalla ei ollut tarjota sydänviatonta verrokkilasta mukaan. Mistä sen voi tietää mikä on omituisen värinen vastasyntynyt? No, henkiin se jäi kuitenkin. 3 kuukauden neuvolaan menimme pulkalla, kun autoa ei ollut. Kotimatkalla oli iso ylämäki ja sen jälkeen alamäki. Minä kiskoin pulkkaan topattua kääröä hiki päässä ylämäkeen ja alamäen koittaessa tyhjä pulkka huilasi ohitseni. Olin tiputtanut lapseni. Juoksujalkaa takaisin ja siellähän se käärö makasi umpiunessa jalkakäytävällä. Lapsriepu kyytiin ja uudelleen kotia kohti.
Kerran unohdimme Ukon kanssa hakea B:n hoidosta. Siis kotiin tultiin töistä ja kahvit keiteltiin ja yhtäkkiä! Herttinen sentään! Missä on lapsi?! Nolona puoli tuntia myöhässä hoitoon ja varovainen pyyntö, että yrittäisivät soittaa meille vanhemmille jatkossa, kun tätä todella saattaa tapahtua vastaisuudessakin. Täti vakuutti, että kyllä vanhempia yritetään tavoitella ennen sosiaaliviranomaisia.
Vasta ohjeistimme B:n uintiviikon ensimmäisen aamun persiilleen ihan kunnolla. Kouluun poika laitettiin yhdeksäksi- piti mennä 10:ksi- ei uimakamppeita mukana- poika palasi hakemaan kotoa uimakamppeita- ja käskystäni meni uimahallille- josta soitti itku kurkussa kymmeneltä, että mitä hän täällä tekee, kun uintivuoro alkaa vasta 12.30. Lapsi sai palata kotiin vielä kerran hakemaan pyörän ja kypärän, koska nekin kuuluivat uintipäivän varustukseen. Kaikki tämä oli kerrottu lapussa, joka oli jääkaapin ovessa... mutta nämä onnettomat vanhemmat eivät ymmärtäneet lukemaansa.
Ja mistä tämäkin kirjoitus alkoi? No juuri lopetin puhelun opettajalle, jossa kerroin hukanneeni lapsen kokeen. Eli sitä ei ikäänkuin palauteta allekirjoitettuna huomenna. Niin, että voi laittaa sinne liitutaululle äidin nimen perään tuhannennen rikemerkin.
(Säälivän hymyn kyllä kuulee puhelimesta, kuulee sen.)
KVK:n puheenjohtaja S.A.
Jo ihan A:n syntymästä lähtien jonkun instanssin olisi pitänyt puuttua tähän menoon. A:lla oli synnynnäinen sydänvika ja meidät passitettiin kotiin ohjeilla: Jos lapsi menee omituisen väriseksi tai nukkuu liian hyvin, teidän on tultava välittömästi sairaalaan. No, A oli silloin ja on edelleen hyväuninen. Myöskään pyynnöstäni huolimatta sairaalalla ei ollut tarjota sydänviatonta verrokkilasta mukaan. Mistä sen voi tietää mikä on omituisen värinen vastasyntynyt? No, henkiin se jäi kuitenkin. 3 kuukauden neuvolaan menimme pulkalla, kun autoa ei ollut. Kotimatkalla oli iso ylämäki ja sen jälkeen alamäki. Minä kiskoin pulkkaan topattua kääröä hiki päässä ylämäkeen ja alamäen koittaessa tyhjä pulkka huilasi ohitseni. Olin tiputtanut lapseni. Juoksujalkaa takaisin ja siellähän se käärö makasi umpiunessa jalkakäytävällä. Lapsriepu kyytiin ja uudelleen kotia kohti.
Kerran unohdimme Ukon kanssa hakea B:n hoidosta. Siis kotiin tultiin töistä ja kahvit keiteltiin ja yhtäkkiä! Herttinen sentään! Missä on lapsi?! Nolona puoli tuntia myöhässä hoitoon ja varovainen pyyntö, että yrittäisivät soittaa meille vanhemmille jatkossa, kun tätä todella saattaa tapahtua vastaisuudessakin. Täti vakuutti, että kyllä vanhempia yritetään tavoitella ennen sosiaaliviranomaisia.
Vasta ohjeistimme B:n uintiviikon ensimmäisen aamun persiilleen ihan kunnolla. Kouluun poika laitettiin yhdeksäksi- piti mennä 10:ksi- ei uimakamppeita mukana- poika palasi hakemaan kotoa uimakamppeita- ja käskystäni meni uimahallille- josta soitti itku kurkussa kymmeneltä, että mitä hän täällä tekee, kun uintivuoro alkaa vasta 12.30. Lapsi sai palata kotiin vielä kerran hakemaan pyörän ja kypärän, koska nekin kuuluivat uintipäivän varustukseen. Kaikki tämä oli kerrottu lapussa, joka oli jääkaapin ovessa... mutta nämä onnettomat vanhemmat eivät ymmärtäneet lukemaansa.
Ja mistä tämäkin kirjoitus alkoi? No juuri lopetin puhelun opettajalle, jossa kerroin hukanneeni lapsen kokeen. Eli sitä ei ikäänkuin palauteta allekirjoitettuna huomenna. Niin, että voi laittaa sinne liitutaululle äidin nimen perään tuhannennen rikemerkin.
(Säälivän hymyn kyllä kuulee puhelimesta, kuulee sen.)
KVK:n puheenjohtaja S.A.
25.5.09
Sata salamaa iskee tulta.
Hahaa:D Jos ei lapset tappele viikonloppuna, niin vanhemmat voivat hoitaa sen puolen. Lauantaina otettiin Ukon kanssa oikein huolella yhteen. Ja kuulkaa, voin tällä kertaa ihan käsi sydämellä sanoa, etten käyttäytynyt mitenkään provosoivasti tai yrittänyt millään tavoin edesauttaa riidan syntyä. Vaan ihan Ukko itse järjesti semmoista draamaa, että aluksi luulin kyseessä olevan huonon pilan, joka osoittautui valitettavasti aivan todeksi.
Minun kontolleni jäi lähinnä suun auki pitäminen ja toteaminen, että "rinnallasi C:kin alkaa vaikuttaa aikuismaiselta ja varsin tasapainoiselta yksilöltä..." Menemättä sen syvemmälle riidan syövereihin, hoidimme sen varsin tyylipuhtaasti huutamisineen, mököttämisineen, puhelakkoineen ja mulkoiluineen. Nukuin mielenosoituksellisesti viltin alla sohvalla ja heräsin niska jäykkänä sohvalle toimitettuun aamupalaan, sekä vilpittömään anteeksipyyntöön: "Anteeksi, käyttäydyin eilen todella typerästi." Siihen saatoin vastata vain, että: "Rakkaani, hämmästykseksesi voin todeta tähän vain, että olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Käyttäydyit todella typerästi."
Isot pojat ehtivät jossain välissä kysellä aiommeko avioerota. Vastasin, että: "Ei suinkaan, tässä vaan tapellaan, niinhän tekin välillä teette." Tosin mieleni huusi, että: "Totta perkeleessä avioerottaisiin, jos tuolla riittäisi älykkyysosamäärä oman nimensä kirjoittamiseen niihin eropapereihin, mutta turha toivo!"
Sunnuntaina sain sitten olla aikalailla rauhassa ja lueskella kirjaa pihalla. Sen verran ryhdistäydyin, että leikkasin Agrimarketin lehdestä söpöisen kasvihuoneen kuvan ja laitoin sen näyttävästi jääkaapin oveen muistuttamaan siitä, että minua kohdeltiin kaltoin ja olen edelleen *pikkuriikkisen* nyreissäni. Kasvihuone pihalla saattaisi muuttaa asiaa jonkin verran...
Mutta tosipuheessa, kaikki hyvin ja ilma on ukkosen jälkeen puhtaampaa;) Jos jollakulla tulee mieleen jotain korjattavaa minun käytöksessäni, niin sitä ei kannata tämän blogin kommenttilaatikkoon rustata. Nih!
S.A.
Ps. Uskalikko B kokeili vielä onneaan illalla saunassa ja totesi, että: "Äiti, sä voisit kyllä hakea siihen Suurin Pudottaja-kilpailuun..."
Minun kontolleni jäi lähinnä suun auki pitäminen ja toteaminen, että "rinnallasi C:kin alkaa vaikuttaa aikuismaiselta ja varsin tasapainoiselta yksilöltä..." Menemättä sen syvemmälle riidan syövereihin, hoidimme sen varsin tyylipuhtaasti huutamisineen, mököttämisineen, puhelakkoineen ja mulkoiluineen. Nukuin mielenosoituksellisesti viltin alla sohvalla ja heräsin niska jäykkänä sohvalle toimitettuun aamupalaan, sekä vilpittömään anteeksipyyntöön: "Anteeksi, käyttäydyin eilen todella typerästi." Siihen saatoin vastata vain, että: "Rakkaani, hämmästykseksesi voin todeta tähän vain, että olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Käyttäydyit todella typerästi."
Isot pojat ehtivät jossain välissä kysellä aiommeko avioerota. Vastasin, että: "Ei suinkaan, tässä vaan tapellaan, niinhän tekin välillä teette." Tosin mieleni huusi, että: "Totta perkeleessä avioerottaisiin, jos tuolla riittäisi älykkyysosamäärä oman nimensä kirjoittamiseen niihin eropapereihin, mutta turha toivo!"
Sunnuntaina sain sitten olla aikalailla rauhassa ja lueskella kirjaa pihalla. Sen verran ryhdistäydyin, että leikkasin Agrimarketin lehdestä söpöisen kasvihuoneen kuvan ja laitoin sen näyttävästi jääkaapin oveen muistuttamaan siitä, että minua kohdeltiin kaltoin ja olen edelleen *pikkuriikkisen* nyreissäni. Kasvihuone pihalla saattaisi muuttaa asiaa jonkin verran...
Mutta tosipuheessa, kaikki hyvin ja ilma on ukkosen jälkeen puhtaampaa;) Jos jollakulla tulee mieleen jotain korjattavaa minun käytöksessäni, niin sitä ei kannata tämän blogin kommenttilaatikkoon rustata. Nih!
S.A.
Ps. Uskalikko B kokeili vielä onneaan illalla saunassa ja totesi, että: "Äiti, sä voisit kyllä hakea siihen Suurin Pudottaja-kilpailuun..."
22.5.09
Enttententtenteelikamentten!
Hiphei! Tiiättekö mitä mie ajattelin tehä? No järjestää valemaanantain kunniaksi ARVONNAN! Jotenkin sitä on niin järisyttävän hyvällä tuulella, kun mieli on maanantaissa, vaikka oikeasti onkin perjantai! Jippijei! Sitten toinen juttu on se, että blogilistalla Susikairan on lisännyt suosikikseen 33 ja tuossa sivu lokerossa 17, niin minun hyvin lyhyen perskoulumatematiikan mukaan niistä tulee jokseenkin napakka 50 yhteensä. Jätän täysin huomioimatta sen tosiasian, että blogilistalla ja tuossa sivulla saattaa olla samoja lukijoita. Saa Susikairassa poiketa molempia polkuja pitkin, niin kerta! :D
Eli jättämällä jäljen käynnistään osallistuu arvontaan... Osallistumisaikaa on vaikkapa tuonne kuun loppuun asti eli 31.5. 2009. Muuten olisin täräyttänyt heti tälle illalle arvonnan, mutta sehän olisi epistä niitä kohtaan, jotka on vaikkapa päättäneet lähteä mökkeilemään. Ne, jotka julkeavat olla reilun viikon poissa blogittamasta, niin jäävät kyllä näistä arpajaisista ulkopuolelle- mutta te oottekin kuitenkin jossain aurinkorannoilla käristämässä nahkaanne, joten nauttikaa olostanne siellä :)
Että semmoista! Vähänkö jännää! 8D
Eli jättämällä jäljen käynnistään osallistuu arvontaan... Osallistumisaikaa on vaikkapa tuonne kuun loppuun asti eli 31.5. 2009. Muuten olisin täräyttänyt heti tälle illalle arvonnan, mutta sehän olisi epistä niitä kohtaan, jotka on vaikkapa päättäneet lähteä mökkeilemään. Ne, jotka julkeavat olla reilun viikon poissa blogittamasta, niin jäävät kyllä näistä arpajaisista ulkopuolelle- mutta te oottekin kuitenkin jossain aurinkorannoilla käristämässä nahkaanne, joten nauttikaa olostanne siellä :)
Että semmoista! Vähänkö jännää! 8D
Aamupalalla keskusteltua.
A: Tiiätsä äiti mitä?
Äiti: No?
A: Ihmisen voi syödä. Ihmisessä on lihaa.
Äiti: No niin voi periaatteessa, mutta väittävät ihmisen lihaa pahan makuiseksi. Ja taitaa olla harvassa ne ihmiset, jotka pystyisivät toisiaan syömään... (Pikainen tarkistuskatselmus. Huh. Myös C on vielä yhtenä kappaleena.)
A: Kuka voisi syödä ihmistä?
Äiti: No on tapahtunut sellaisia onnettomuuksia. Esim. lentokone on tipahtanut vuoristoon ja sieltä ei pääse pois millään. Ihmisessä on niin vahva henkiinjäämisvietti, että semmoisessa tilanteessa mahdollisesti pystyisi toimimaan siten.
A: Yöäk. En mä pystyis.
Äiti: Ei kukaan pysty ennalta sanomaan mihin pystyisi tai ei pystyisi. Sen voi sanoa vasta sitten, kun on ollut sellaisessa tilanteessa. Ihminen pystyy taipumaan aika uskomattomiin suorituksiin tilanteen niin vaatiessa.
A: Niin kai. Mutta silti yööööök.
Äiti: No, ei se kyllä minustakaan hyvältä kuulosta.
B: Höpönlöpön. Jos pitäisi syödä toisia ihmisiä, niin silloin ei ole kyllä käyttänyt kaikkia konsteja.
Äiti: ???
B: Kuule kyllä MINÄ tiedän kuka on joutunut pahoihin pinteisiin, eikä sen ole KOSKAAN tarvinnut syödä kavereita.
Äiti ja A: ???
B: James Bond.
Äiti: ...Niin, juuri niin. Viekäähän murokulhot tiskiin ja olkaa reippaita koulussa, älkääkä syökö luokkakavereita, vaikka uutisissa sanottiinkin kouluruoan olevan lähes laittoman huonoa.
S.A.
Ps. Valmistelisinko huomisaamuksi esitelmän kannibaaleista?
Äiti: No?
A: Ihmisen voi syödä. Ihmisessä on lihaa.
Äiti: No niin voi periaatteessa, mutta väittävät ihmisen lihaa pahan makuiseksi. Ja taitaa olla harvassa ne ihmiset, jotka pystyisivät toisiaan syömään... (Pikainen tarkistuskatselmus. Huh. Myös C on vielä yhtenä kappaleena.)
A: Kuka voisi syödä ihmistä?
Äiti: No on tapahtunut sellaisia onnettomuuksia. Esim. lentokone on tipahtanut vuoristoon ja sieltä ei pääse pois millään. Ihmisessä on niin vahva henkiinjäämisvietti, että semmoisessa tilanteessa mahdollisesti pystyisi toimimaan siten.
A: Yöäk. En mä pystyis.
Äiti: Ei kukaan pysty ennalta sanomaan mihin pystyisi tai ei pystyisi. Sen voi sanoa vasta sitten, kun on ollut sellaisessa tilanteessa. Ihminen pystyy taipumaan aika uskomattomiin suorituksiin tilanteen niin vaatiessa.
A: Niin kai. Mutta silti yööööök.
Äiti: No, ei se kyllä minustakaan hyvältä kuulosta.
B: Höpönlöpön. Jos pitäisi syödä toisia ihmisiä, niin silloin ei ole kyllä käyttänyt kaikkia konsteja.
Äiti: ???
B: Kuule kyllä MINÄ tiedän kuka on joutunut pahoihin pinteisiin, eikä sen ole KOSKAAN tarvinnut syödä kavereita.
Äiti ja A: ???
B: James Bond.
Äiti: ...Niin, juuri niin. Viekäähän murokulhot tiskiin ja olkaa reippaita koulussa, älkääkä syökö luokkakavereita, vaikka uutisissa sanottiinkin kouluruoan olevan lähes laittoman huonoa.
S.A.
Ps. Valmistelisinko huomisaamuksi esitelmän kannibaaleista?
21.5.09
Navigaattori ja mysteeri.
Onko teille käynyt niin, että kun olette saaneet jotain, olette saaneetkin paljon enemmän kuin osasitte odottaa? Juuh. Minulle kävi juuri niin. Sain polkupyörän, sellaisen ihanan vanhan mummopyörän, jossa ei ole vaihteita eikä mitään typeriä käsijarruja. Ja mitä tässä aarteessa oli ekstrana? Navigaattori! Juuri sellainen tyyliini sopiva! (Sipulixille terkut sinne ison kylän raitille, että ei siellä Pamelaa tartte, tämmöinen karvalakkimallin navigaattori on oikein kelpoisa ja ainahan sitä voi ajella sinne minne kaikki muutkin on menossa:))
Päivän kysymys esitettäköön kuvamuodossa, käytetään Boratin sanoja: What iiis thiiis? Sen tiedän, että jostain se on tullut (olen sen jostain saanut tahi ryövännyt) ja viime kesänä tässä ei ollut mitään, mutta mikähän tästä on tänä kesänä tulossa? Kaikki kasveja tuntevat henkilöt- apua!? Onko tämä joku oikea kasvi vai varjelenko rikkaruohoa? Nuo lehden alapinnat on tuommoiset violetit. Jos se onkin rikkaruoho, niin sievältä se näytää. Annetaan sillekin kanankakkaa.
S.A.
Päivän kysymys esitettäköön kuvamuodossa, käytetään Boratin sanoja: What iiis thiiis? Sen tiedän, että jostain se on tullut (olen sen jostain saanut tahi ryövännyt) ja viime kesänä tässä ei ollut mitään, mutta mikähän tästä on tänä kesänä tulossa? Kaikki kasveja tuntevat henkilöt- apua!? Onko tämä joku oikea kasvi vai varjelenko rikkaruohoa? Nuo lehden alapinnat on tuommoiset violetit. Jos se onkin rikkaruoho, niin sievältä se näytää. Annetaan sillekin kanankakkaa.
S.A.
20.5.09
Hyvää(?) huomenta.
A:lla on pettämätön tyyli avata aamut...
- Äiti?
- No?
- Tiiätkö, mulla menee jotenki jännästi niinku päivät sekasin.
- No, miten niin? (Osaan jo odottaa jotain todella "ilahduttavaa")
- No se äikän koe, joka mun mielestä olis vasta perjantaina ni se oliki jo eilen!
- ...No se varmaan meni sitten tosi hyvin... (kiljuntaa ja kiroilua äidin päässä)
C:n aamu...
Ohikulkiessaan läpsäisee B:tä poskelle. Iskä komentaa pyytämään anteeksi ja C pyytääkin, mutta Iskältä. Iskä sanoo: "Pyydä anteeksi B:ltä, sitähän sinä löit!" Mitä tekee C? Ei suinkaan pyydä anteeksi B:ltä vaan läpsäisee myös Iskää. Eipä mennyt sitten sekään anteeksipyyntö hukkaan.
B:n aamu sentään oli kohtuullisen onnistunut, vaikka saikin syyttä suotta köniin.
Äsh, minä lähden töihin. Tästä tulee varmasti hauska päivä, kun nyt on jo pinna niin piukeana, että korvissa soi.
Onneksi on naisten saunailta illalla *leveä hymy*
S.A.
- Äiti?
- No?
- Tiiätkö, mulla menee jotenki jännästi niinku päivät sekasin.
- No, miten niin? (Osaan jo odottaa jotain todella "ilahduttavaa")
- No se äikän koe, joka mun mielestä olis vasta perjantaina ni se oliki jo eilen!
- ...No se varmaan meni sitten tosi hyvin... (kiljuntaa ja kiroilua äidin päässä)
C:n aamu...
Ohikulkiessaan läpsäisee B:tä poskelle. Iskä komentaa pyytämään anteeksi ja C pyytääkin, mutta Iskältä. Iskä sanoo: "Pyydä anteeksi B:ltä, sitähän sinä löit!" Mitä tekee C? Ei suinkaan pyydä anteeksi B:ltä vaan läpsäisee myös Iskää. Eipä mennyt sitten sekään anteeksipyyntö hukkaan.
B:n aamu sentään oli kohtuullisen onnistunut, vaikka saikin syyttä suotta köniin.
Äsh, minä lähden töihin. Tästä tulee varmasti hauska päivä, kun nyt on jo pinna niin piukeana, että korvissa soi.
Onneksi on naisten saunailta illalla *leveä hymy*
S.A.
19.5.09
Neljänsuora.
Sinut on poimittu ‘miljoonien’ joukosta! (nyt teen kyllä loton, koska minut poimittiin miljoonien joukosta kaksi kertaa=D) Kiitos haasteesta Stansta ja Eeva!
Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.
Haasta haasteeseen mukaan 4 blogiystävääsi.
PIDÄ HAUSKAA!
Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- Teatterilla yleistyömies Janhusena.
- Kaljahanan varressa:) Oli muuten semmoinen käsikäyttöinen hana, ei mikään nappisysteemi.
- Seurakunnan kerhossa ohjaajana.
- Istuttamassa mettää.
Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
- Teho-osasto
- Sairaala/ Uppsalan sairaala =D (jotenkin näihin jäin koukkuun)
- Biisikärpänen
- Luontodokumentit
Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
- Turku (pieni irtiotto arjesta ja ajoimme nuorina kaverin kanssa 1000 km Turkuun syömään hampurilaiset ja 1000 km takaisin kotiin:))
- Posio (nuorina oli pakko päästä isosta kaupungista maalle mökille-irtiottoja joka viikonloppu)
- Vuotso
- Eno
Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
- Tilannehuone
- Blogit ja blogilista
- Työsivut (4 kpl)
- Foreca-sää
Neljä lemppariruokaani ovat: (ilman Deen aiheuttamia rajoitteita ja kuvotuksia)
- Maksapihvit (paaaaaljoooon voissa paistettua sipulia kyytipoikana)
- Lohi (keittona, uunissa, laatikkona, medaljonkeina, ihan miten vaan:))
- Vaaleanpunaruoka (Spaghettia+jauhelihaa vuokaan ja päälle runsaasti ketsupilla maustettua paksua valkokastiketta ja uuniin)
- Poro (keittona, pihveinä, laatikkona, ihan miten vain:))
Olin tämän seuraavan tiputtanut jonnekin välille:)
Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:
- Jossain lämpimässä, Susikairassa on nyt +3, hrrrr.
- Jossain vihreässä paikassa... vaikka kasvihuoneessa.
- Hyvän ystävän kanssa juoruilemassa jossain.
- Vessassa. Tämä onkin helppo toteuttaa;D
Neljä blogiystävää, jotka haastan mukaan:
Purppuran
Pellon pientareella
Alohomoran myrskyn korvasta
Hehkuvaisen (ettei hän nyt vallan jää murehtimaan sammakoita, joita näin kesän kynnyksellä on liikkeellä;))
S.A.
Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.
Haasta haasteeseen mukaan 4 blogiystävääsi.
PIDÄ HAUSKAA!
Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- Teatterilla yleistyömies Janhusena.
- Kaljahanan varressa:) Oli muuten semmoinen käsikäyttöinen hana, ei mikään nappisysteemi.
- Seurakunnan kerhossa ohjaajana.
- Istuttamassa mettää.
Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
- Teho-osasto
- Sairaala/ Uppsalan sairaala =D (jotenkin näihin jäin koukkuun)
- Biisikärpänen
- Luontodokumentit
Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
- Turku (pieni irtiotto arjesta ja ajoimme nuorina kaverin kanssa 1000 km Turkuun syömään hampurilaiset ja 1000 km takaisin kotiin:))
- Posio (nuorina oli pakko päästä isosta kaupungista maalle mökille-irtiottoja joka viikonloppu)
- Vuotso
- Eno
Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
- Tilannehuone
- Blogit ja blogilista
- Työsivut (4 kpl)
- Foreca-sää
Neljä lemppariruokaani ovat: (ilman Deen aiheuttamia rajoitteita ja kuvotuksia)
- Maksapihvit (paaaaaljoooon voissa paistettua sipulia kyytipoikana)
- Lohi (keittona, uunissa, laatikkona, medaljonkeina, ihan miten vaan:))
- Vaaleanpunaruoka (Spaghettia+jauhelihaa vuokaan ja päälle runsaasti ketsupilla maustettua paksua valkokastiketta ja uuniin)
- Poro (keittona, pihveinä, laatikkona, ihan miten vain:))
Olin tämän seuraavan tiputtanut jonnekin välille:)
Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:
- Jossain lämpimässä, Susikairassa on nyt +3, hrrrr.
- Jossain vihreässä paikassa... vaikka kasvihuoneessa.
- Hyvän ystävän kanssa juoruilemassa jossain.
- Vessassa. Tämä onkin helppo toteuttaa;D
Neljä blogiystävää, jotka haastan mukaan:
Purppuran
Pellon pientareella
Alohomoran myrskyn korvasta
Hehkuvaisen (ettei hän nyt vallan jää murehtimaan sammakoita, joita näin kesän kynnyksellä on liikkeellä;))
S.A.
18.5.09
Viikonloppu ohi. Onneksi.
Langetin itselleni nettiarestin. Syy: Aurinko. Perjantain olin reissutöissä ja valmistauduin henkisesti kahden päivän ulkoiluun. Jo vain olemme saaneet aikaan vaikka mitä ja rusketusraitoja. Autoja on pesty, jakoavain on löydetty "tallesta", siis mopo on korjattu. Uutta traktorinkestävää painepesuria on kokeiltu ja on grillattu ja on kylästelty ja on haravoitu ja on rakennettu humalakota ja on koulittu taimia ja on ostettu pakkasia uhmaten orvokkeja. On päästetty lapsi yökylään ja otettu vaihdossa toinen lapsi tilalle; kaikki hyvin, kunhan pääluku pysyy vakiona. On katseltu euroviisuja ja raotettu sen verran nettiä, että ollaan tarkistettu voittaja, koska uni tuli ennen pistelaskun alkua(!). Kaikki esiintyjät sentään ehdittiin nähdä. Ja hymyilyttävin juttu:) On tunnettu ihan pikkiriikkisiä hipaisuja vatsassa!
Mutta ettette nyt luulisi meidän elämän olevan pelkästään ah, tasaista, onnellisia hymyileviä lapsia ja vielä onnellisempia hymyileviä vanhempia täynnä, niin kerron mitä mahtuu edellisten toimien lomaan.
Kiukuttelua ja riitelyä by pojat:
Kunnon kähinään ei tarvita kuin yksi hereillä oleva. Tarpeeksi riidanhaluisena voi haastaa riitaa jopa nukkuvan veljen kanssa. Arvata saattaa, että vielä hetki sitten nukkuva on herätessään jo valmis oikein kunnon kahakkaan. Erotuomari paikalle! Painimatsi ja keltaisen kortin saattelemana jätkät pihalle. Koska kaksi isompaa huomaavat tässä kohdin toimineensa typerästi, he voivatkin liittoutua ja aloittaa sakinhivutuksen nuorinta kohtaan. Mainio keino siihen on: lukkiutua kesäkuplaan ja jättää pienin ulkopuolelle- viimeistely hoidetaan huudoilla: "Me lähetään mummolaan! Sä et pääse mukaan!"
3-vuotias taas ei osaa ajatella sitä, että kupla on seisontavakuutuksessa, hajalla ja kuskeilla ei ole ajokorttia saatika, että sitä kuplaa kukaan saisi siitä huolimatta käyntiin. Ja vaikka saisikin, niin polttoaine tuskin riittäisi kotipihaa kauemmas. A:n ja B:n tehtävä on kuitenkin onnistuneesti suoritettu- C huutaa mahallaan nurmikolla krokotiilin kyyneleet poskilla.
Seuraavaksi voidaankin kahakoida taas ihan keskenään, siis A ja B. Kamppaaminen, taklaaminen ja mailan ryövääminen soveltuu kipinäksi. Roihahdus saadaan aikaan heittämällä riitakaverin kenkä katolle. En osa vieläkään suhtautua oikein millään tavalla ilmoitukseen: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Punaista korttia vilautellaan. Kun saadaan valjastettua tämä kihinä koti-/pihatöihin niin luontevaa on ohi kulkiessaan kipata toisen työntämä kottikärrykuorma nurin. Aina, ihan aina tämmöisinä päivinä tulee mieleen mummon sanonta: "On kuin Piru-Erkki maailmanlopun edellä!"
Ruokailun lähestyessä voidaan valmistella kunnon rähinät jo hyvissä ajoin etukäteen huutamalla: "Mulle pitkäpiikkinen haarukka!" (Niin, kun sattumoisin on yksi haarukka eri sarjaa kuin muut, niin siitä on tehty oikein vakiokiistakapula meillä)... Tässä vaiheessa erotuomari ilmoittaa iskevänsä pitkäpiikkisen haarukan seuraavan jästipään silmään, joka uskaltaa yhtään poikkipuolista sanaa edes miettiä.
Tässäpä näitä perhe-elämän huippuhetkiä teille taas. Voisin ajatella, että turnausväsymys painaa pojilla puntissa ja lähellä siintävä kesäloma kutkuttaa jo mieltä... Höpöhöpö! Kauhulla mietin tulevaa kesää ja niitä huudon kyllästämiä puheluita, joita tulen töihin saamaan: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Loppukesästä osaan varmaan jo suhtautua siihen jollakin tavalla. Ja 4. heinäkuuta pidetään pitkäpiikkisen haarukan hautajaiset. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta millä äiti kaivaa oliivinsa purkista. Ei ainakaan sillä pitkäpiikkisellä haarukalla.
Joskus maanantait on parhaita päiviä;)
S.A.
Ps. Humalakota on humalakasveista ja risuista kasattu kota, ei mikään "ykshi-olut-viellä-maja".
Pps. Traktorinkestävä painepesuri kestää sen, että sen päältä ajetaan traktorilla. Ei meillä ole traktoria, mutta koska meidän pihalla tapahtuu muutenkin outoja asioita, voi olla aivan hyvä varautua myös tämmöisiin onnettomuuksiin etukäteen.
Mutta ettette nyt luulisi meidän elämän olevan pelkästään ah, tasaista, onnellisia hymyileviä lapsia ja vielä onnellisempia hymyileviä vanhempia täynnä, niin kerron mitä mahtuu edellisten toimien lomaan.
Kiukuttelua ja riitelyä by pojat:
Kunnon kähinään ei tarvita kuin yksi hereillä oleva. Tarpeeksi riidanhaluisena voi haastaa riitaa jopa nukkuvan veljen kanssa. Arvata saattaa, että vielä hetki sitten nukkuva on herätessään jo valmis oikein kunnon kahakkaan. Erotuomari paikalle! Painimatsi ja keltaisen kortin saattelemana jätkät pihalle. Koska kaksi isompaa huomaavat tässä kohdin toimineensa typerästi, he voivatkin liittoutua ja aloittaa sakinhivutuksen nuorinta kohtaan. Mainio keino siihen on: lukkiutua kesäkuplaan ja jättää pienin ulkopuolelle- viimeistely hoidetaan huudoilla: "Me lähetään mummolaan! Sä et pääse mukaan!"
3-vuotias taas ei osaa ajatella sitä, että kupla on seisontavakuutuksessa, hajalla ja kuskeilla ei ole ajokorttia saatika, että sitä kuplaa kukaan saisi siitä huolimatta käyntiin. Ja vaikka saisikin, niin polttoaine tuskin riittäisi kotipihaa kauemmas. A:n ja B:n tehtävä on kuitenkin onnistuneesti suoritettu- C huutaa mahallaan nurmikolla krokotiilin kyyneleet poskilla.
Seuraavaksi voidaankin kahakoida taas ihan keskenään, siis A ja B. Kamppaaminen, taklaaminen ja mailan ryövääminen soveltuu kipinäksi. Roihahdus saadaan aikaan heittämällä riitakaverin kenkä katolle. En osa vieläkään suhtautua oikein millään tavalla ilmoitukseen: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Punaista korttia vilautellaan. Kun saadaan valjastettua tämä kihinä koti-/pihatöihin niin luontevaa on ohi kulkiessaan kipata toisen työntämä kottikärrykuorma nurin. Aina, ihan aina tämmöisinä päivinä tulee mieleen mummon sanonta: "On kuin Piru-Erkki maailmanlopun edellä!"
Ruokailun lähestyessä voidaan valmistella kunnon rähinät jo hyvissä ajoin etukäteen huutamalla: "Mulle pitkäpiikkinen haarukka!" (Niin, kun sattumoisin on yksi haarukka eri sarjaa kuin muut, niin siitä on tehty oikein vakiokiistakapula meillä)... Tässä vaiheessa erotuomari ilmoittaa iskevänsä pitkäpiikkisen haarukan seuraavan jästipään silmään, joka uskaltaa yhtään poikkipuolista sanaa edes miettiä.
Tässäpä näitä perhe-elämän huippuhetkiä teille taas. Voisin ajatella, että turnausväsymys painaa pojilla puntissa ja lähellä siintävä kesäloma kutkuttaa jo mieltä... Höpöhöpö! Kauhulla mietin tulevaa kesää ja niitä huudon kyllästämiä puheluita, joita tulen töihin saamaan: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Loppukesästä osaan varmaan jo suhtautua siihen jollakin tavalla. Ja 4. heinäkuuta pidetään pitkäpiikkisen haarukan hautajaiset. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta millä äiti kaivaa oliivinsa purkista. Ei ainakaan sillä pitkäpiikkisellä haarukalla.
Joskus maanantait on parhaita päiviä;)
S.A.
Ps. Humalakota on humalakasveista ja risuista kasattu kota, ei mikään "ykshi-olut-viellä-maja".
Pps. Traktorinkestävä painepesuri kestää sen, että sen päältä ajetaan traktorilla. Ei meillä ole traktoria, mutta koska meidän pihalla tapahtuu muutenkin outoja asioita, voi olla aivan hyvä varautua myös tämmöisiin onnettomuuksiin etukäteen.
14.5.09
Ärsynärsyn-valivali.
Hehkulta nappasin tämän ja koska olen noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin tässä purnaamisessa, vittuilussa ja rähinöinnissä, niin mikäs minulle paremmin sopisi kuin negatiivisuushaaste:D
Eli nyt saa luvan kanssa ruotia kaikkea mikä on persiillään ja ihan on valmiit aihealueetkin laadittu. Täältä pesee!
1. Nimessäni: Etunimeni on ihan suomalainen, mutta vähän harvinaisempi. Eniten siinä ärsyttää se, että ihmisillä on tapana kuvitella sen olevan lyhenne jostain toisesta nimestä. Vrt. Jos nimeni olisi Niina, niin sitä yritettäisiin väkisin sovitella Anniinaksi tms. Toinen nimeni on kaunis ja siitä olen pitänyt aina. Sukunimeni (tämä avioliiton mukana tullut) on tylsän tavallinen. Tyttönimestäni pidin sen erikoisuuden takia. Väliviivanimestä olisi tullut liian pitkä ja otin sitten Ukon sukunimen. Jos pitäisi vielä joskus vaihtaa sukunimeä, niin ehkä yrittäisin saada mummoni tyttösukunimen, joka on aivan suomalainen, mutta erikoinen ja niin harvinainen, ettei sen nimisiä ole kuin yksi enää.
2. Kasvoissani: Nenä ärsyttää. Äidin puolelta peritty tuulenhalkoja. Iso, aika leveä. Suuret sieraimet. Hampaat. Yläetuhampaat on vinot. Huonoina päivinä mietin korvaisiko tapaturmavakuutus, jos kaatuisin hampaat edellä rappuralliin. Parempina päivinä pidän niitä persoonallisina. Pisamat, jotka eivät suinkaan ole kivasti nenällä vaan silmien ympärillä. Aaargh!
3. Vartalossani: Paksut pohkeet ärsyttää eniten. Niin ja pitkä selkä! Lyhyet paksut jalat ja pitkä huonoryhtinen selkä:O Repikää siitä riemua!
4. Luonteessani: Tällä hetkellä voimissaan pauhaava rähinöitsijä. Ihan tavalliseen ystävällisesti esitettyyn kysymykseen esim. kaupassa... "Saisiko olla muuta?" Mieleni ehtii keksiä kymmenen kärkästä ja vittumaista vastausta: "No mitä luulet tulisiko muuta? Jos mulla nyt on tässä tämä jäätelö vain käsissäni, niin ei kuule tule muuta!!!" Onneksi kieleni ei ehdi mieleni mukaan ja tottumuksesta kieleni muotoilee vastauksen: "No, ei nyt tule muuta, mutta kyllä minä viimeistään tuossa oven ulkopuolella muistan mitä muuta minun pitikään ostaa...:)"
5. Vaatekaapissani: Hikikainalopaidat. Ne jotka eivät haise hielle, kun ne aamulla pukee, mutta viimeistään tunnin päästä itselläkin yrkkä lentää, kun kainalot haisee aivan järkyttävälle. Keinokuituisten slimfitpaitojen suunnittelijan saa ampua ladon takana. Kusenpolttamat (anteeksi ruma, mutta ah, niin kuvaava sana) virttyneet alushousut.
6. Kotonani: Ikuinen epäjärjestys. Liikaa tavaraa. Liikaa tasoja, joihin voi hetkeksi laskea jonkin käsistään. Vielä viikon päästäkin ne tavarat odottelevat pääsyä oikealle paikalleen. Niin ja se ovettomuus raivostuttaa.
7. Työssäni: Epäselvästi itseään ilmaisevat ihmiset. Isojen yritysten tyhjänpäiväinen veivaaminen ja asioiden hankalaksi tekeminen. Miten (liuta kirosanoja) monta palaveria täytyy pitää yhden simppelin asian tiimoilta? Miksi yk-sin-ker-tai-si-a asioita pitää tarkistaa/ottaa selvää/kysyä/jättää pohdintaan???? Näköjään mitä suurempi yritys, sen suuremmalla todennäköisyydellä toiminta on aivan käsittämättömän tehotonta ja hidasta.
8. Ystävissäni: Ei mikään. Olen osannut valita ystäväni hyvin:D
9. Perheessäni:
A: Haaveilija, jolla kestää kaiken tekeminen aivan liian kauan! Helposti tyhmyyksiin houkuteltavissa.
B: Täydellisyyden tavoittelija, jolle ei riitä mikään sinne päin, vaan kaiken on oltava ihan justiinsa! Ideanikkari, jonka mielikuvitus on vailla vertaa. Tyhmyyksien suunnittelija.
C: Temperamenttinen oman tien kulkija. Raivostuttavan ehdoton (kuuluu tosin ikäänkin). Ei taivuteltavissa kompromisseihin. Myös tyhmyyksien suunnittelija, mutta myös houkuteltavissa yhteistyhmäilyihin.
Ukko: Suunnittelija, jolla suunnittelun ja toteutuksen väli on toisinaan tuskastuttavan pitkä. Motto: Jos voit siirtää jonkun asian tekemisen huomiselle, siirrä se samantien ensi vuoteen.
10. Harrastuksissani: Uinnissa ei ärsytä mikään, muu kuin se, ettei sitä ole tullut harrastettua viime aikoina. Jotenkin pitkät yöunet vievät voiton näissä arpajaisissa. Käsityöt- se, etten osaa mitään ohjeilla, vaan kaikki on omasta päästä tehtyä.
11. Kumppanissa: Ai, tässä oli vielä oikein oma kohtakin missä juputtaa Ukosta? No, se saa kyllä tarpeeksi ryöpytystä minulta, joten jätetään tässä kohtaa hänet rauhaan. Paitsi, että... Voisi se joskus kiinnittää enemmän huomiota mihin pukeutuu! Se 15 vuotta vanha mainos t-paita vaan on auttamattoman karsea, vaikka "se vielä ehjä onkin"...
12. Lemmikissäni/lemmikeissäni: Oh, Remuseni! Nyt tulee turpiin niin, että turkki taipuu.
Ei vainenkaan. Ymmärrän täysin olevani syypää siihen, että koiruus rakastaa karkailua. Jos jotain negatiivista on keksittävä, niin laitetaan se ruokarosvoilu tähän. Kun se tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Meillä on, siis oli, paperipäällysteisiä karkkeja kupissa pöydällä- ollut jo viikon- ja tänään Remu oli sitten huomannut, että nehän voi syökäistä poiskin. Osaa näköjään myös kuoria ne.
13. Kielenkäytössäni: Vaikka voisi tekstien perusteella kuvitella minun kiroilevan paljon, en kiroile kovinkaan paljon. Kielenkäytössäni ehkä ärsyttää eniten terävyys. Väittelytilanteissa isken kovaa ja korkealta vyön alle.
14. Musiikkimaussani: Se, että osaan lukemattoman määrän humppahittejä ulkoa. Sitä paitsi niissä on niin mielikuvitukseton riimittely, että sanat arvaa vaikkei olisi kappaletta koskaan aiemmin kuullutkaan. Muuten musiikkimakuni on niin laaja, että jos jokin alkaa ärsyttää, niin voin sujuvasti vaihtaa toiseen tyyliin.
15. Kotikaupungissani: Tässä Susikairassako? No se, että tämä on ihan hemmetin kaukana kaikesta! Niinku Ikeasta ja Helsingistä esim. Täällä on hyvin arktinen ilmasto, siis täällä ei kasva kuin potut, porkkanat ja vitutus. Täällä on pitkä talvi. Ja kun en liiemmälti välitä lumesta, niin... Täällä on kaikki rakentaneet juuri sen näköisiä tönöjä kuin ovat halunneet ja minne sattuu, että silmiä hivelevää arkkitehtuuria saa hakea. Kerrostalo, kerrostalo, liikekiinteistö, navetta, tiilitalo, mineriittilevytalo, puutalo ja värit on saanut jokainen valita ihan itse. Osa on ostanut jotain maalikaupan hutipurkkeja pari satsia ja vedellyt ihan eriväreillä talon toisen puolen. No, mitäs tuosta valittamaan, eihän sitä pysty katsomaan taloa yhtä aikaa molemmilta puolilta:/
16. Ruokavaliossani: Kas. Tässäkään ei periaatteessa ärsytä muu kuin se, että tällä hetkellä se on aika yksipuolinen. Hedelmiä, marjoja, mehukeittoja, puuroja menee. Lämmin ruoka on suuri kuvotus! Luojan kiitos viimeistään 23 viikon päästä tämä on ohi!
17. Lapsissani: Hitsi! Tuonne aiempaan olisi ilmeisesti pitänyt ruotia omia vanhempia ja sisaruksia, niinkö? Mutta kun ei niissä ole mitään purnattavaa!
18. Naapureissani: Kaikki kuolleet (hautausmaa naapurissa). Ei suuremmin valittamista. Hiljaista porukkaa ja paljon tykkäävät kynttilöistä. Niin ja onhan se kauppakin, niissä ärsyttää se, kun ovat uskovaisia niin sunnuntaisin pitää mennä hakemaan kauempaa toisesta kaupasta se maitopurkki, jos sattuu loppumaan. Tekisivät mokomat töitä sunnuntaisinkin!
19. Nykyisessä elämäntilanteessani: Periaatteessa ok-ei ärsytystä, mutta toisaalta... Haluaisin olla omavarainen pienen maalla sijaitsevan omavaraisen tilan emäntä. Kasvattelisin pottuja ja porkkanoita ja kanoja ja lampaista kehräisin villaa ja huovuttelisin tossuja ja lypsäisin ammuista maidot aamukaffiin suoraan.
20. Tulevaisuudessa: Ärsyttävintä se, ettei tiedä mitä on vaikka 10 vuoden päästä. Olisi kivaa kurkata pikkuisen tulevaisuuteen ja nähdä mitä siellä edessäpäin on:) Toisaalta onneksi sitä ei näe, onpahan jotakin jännitettävääkin!
Hih, olipas hauska olla oikein luvan kanssa nyrjällään! Melkein alkoi naurattaa, kun kaikesta piti löytää myttyjä ja kökköjä! Hyvää torstaita kaikille;) Ottakoon matkaan kuka tahtoo ja jättäkää merkkiä, jos teette tämän, niin mie kaahaan heti lukemaan kuinka huonosti teidän asiat on! niin ja anteeksi kaikki rumat sanat :x
S.A.
Eli nyt saa luvan kanssa ruotia kaikkea mikä on persiillään ja ihan on valmiit aihealueetkin laadittu. Täältä pesee!
1. Nimessäni: Etunimeni on ihan suomalainen, mutta vähän harvinaisempi. Eniten siinä ärsyttää se, että ihmisillä on tapana kuvitella sen olevan lyhenne jostain toisesta nimestä. Vrt. Jos nimeni olisi Niina, niin sitä yritettäisiin väkisin sovitella Anniinaksi tms. Toinen nimeni on kaunis ja siitä olen pitänyt aina. Sukunimeni (tämä avioliiton mukana tullut) on tylsän tavallinen. Tyttönimestäni pidin sen erikoisuuden takia. Väliviivanimestä olisi tullut liian pitkä ja otin sitten Ukon sukunimen. Jos pitäisi vielä joskus vaihtaa sukunimeä, niin ehkä yrittäisin saada mummoni tyttösukunimen, joka on aivan suomalainen, mutta erikoinen ja niin harvinainen, ettei sen nimisiä ole kuin yksi enää.
2. Kasvoissani: Nenä ärsyttää. Äidin puolelta peritty tuulenhalkoja. Iso, aika leveä. Suuret sieraimet. Hampaat. Yläetuhampaat on vinot. Huonoina päivinä mietin korvaisiko tapaturmavakuutus, jos kaatuisin hampaat edellä rappuralliin. Parempina päivinä pidän niitä persoonallisina. Pisamat, jotka eivät suinkaan ole kivasti nenällä vaan silmien ympärillä. Aaargh!
3. Vartalossani: Paksut pohkeet ärsyttää eniten. Niin ja pitkä selkä! Lyhyet paksut jalat ja pitkä huonoryhtinen selkä:O Repikää siitä riemua!
4. Luonteessani: Tällä hetkellä voimissaan pauhaava rähinöitsijä. Ihan tavalliseen ystävällisesti esitettyyn kysymykseen esim. kaupassa... "Saisiko olla muuta?" Mieleni ehtii keksiä kymmenen kärkästä ja vittumaista vastausta: "No mitä luulet tulisiko muuta? Jos mulla nyt on tässä tämä jäätelö vain käsissäni, niin ei kuule tule muuta!!!" Onneksi kieleni ei ehdi mieleni mukaan ja tottumuksesta kieleni muotoilee vastauksen: "No, ei nyt tule muuta, mutta kyllä minä viimeistään tuossa oven ulkopuolella muistan mitä muuta minun pitikään ostaa...:)"
5. Vaatekaapissani: Hikikainalopaidat. Ne jotka eivät haise hielle, kun ne aamulla pukee, mutta viimeistään tunnin päästä itselläkin yrkkä lentää, kun kainalot haisee aivan järkyttävälle. Keinokuituisten slimfitpaitojen suunnittelijan saa ampua ladon takana. Kusenpolttamat (anteeksi ruma, mutta ah, niin kuvaava sana) virttyneet alushousut.
6. Kotonani: Ikuinen epäjärjestys. Liikaa tavaraa. Liikaa tasoja, joihin voi hetkeksi laskea jonkin käsistään. Vielä viikon päästäkin ne tavarat odottelevat pääsyä oikealle paikalleen. Niin ja se ovettomuus raivostuttaa.
7. Työssäni: Epäselvästi itseään ilmaisevat ihmiset. Isojen yritysten tyhjänpäiväinen veivaaminen ja asioiden hankalaksi tekeminen. Miten (liuta kirosanoja) monta palaveria täytyy pitää yhden simppelin asian tiimoilta? Miksi yk-sin-ker-tai-si-a asioita pitää tarkistaa/ottaa selvää/kysyä/jättää pohdintaan???? Näköjään mitä suurempi yritys, sen suuremmalla todennäköisyydellä toiminta on aivan käsittämättömän tehotonta ja hidasta.
8. Ystävissäni: Ei mikään. Olen osannut valita ystäväni hyvin:D
9. Perheessäni:
A: Haaveilija, jolla kestää kaiken tekeminen aivan liian kauan! Helposti tyhmyyksiin houkuteltavissa.
B: Täydellisyyden tavoittelija, jolle ei riitä mikään sinne päin, vaan kaiken on oltava ihan justiinsa! Ideanikkari, jonka mielikuvitus on vailla vertaa. Tyhmyyksien suunnittelija.
C: Temperamenttinen oman tien kulkija. Raivostuttavan ehdoton (kuuluu tosin ikäänkin). Ei taivuteltavissa kompromisseihin. Myös tyhmyyksien suunnittelija, mutta myös houkuteltavissa yhteistyhmäilyihin.
Ukko: Suunnittelija, jolla suunnittelun ja toteutuksen väli on toisinaan tuskastuttavan pitkä. Motto: Jos voit siirtää jonkun asian tekemisen huomiselle, siirrä se samantien ensi vuoteen.
10. Harrastuksissani: Uinnissa ei ärsytä mikään, muu kuin se, ettei sitä ole tullut harrastettua viime aikoina. Jotenkin pitkät yöunet vievät voiton näissä arpajaisissa. Käsityöt- se, etten osaa mitään ohjeilla, vaan kaikki on omasta päästä tehtyä.
11. Kumppanissa: Ai, tässä oli vielä oikein oma kohtakin missä juputtaa Ukosta? No, se saa kyllä tarpeeksi ryöpytystä minulta, joten jätetään tässä kohtaa hänet rauhaan. Paitsi, että... Voisi se joskus kiinnittää enemmän huomiota mihin pukeutuu! Se 15 vuotta vanha mainos t-paita vaan on auttamattoman karsea, vaikka "se vielä ehjä onkin"...
12. Lemmikissäni/lemmikeissäni: Oh, Remuseni! Nyt tulee turpiin niin, että turkki taipuu.
Ei vainenkaan. Ymmärrän täysin olevani syypää siihen, että koiruus rakastaa karkailua. Jos jotain negatiivista on keksittävä, niin laitetaan se ruokarosvoilu tähän. Kun se tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Meillä on, siis oli, paperipäällysteisiä karkkeja kupissa pöydällä- ollut jo viikon- ja tänään Remu oli sitten huomannut, että nehän voi syökäistä poiskin. Osaa näköjään myös kuoria ne.
13. Kielenkäytössäni: Vaikka voisi tekstien perusteella kuvitella minun kiroilevan paljon, en kiroile kovinkaan paljon. Kielenkäytössäni ehkä ärsyttää eniten terävyys. Väittelytilanteissa isken kovaa ja korkealta vyön alle.
14. Musiikkimaussani: Se, että osaan lukemattoman määrän humppahittejä ulkoa. Sitä paitsi niissä on niin mielikuvitukseton riimittely, että sanat arvaa vaikkei olisi kappaletta koskaan aiemmin kuullutkaan. Muuten musiikkimakuni on niin laaja, että jos jokin alkaa ärsyttää, niin voin sujuvasti vaihtaa toiseen tyyliin.
15. Kotikaupungissani: Tässä Susikairassako? No se, että tämä on ihan hemmetin kaukana kaikesta! Niinku Ikeasta ja Helsingistä esim. Täällä on hyvin arktinen ilmasto, siis täällä ei kasva kuin potut, porkkanat ja vitutus. Täällä on pitkä talvi. Ja kun en liiemmälti välitä lumesta, niin... Täällä on kaikki rakentaneet juuri sen näköisiä tönöjä kuin ovat halunneet ja minne sattuu, että silmiä hivelevää arkkitehtuuria saa hakea. Kerrostalo, kerrostalo, liikekiinteistö, navetta, tiilitalo, mineriittilevytalo, puutalo ja värit on saanut jokainen valita ihan itse. Osa on ostanut jotain maalikaupan hutipurkkeja pari satsia ja vedellyt ihan eriväreillä talon toisen puolen. No, mitäs tuosta valittamaan, eihän sitä pysty katsomaan taloa yhtä aikaa molemmilta puolilta:/
16. Ruokavaliossani: Kas. Tässäkään ei periaatteessa ärsytä muu kuin se, että tällä hetkellä se on aika yksipuolinen. Hedelmiä, marjoja, mehukeittoja, puuroja menee. Lämmin ruoka on suuri kuvotus! Luojan kiitos viimeistään 23 viikon päästä tämä on ohi!
17. Lapsissani: Hitsi! Tuonne aiempaan olisi ilmeisesti pitänyt ruotia omia vanhempia ja sisaruksia, niinkö? Mutta kun ei niissä ole mitään purnattavaa!
18. Naapureissani: Kaikki kuolleet (hautausmaa naapurissa). Ei suuremmin valittamista. Hiljaista porukkaa ja paljon tykkäävät kynttilöistä. Niin ja onhan se kauppakin, niissä ärsyttää se, kun ovat uskovaisia niin sunnuntaisin pitää mennä hakemaan kauempaa toisesta kaupasta se maitopurkki, jos sattuu loppumaan. Tekisivät mokomat töitä sunnuntaisinkin!
19. Nykyisessä elämäntilanteessani: Periaatteessa ok-ei ärsytystä, mutta toisaalta... Haluaisin olla omavarainen pienen maalla sijaitsevan omavaraisen tilan emäntä. Kasvattelisin pottuja ja porkkanoita ja kanoja ja lampaista kehräisin villaa ja huovuttelisin tossuja ja lypsäisin ammuista maidot aamukaffiin suoraan.
20. Tulevaisuudessa: Ärsyttävintä se, ettei tiedä mitä on vaikka 10 vuoden päästä. Olisi kivaa kurkata pikkuisen tulevaisuuteen ja nähdä mitä siellä edessäpäin on:) Toisaalta onneksi sitä ei näe, onpahan jotakin jännitettävääkin!
Hih, olipas hauska olla oikein luvan kanssa nyrjällään! Melkein alkoi naurattaa, kun kaikesta piti löytää myttyjä ja kökköjä! Hyvää torstaita kaikille;) Ottakoon matkaan kuka tahtoo ja jättäkää merkkiä, jos teette tämän, niin mie kaahaan heti lukemaan kuinka huonosti teidän asiat on! niin ja anteeksi kaikki rumat sanat :x
S.A.
Tunnustuksia, Oih!
Nyt mie vihdoin ja viimein laitan tunnustusasiat kuntoon:) Ihan ensimmäiseksi aikoja sitten saatu Hyvä Blogi-Parempi Mieli-tunnustus Liskonaiselta:)
*HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoittetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!*
Susikairan akka+ miesväki kiittää ja kumartaa:)
Sitten sain tämän ihanan (ihan minun värisen) Love Your Blog Award palkinnon:
Stanstalta
Minziltä
Tirlittalta ja
Hannilta
Minä haluan puolestani luovuttaa tämän:
Jaanuskalle salasanan taakse
Marjutille
Sirokolle
Rapakon taakse
Suomalaisperhe Siperiassa
Perustelunani seuraavaa... Kaikki te asutte ulkomailla (Eevakin puolittain, sydän on jo ainakin Siperiassa:)) ja minä pääsen teidän kyydillänne kurkkailemaan maailmoihin, joihin ehkä en muuten pääsisi. On äärettömän mielenkiintoista seurata maan tapoja teidän näkökulmastanne ja välillä tuntuu kuin olisi itsekin paikan päällä. Vain ulkomaan tuoksu puuttuu:) Tiedättehän, kun kaikki maat tuoksuu ihan erilaisilta (pliis, sanokaa, että tiedätte!).
On oikeasti ihanaa kulkea täällä blogimaailmassa, jossa jokaisen nurkan takaa aukeaa uusia näkökulmia, elämäntilanteita, kuvia, iloja ja suruja.
Nyt tämä ja tekeillä ollut möyrökirjoitus julkaisuun, viimeistään illalla yritän ehtiä kierrokselle:)
S.A.
*HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoittetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!*
Susikairan akka+ miesväki kiittää ja kumartaa:)
Sitten sain tämän ihanan (ihan minun värisen) Love Your Blog Award palkinnon:
Stanstalta
Minziltä
Tirlittalta ja
Hannilta
Minä haluan puolestani luovuttaa tämän:
Jaanuskalle salasanan taakse
Marjutille
Sirokolle
Rapakon taakse
Suomalaisperhe Siperiassa
Perustelunani seuraavaa... Kaikki te asutte ulkomailla (Eevakin puolittain, sydän on jo ainakin Siperiassa:)) ja minä pääsen teidän kyydillänne kurkkailemaan maailmoihin, joihin ehkä en muuten pääsisi. On äärettömän mielenkiintoista seurata maan tapoja teidän näkökulmastanne ja välillä tuntuu kuin olisi itsekin paikan päällä. Vain ulkomaan tuoksu puuttuu:) Tiedättehän, kun kaikki maat tuoksuu ihan erilaisilta (pliis, sanokaa, että tiedätte!).
On oikeasti ihanaa kulkea täällä blogimaailmassa, jossa jokaisen nurkan takaa aukeaa uusia näkökulmia, elämäntilanteita, kuvia, iloja ja suruja.
Nyt tämä ja tekeillä ollut möyrökirjoitus julkaisuun, viimeistään illalla yritän ehtiä kierrokselle:)
S.A.
13.5.09
Luonnonsuojelijan hirviöäiti.
Minusta on tullut ihan hirvittävä. Luonne on vääntynyt jotenkin vinksalleen ja raivostun aivan pienistä asioista. Se, että ennen en raivostunut juuri mistään ja jos raivostuinkin, lepyin nopeasti, on hävinnyt taivaan tuuliin ja tilalle on tullut kiukutteleva raivohirviö. Esim. kävimme kaupassa ja ostoksia oli 2 painavaa kassia, yksi kevyt kassi ja näkkileipäpaketti. Ukko otti painavat kassit ja jätti minulle kevyen kassin ja kysyi vitsinä: Jaksaisitko kantaa vielä tuon näkkileipäpaketin? Oikea ja minulle ominainen tapa olisi ollut vastata siihen, että: No, kokeillaan, jos en jaksa niin saat kantaa minut ja näkkileipäpaketin sisään. Mutta mitä tekee tämä hirviö, joka on muuttanut minuun? Lyö näkkileipäpaketilla Ukkoa päähän(!) ja jättää sen kevyenkin kassin portaille ja painuu murjottamaan makuuhuoneeseen kahdeksi tunniksi. Ja ihan totta, olin todella niin raivoissani, että olin hakemassa avioeroa ja kaikkea muuta täysin käsittämätöntä!
B tuli eilen illalla kotiin vaatteet yltäpäältä ravassa. Kysyin missä hän oli ollut leikkimässä. Poika vastasi: No luonnonsuojelutöissä! (Vastaus tuli niin pontevasti, että minulle jäi sellainen olo, että minun olisi pitänyt tietää lapseni aktiivisesta luonnonsuojelutyöstä.) Kyselin saunassa millä tavoin hän luontoa suojelee ja kuulin seuraavaa: "Jos näen puun vinossa, niin haen jotain multaa tai heiniä ja tuen sen puun pystyyn (kuka tukee vinoutuneen äidin pystyyn!!!???). Siiliä autoin pesän rakennuksessa. Kerään roskia pois... ja kaikkea semmoista, tiedäthän sinä, äiti?" Kysyin näkikö hän siilin rakentamassa pesää, koska se olisi todellakin maininnan arvoista (näillä kairoilla niitä siilejä ei ole). Ei ollut nähnyt siiliä, mutta se saattoi olla myös kärpän tai lumikon tai jonkun muun pesä, kuulemma. Pyysin kuvailemaan pesää ja se oli noin lapsen nyrkin kokoinen painauma ojan pientareella. Pesä, mikä pesä. Minä olisin saattanut arvioida sen ehkä kiven jättämäksi painaumaksi. Mutta koska näitä keskusteluhetkiä ei koskaan kannata heittää hukkaan, juttelimme pitkän tovin siitä, jos oikeasti löytäisi jonkun eläimen pesän. Poika tuntui ymmärtävän, että pesät on syytä jättää rauhaan ja antaa eläimien rauhassa touhuilla omiaan. Mene ja tiedä, malttaisiko olla tutkimatta ja auttamatta, jos todella joku pesä kohdalle sattuisi.
S.A.
Ps. Seuraavaksi kirjoittelen tunnustuksista:) Kiitos!:)
B tuli eilen illalla kotiin vaatteet yltäpäältä ravassa. Kysyin missä hän oli ollut leikkimässä. Poika vastasi: No luonnonsuojelutöissä! (Vastaus tuli niin pontevasti, että minulle jäi sellainen olo, että minun olisi pitänyt tietää lapseni aktiivisesta luonnonsuojelutyöstä.) Kyselin saunassa millä tavoin hän luontoa suojelee ja kuulin seuraavaa: "Jos näen puun vinossa, niin haen jotain multaa tai heiniä ja tuen sen puun pystyyn (kuka tukee vinoutuneen äidin pystyyn!!!???). Siiliä autoin pesän rakennuksessa. Kerään roskia pois... ja kaikkea semmoista, tiedäthän sinä, äiti?" Kysyin näkikö hän siilin rakentamassa pesää, koska se olisi todellakin maininnan arvoista (näillä kairoilla niitä siilejä ei ole). Ei ollut nähnyt siiliä, mutta se saattoi olla myös kärpän tai lumikon tai jonkun muun pesä, kuulemma. Pyysin kuvailemaan pesää ja se oli noin lapsen nyrkin kokoinen painauma ojan pientareella. Pesä, mikä pesä. Minä olisin saattanut arvioida sen ehkä kiven jättämäksi painaumaksi. Mutta koska näitä keskusteluhetkiä ei koskaan kannata heittää hukkaan, juttelimme pitkän tovin siitä, jos oikeasti löytäisi jonkun eläimen pesän. Poika tuntui ymmärtävän, että pesät on syytä jättää rauhaan ja antaa eläimien rauhassa touhuilla omiaan. Mene ja tiedä, malttaisiko olla tutkimatta ja auttamatta, jos todella joku pesä kohdalle sattuisi.
S.A.
Ps. Seuraavaksi kirjoittelen tunnustuksista:) Kiitos!:)
11.5.09
Valvontakameran kertomaa.
Ja kun yksikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen niin... Hain juuri C:n hoidosta ja sain Ukolta puhelun: "Älä nyt säikähdä, mutta meillä on käyny ambulanssi, vaikkei se ollu meille tulossa, mutta niillä pääsi Remu karkuun ja poliisit on yrittäneet ottaa sitä kiinni liikuntahallilla ja vaikka missä, eikä ne oo saanu sitä kiinni, että jos ne soittaa sieltä löytöeläintarhalta, niin voivat laittaa sen laskun sit sinne sairaankuljetukselle. Niin, että Remu ei oo kotona ja älä huuda siitä pojille."
Ajoimme C:n kanssa Remun lempikarkuritietä myöten ja siellähän se jolkotteli. Otettiin poju kyytiin ja nyt olen vedet silmissä kierinyt naurusta lattialla ja sohvalla. On muuten metkan näköistä, kun ambulanssitytöt juoksee pitkin pihoja karvaraketin perässä. Myös maijan vierailu pihalla on taltioitu.
Voi veljet, kyllä vain tämäkin päivä käy loppua kohti jännäksi:D
Ajoimme C:n kanssa Remun lempikarkuritietä myöten ja siellähän se jolkotteli. Otettiin poju kyytiin ja nyt olen vedet silmissä kierinyt naurusta lattialla ja sohvalla. On muuten metkan näköistä, kun ambulanssitytöt juoksee pitkin pihoja karvaraketin perässä. Myös maijan vierailu pihalla on taltioitu.
Voi veljet, kyllä vain tämäkin päivä käy loppua kohti jännäksi:D
Höynäytettävät:)
Jopas on ollutkin taas touhukas viikonloppu! A lähti mummolaan linja-autolla perjantaina ja vaihdossa tuli lapsenvahti meille. Messuilla meni työn merkeissä sekä lauantai, että sunnuntai. Nyt on vähän semmoinen olo, ettei viikonloppua ollutkaan:/
B oli sunnuntaina messuilla myös töissä ja toimialaksi hän määritteli rintalappuunsa "herrasmies". Toimialansa töitä hän teki mm. pitämällä ovia auki. Noin 1500 kävijää, joten siinähän riitti herrasmiehelle savottaa. Paidan vain kävi välillä kotona vaihtamassa kauluspaidaksi:) Täytyyhän herrasmiehen pukeutua herrasmiesmäisesti.
Äitienpäiväkortit olivat tänäkin vuonna mitä kauneimpia! Erityisesti liikutti A:n itsekirjoittamat säkeet:
Äiti hani mussukkani oma,
on naamasi sun nätti ja soma.
Lisäksi kortiin oli kirjoitettu "love" "I love you" ja piirrelty sydämiä ja liimailtu tarroja. Sain kortin vasta sunnuntai-iltana, kun poika palasi mummolasta ja täytyy sanoa, että oli aivan hyvä, että ehdin nähdä kortista vilauksen ennen kuin se minulle halauksin luovutettiin. Pystyin siis lukemaan värssyn melko vakavana:D
B oli askarrellut suuren äititaulun ja ryijypistoilla siihen oli tehty komea ja lämmin villapaita äidin ylle. Taulussa silmäni olivat kiiluvat ja punaiset. C:n kortissa ei silkkipaperista oltu pihtailtu, eikä myöskään tarroissa. Mutta kuten suuret taiteilijat aina, niin C poti kovaa luopumisen tuskaa aarteestaan, enkä ole vieläkään varma olenko saanut kortin vai olenko vain saanut katsoa sitä:)
Itse ostin itselleni ruukkuruusun.
Äitienpäivän kunniaksi kaadettiin kokista matoille(!) minun suosiollisella avustuksellani. Tarinahan lähti siitä, että messuilla kuuntelimme B:n kanssa jotain pesusieniesittelijää ja katsoimme hämmästyneinä kuinka kokis imeytyi sieneen matosta. Sieni vaikutti olevan käsittämättömän pätevä kaikkeen mahdolliseen kodin siivoukseen ja kuinka ollakaan ostimme kasan sieniä. Kotona aloimme demonstroimaan esitystä Ukolle ja hulautimme kunnon läiskät kokista matolle. Sieni ei imenyt yhtään samalla tavalla kuin esittelijän matosta ja päättelin, että meidän matto oli väärää materiaalia. Siispä siirryimme toisen maton luokse kokeilemaan uudelleen... Ja kappas perkelettä, ei se sieni imenyt sitä kokista siitäkään matosta:O Tässä vaiheessa Ukko otti sekä kokiksen, että sienen pois meiltä ja sanoi hymyssä suin uskovansa vähemmälläkin kuinka "erinomainen tuote onkaan". B:n loppukommentti tähän caseen oli: "...Mutta se mieshän kuulostikin ihan semmoiselta telkkarin ostosTV-mieheltä..." 15 euroa oli minusta varsin kohtuullinen hinta tästä sunnuntai-illan piristyksestä:) Voe meitä, heleppoheikin toiveasiakkaita:)
Ei maar, nyt taas hommiin!
S.A.
B oli sunnuntaina messuilla myös töissä ja toimialaksi hän määritteli rintalappuunsa "herrasmies". Toimialansa töitä hän teki mm. pitämällä ovia auki. Noin 1500 kävijää, joten siinähän riitti herrasmiehelle savottaa. Paidan vain kävi välillä kotona vaihtamassa kauluspaidaksi:) Täytyyhän herrasmiehen pukeutua herrasmiesmäisesti.
Äitienpäiväkortit olivat tänäkin vuonna mitä kauneimpia! Erityisesti liikutti A:n itsekirjoittamat säkeet:
Äiti hani mussukkani oma,
on naamasi sun nätti ja soma.
Lisäksi kortiin oli kirjoitettu "love" "I love you" ja piirrelty sydämiä ja liimailtu tarroja. Sain kortin vasta sunnuntai-iltana, kun poika palasi mummolasta ja täytyy sanoa, että oli aivan hyvä, että ehdin nähdä kortista vilauksen ennen kuin se minulle halauksin luovutettiin. Pystyin siis lukemaan värssyn melko vakavana:D
B oli askarrellut suuren äititaulun ja ryijypistoilla siihen oli tehty komea ja lämmin villapaita äidin ylle. Taulussa silmäni olivat kiiluvat ja punaiset. C:n kortissa ei silkkipaperista oltu pihtailtu, eikä myöskään tarroissa. Mutta kuten suuret taiteilijat aina, niin C poti kovaa luopumisen tuskaa aarteestaan, enkä ole vieläkään varma olenko saanut kortin vai olenko vain saanut katsoa sitä:)
Itse ostin itselleni ruukkuruusun.
Äitienpäivän kunniaksi kaadettiin kokista matoille(!) minun suosiollisella avustuksellani. Tarinahan lähti siitä, että messuilla kuuntelimme B:n kanssa jotain pesusieniesittelijää ja katsoimme hämmästyneinä kuinka kokis imeytyi sieneen matosta. Sieni vaikutti olevan käsittämättömän pätevä kaikkeen mahdolliseen kodin siivoukseen ja kuinka ollakaan ostimme kasan sieniä. Kotona aloimme demonstroimaan esitystä Ukolle ja hulautimme kunnon läiskät kokista matolle. Sieni ei imenyt yhtään samalla tavalla kuin esittelijän matosta ja päättelin, että meidän matto oli väärää materiaalia. Siispä siirryimme toisen maton luokse kokeilemaan uudelleen... Ja kappas perkelettä, ei se sieni imenyt sitä kokista siitäkään matosta:O Tässä vaiheessa Ukko otti sekä kokiksen, että sienen pois meiltä ja sanoi hymyssä suin uskovansa vähemmälläkin kuinka "erinomainen tuote onkaan". B:n loppukommentti tähän caseen oli: "...Mutta se mieshän kuulostikin ihan semmoiselta telkkarin ostosTV-mieheltä..." 15 euroa oli minusta varsin kohtuullinen hinta tästä sunnuntai-illan piristyksestä:) Voe meitä, heleppoheikin toiveasiakkaita:)
Ei maar, nyt taas hommiin!
S.A.
8.5.09
Kimmellystä.
(kuvaa klikkaamalla näkyy suurempana)
Eilen iltapäivällä tuli hurjan kova sadekuuro. Vesi valui ikkunoita pitkin ja minulla itketti. Itketti kaikki ja erityisesti useaakin blogiystävää kohdanneet surut. Itkin ja mietin elämän tarkoitusta. Sadekuuro lakkasi ja hetkessä taivas kirkastui. Aurinko puhalsi sadepilvet matkoihinsa. Menin terassille ja katselin avautuvaa maisemaa. Kuten tiedätte, ei kuvaan koskaan saa vangittua kauneutta sellaisena kuin se on oikeasti. Jos kuvittelette kaikki nuo vaaleana näkyvät vesipisarat kimmeltämään auringonsäteistä, kuulette hiljaisuuden hetkeä ennen kuin linnut ovat kuivanneet sulkansa ja aloittavat viserryksensä. Hengitätte sateen puhdistamaa ilmaa ja tunnette auringon hennon lämpimän henkäisyn poskellanne. Siinä seisoessani sain siitä hetkestä sanoinkuvaamatonta lohtua. Sen saman lohdutuksen haluaisin lähettää jokaiselle, joka tuntee tarvitsevansa voimaa ja edes pieniä onnensäteitä sateiden keskelle.
5.5.09
Sininen katalysaattori.
Sininen on aurakentän hellä hoivaaja. Hän tekee kaiken sydämensä ja tunteittensa ohjaamana. Hänen elämäntarkoituksensa on rakastaa toisia, opettaa toisille rakkaudesta ja saada tuntea olevansa rakastettuja. Elämän arvojärjestyksessä hänellä on kolme asiaa ylitse muiden: rakkaus, ihmissuhteet ja henkisyys.
Sininen on usein opettaja, terapeutti tai sairaanhoitaja. Hän haluaa auttaa toisia ja saada kaikki tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Ihmiset kääntyvät helposti sinisen puoleen saadakseen apua, tukea ja ymmärrystä, koska ovat tottuneet siihen, että sininen on aina olemassa heitä varten, heidän käytettävissään.
Vaikka sininen tarjoaakin toisille sen olkapään, jota vasten voi nyyhkyttää ulos murheensa, on hän itse myös herkästi kyynelissä. Hän itkee katsoessaan television nyyhkyleffoja, hän itkee ollessaan iloinen, surullinen, loukkaantunut tai suuttunut - ja silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä.
Aurassasi voimakkaita:
keltainen;
Ja teinpäs sitten toisenkin testin:
Katalysaattori
Kuvaus
on lämpimän innostunut muutoksensuunnittelija. Luonteeltaan hän on yksilöllinen ja idearikas. Hän seuraa usein inspiraatiota hetken mielijohteesta. Hän yrittää ymmärtää sekä innostaa muita ihmisiä.
Vahvuudet
- Oivaltava, spontaani- Luova- Mielikuvituksellinen- Innokas- Lämmin- Puhelias- Ihmissuhteissa vaatimaton ja aito- Hyvä suhteiden solmija, kommunikoija- Hallitse kokonaisuuksia
Kehittämiskohteet
- tunne ja intuitio vie mukavasti, mutta kehitä itsekuria ollaksesi totuudenmukainen itsellesi- arvosi ovat vahvat, mutta katso silti asioita objektiivisesti- vaikka arvosi ovat sinulle 'parhaat', myönnä myös muiden ihmisten motiivien arvo- monessa mukava mukana olla, anna aikaa myös tavoitteiden asettamiselle- pikkuasiat vain häiritsevät, mutta suunnittele aikataulusi niin, että voit joskus huolehtia myös yksityiskohdista.
Tyypilliset ammatit Suomessa:
1. Asiakaspalvelutyöntekijä
2. Yliopisto- tai korkeakouluopettaja
3. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
4. Muu toimistotyöntekijä
5. Osastonhoitaja tai ylihoitaja
6. Koulutuspäällikkö, -suunnittelija tms.
7. AMK- tai ammatillisen oppilaitoksen opettaja
8. Opettaja peruskoulussa tai lukiossa
9. Lentoemäntä tai purseri
10. Toimittaja, taiteilija tms.
11. Sairaanhoitaja
12. Myyjä tai myyntineuvottelija
13. Taloushallinnon asiantuntija
14. Maa- ja metsätaloustieteiden asiantuntija
15. Myynti- tai vientisihteeri
Mistähän nämä testit tuli otettua? Liskonaiselta tuo eka ja Stanstalta tämä toinen. Jos olisin viitseliäs, niin linkittäisin suoraan testeihin, mutta miepä en nyt olekaan viitseliäällä tuulella.
Dee-kuulumiset:
Dee kasvaa hyvin, vaikka äiti kutistuukin (-2 kg=yht. -6,5 kg). Sydämensykkeet kuuluivat oikealta-vasemmalta-ylhäältä-alhaalta eli kovin oli Dee vauhtivarvastuulella. Neuvolan tätiä oikein nauratti, kun yritti ahdistella toista nurkkaan. Sykkeet oli vähäsen päälle 150. Seuraava nla 1.6. ja sitten se rakenneultrakin tietysti olisi kesäkuun johonkin aikaan. Eeva kyseli jo aikaa sitten otammeko sukupuolen etukäteen selville. Hihihii=) Jos minä availen lasten joulupaketitkin ennen Joulua, koska olen niin utelias, niin mitäpä luulette otetaanko selvää? Tosin, jos sattuu semmoinen yksi mörkölääkäri, niin siltä ei kyllä uskalla edes kysyä. Vastaukset sillä kun tuppaa olemaan tyyliin: Tämän tutkimuksen tarkoitus ei ole ottaa sukupuolta selville!
Ja voihan se olla, että ei Dee edes pyllistä. Saapas nähdä=) Mutta veikkauksia otetaan mielellään vastaan! Muuten tuntuu, että on vähän "tyhjänpäiväistä" odottelua, kun en vielä tunne liikkeitä. Ehkäpä muutaman viikon päästä=) Nyt ruinasin neuvolan K:lta kaikenlaista iltalukemista, yleensähän ne annetaan ensimmäisellä nlakerralla, mutta K taisi ajatella, ettei tämmöinen kehäraakki enää mitään tarvitse. Väärin! Tarvitsen! Sitä paitsi nyt oli joku dvd-kin siinä starttipaketissa.
Äsh. Pakko alkaa kirjuuttelemaan yhtä kirjettä. Räntäsadekaan ei keljuta pahasti, kun huomiselle oli taas auringonkuvia ja +10. Hiphei!
S.A. +Dee
Ps. Jos intoudutte veikkaamaan sukupuolta, Deen kokoa, syntymäpäivää tms. Niin faktoja aiemmilta tässä:
A: syntyi rv 38. 3410 g ja 49 cm.
B: syntyi rv 41. 4310 g ja 52 cm.
C: syntyi rv 40. 3950 g ja 50 cm. Jännää muuten, että kaikki on syntyneet tasan päivälleen jotain viikkoja, ei esim rv. 40+3. Kattelenpa vielä jotain lisätietojakin vanhoista neuvolakorteista, jos niistä jotain saa selvää:)
4.5.09
Ei herkkävatsaisille- taaskaan.
Juuri kun olen tuudittautunut siihen uskoon, että pahoinvointi hellittäisi, niin se (h)yökkää taas. Oksennusrefleksin laukaisee mitä omituisimmat asiat. Viime aikojen kohokohta on tainnut olla se, että oma ääneni oksettaa niin paljon, että minun pitää olla hiljaa. Yritin ihan vakavissani selittää jotain tärkeää työjuttua Ukolle ja aina muutaman sanan jälkeen yrkkärefleksi puristi palleaa. Ei liene tarpeellista täsmentää, että Ukko oli jokseenkin huvittunut ja ehkä jopa hieman tyytyväinenkin. Kerrankin Akka on hiljaa.
Tänä aamuna saman kakomisen sai aikaan asiakas, jolla oli räkätappi nenässä. Tiedättehän, kun huomaa jonkun naamaan kuulumattoman, niin sitä tuijottaa kuin hypnotisoituneena. Katse palaa aina siihen yhteen tiettyyn kohtaan ja vaistomaisesti pyyhkäisee omaakin nenäänsä. Sitä vaan ei voi sanoa asiakkaalle, että "ole hyvä ja niistä nenäsi, en voi keskustella kanssasi, koska oksetat minua". Ymmärrän liiankin hyvin Hannin siskon raskauspahoinvoinnin rumien ihmisten näkemisestä.
Yritä siinä sitten asiallisesti selvittää jotain yksityiskohtaa, kun vatsa muljahtelee holtittomasti ja kurkunpäässä vaanii ektoplasma. Ja kirotut silmät vain vaeltelevat tuijottamaan sitä riivatun räkätappia, joka nenäkarvoihin takertuneena heilahtelee hengityksen mukana, välillä tunkeutuen ulommas ja vetäytyen taas takaisin sisään vain työntyäkseen jälleen ulos.
Ette voi kuvitella, mitä tuskaa aiheutan itselleni, kun jaan tämän kaiken kanssanne. Onneksi huomenna on neuvola ja saan märsytä neuvolan K:lle maailman julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Yrks-yhyyyyyy. Muuten mitä mainioin maanantai, tänään nautiskellaan vielä auringonpaisteesta, huomiseksi onkin luvassa räntää.
S.A. +Dee
Ps. Oli minulla jotain ihan järkevääkin(???) kirjoitettavaa, mutta palaan niihin myöhemmin.
Tänä aamuna saman kakomisen sai aikaan asiakas, jolla oli räkätappi nenässä. Tiedättehän, kun huomaa jonkun naamaan kuulumattoman, niin sitä tuijottaa kuin hypnotisoituneena. Katse palaa aina siihen yhteen tiettyyn kohtaan ja vaistomaisesti pyyhkäisee omaakin nenäänsä. Sitä vaan ei voi sanoa asiakkaalle, että "ole hyvä ja niistä nenäsi, en voi keskustella kanssasi, koska oksetat minua". Ymmärrän liiankin hyvin Hannin siskon raskauspahoinvoinnin rumien ihmisten näkemisestä.
Yritä siinä sitten asiallisesti selvittää jotain yksityiskohtaa, kun vatsa muljahtelee holtittomasti ja kurkunpäässä vaanii ektoplasma. Ja kirotut silmät vain vaeltelevat tuijottamaan sitä riivatun räkätappia, joka nenäkarvoihin takertuneena heilahtelee hengityksen mukana, välillä tunkeutuen ulommas ja vetäytyen taas takaisin sisään vain työntyäkseen jälleen ulos.
Ette voi kuvitella, mitä tuskaa aiheutan itselleni, kun jaan tämän kaiken kanssanne. Onneksi huomenna on neuvola ja saan märsytä neuvolan K:lle maailman julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Yrks-yhyyyyyy. Muuten mitä mainioin maanantai, tänään nautiskellaan vielä auringonpaisteesta, huomiseksi onkin luvassa räntää.
S.A. +Dee
Ps. Oli minulla jotain ihan järkevääkin(???) kirjoitettavaa, mutta palaan niihin myöhemmin.
3.5.09
Mopon korjausta.
-Mitä isi teet?
-Korjaan mopoa.
-Miksi?
-Kun se on rikki.
-Autanko?
-Voit auttaa.
-Tarvitko tätä? (näyttää jakoavainta)
-En juuri nyt.
-Vienkö tämän talteen?(edelleen jakoavain kädessä)
-Älä vie sitä mihinkään, tarvin sitä kohta.
-Tarvitko nyt?
-En vielä, kohta.
-No minä vien talteen.
-EI, älä vie sitä mihinkään!
-Tarvitko nyt? (todella toiveikkaalla äänellä)
-Ihan kohta. Isi irroittaa nämä ruuvit ensin.
-Tässä, ole hyvä!
-Laita siihen maahan se nyt.
-Selvä! Vien tämän talteen! (lähtee jakoavaimen kanssa)
... noin 15 minuutin päästä...
-Missä jakoavain? Nyt tarvitsen sitä.
-Tallessa.
-Haetko sen? Isi tarvitsee sitä nyt.
-Joo, kohta.
-Kerro missä se on, niin isi hakee.
-Tallessa. Olenko reipas poika? (valloittava hymy, jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, luokittelisin pottuiluksi).
...yhden yön jälkeen... jakoavain on edelleen tallessa ja mopo edelleen levällään pihalla.
Joskus mietityttää, onko se sittenkään viisain tapa kasvattaa lasta ottamalla hänet mukaan ihan arkisiin askareisiin... (huom. C:n puhetta on muokattu luettavampaan muotoon)
S.A.
-Korjaan mopoa.
-Miksi?
-Kun se on rikki.
-Autanko?
-Voit auttaa.
-Tarvitko tätä? (näyttää jakoavainta)
-En juuri nyt.
-Vienkö tämän talteen?(edelleen jakoavain kädessä)
-Älä vie sitä mihinkään, tarvin sitä kohta.
-Tarvitko nyt?
-En vielä, kohta.
-No minä vien talteen.
-EI, älä vie sitä mihinkään!
-Tarvitko nyt? (todella toiveikkaalla äänellä)
-Ihan kohta. Isi irroittaa nämä ruuvit ensin.
-Tässä, ole hyvä!
-Laita siihen maahan se nyt.
-Selvä! Vien tämän talteen! (lähtee jakoavaimen kanssa)
... noin 15 minuutin päästä...
-Missä jakoavain? Nyt tarvitsen sitä.
-Tallessa.
-Haetko sen? Isi tarvitsee sitä nyt.
-Joo, kohta.
-Kerro missä se on, niin isi hakee.
-Tallessa. Olenko reipas poika? (valloittava hymy, jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, luokittelisin pottuiluksi).
...yhden yön jälkeen... jakoavain on edelleen tallessa ja mopo edelleen levällään pihalla.
Joskus mietityttää, onko se sittenkään viisain tapa kasvattaa lasta ottamalla hänet mukaan ihan arkisiin askareisiin... (huom. C:n puhetta on muokattu luettavampaan muotoon)
S.A.
1.5.09
Vielä yksi juttu.
Piti vielä jatkaa, että joskus aikuiset väittää meidän lasten ajatuksia ja touhuja hassuiksi. Älkää nyt yllättykö, mutta on sitä teidän aikuisten maailmassakin omituisuuksia. Siis, jos todetaan, että ulos on laitettava kurahousut, niin ihan turhaa mutristella suuta, jos vaatetus on tämä:
Ohjeethan voisi antaa esimerkiksi näin: Ulos on laitettava pikkuhousut, välihousut, housut, t-paita, pitkähihainen paita, sukat, villasukat, ulkotakki, ulkohousut, hanskat, pipo, KURAHOUSUT ja kumpparit.
Edelleen terkuin C ja uskallan väittää kirjoittavani kaikkien lasten puolesta.
Ohjeethan voisi antaa esimerkiksi näin: Ulos on laitettava pikkuhousut, välihousut, housut, t-paita, pitkähihainen paita, sukat, villasukat, ulkotakki, ulkohousut, hanskat, pipo, KURAHOUSUT ja kumpparit.
Edelleen terkuin C ja uskallan väittää kirjoittavani kaikkien lasten puolesta.
PuuhaPete kirjoittaa.
Heräsin aamulla. Ajattelin, että muistakin olisi mukavaa herätä myös ja niinpä lauleskelin ensin äitille ja isille, sekä raottelin niiden luomia. Heräsivät ne! Seuraavaksi menin hyppimään velipoikien sänkyihin, koska tämmöistä hurmaavaa päivää ei kannata heittää hukkaan nukkumalla. Houkuttelin isiä ulos kanssani. Se sanoi, ettei mennä vielä, kun aurinkokaan ei paista.
Minäpä livahdin takaterassille! Kun nousin portin päälle seisomaan ja kurkotin kaulaani hurrrjan pitkälle, niin näin auringon ihan talon takana, alhaalla tosin, mutta siellä se oli!!!! Kiirehdin sisään hakemaan äitiä ja isiä katsomaan mitä olin löytänyt! Sanoin: "Iti iti, aulinko on tuolla takana piilotta, on te! Tuu kattomaan! NYT mennään ulot!" Isi taisi ymmärtää, ettei enää voi venyttää uloslähtöä millään verukkeella. Olinhan jo syönyt aamupalan, pissannut ja pessyt hampaani. Siispä puin itse pipon, kumpparit ja takin ja niin me mentiin ulos. Isi sanoi äitille, että on se kyllä hyvä, ettei meillä ole naapureita. Miksihän se niin sanoi? Äiti totesi, että PuuhePete-laulu ei kerro aikuisesta miehestä vaan noin 3-vuotiaasta pojasta. Sitten se lauloi pätkän... "aamusta alkaa päivän työt- yhdessä näin, kun puuhaillaan..." Jos osaisin kellonajat niin voisin kertoa teille, että oltiin isin kanssa ulkona jo klo. 6:57. Koska olen ollut koko päivän tosi tomerana, en tiedä mitä vielä ehditään tehdä! Nyt on:
-tehty tippaleipiä.
-pesty wc.
-pesty 6 koneellista pyykkiä.
-pesty terassin kalusteet.
-grillattu lihat ja pekonisienet ja tomaatit.
-paikattu pyörän kumi.
-haettu rälläkkä lainaan ja tehty jotain vaarallisen oloista.
-tiskattu moneen otteeseen.
-pyöräilty.
-nukuttu päiväunet (minä), muut tekivät kuulemma jotain mihin ei tarvittu minun apuani, pah!
-katsottu Mehtälää (Metsoloita)
-viikattu pyykkejä.
-haravoitu pihaa.
Jos minä en olisi huolehtimassa perheestäni, mihin ne joutuisivat??? Kyllä tämä täyspäivätyöstä menee!
Sitä paitsi, nythän on Vappu (työläistenpäivä), mitä silloin voisi muuta tehdä kuin töitä?
Toivottavasti teilläkin on ollut oikein näpsäkkä päivä!
Terkuin C :)
Minäpä livahdin takaterassille! Kun nousin portin päälle seisomaan ja kurkotin kaulaani hurrrjan pitkälle, niin näin auringon ihan talon takana, alhaalla tosin, mutta siellä se oli!!!! Kiirehdin sisään hakemaan äitiä ja isiä katsomaan mitä olin löytänyt! Sanoin: "Iti iti, aulinko on tuolla takana piilotta, on te! Tuu kattomaan! NYT mennään ulot!" Isi taisi ymmärtää, ettei enää voi venyttää uloslähtöä millään verukkeella. Olinhan jo syönyt aamupalan, pissannut ja pessyt hampaani. Siispä puin itse pipon, kumpparit ja takin ja niin me mentiin ulos. Isi sanoi äitille, että on se kyllä hyvä, ettei meillä ole naapureita. Miksihän se niin sanoi? Äiti totesi, että PuuhePete-laulu ei kerro aikuisesta miehestä vaan noin 3-vuotiaasta pojasta. Sitten se lauloi pätkän... "aamusta alkaa päivän työt- yhdessä näin, kun puuhaillaan..." Jos osaisin kellonajat niin voisin kertoa teille, että oltiin isin kanssa ulkona jo klo. 6:57. Koska olen ollut koko päivän tosi tomerana, en tiedä mitä vielä ehditään tehdä! Nyt on:
-tehty tippaleipiä.
-pesty wc.
-pesty 6 koneellista pyykkiä.
-pesty terassin kalusteet.
-grillattu lihat ja pekonisienet ja tomaatit.
-paikattu pyörän kumi.
-haettu rälläkkä lainaan ja tehty jotain vaarallisen oloista.
-tiskattu moneen otteeseen.
-pyöräilty.
-nukuttu päiväunet (minä), muut tekivät kuulemma jotain mihin ei tarvittu minun apuani, pah!
-katsottu Mehtälää (Metsoloita)
-viikattu pyykkejä.
-haravoitu pihaa.
Jos minä en olisi huolehtimassa perheestäni, mihin ne joutuisivat??? Kyllä tämä täyspäivätyöstä menee!
Sitä paitsi, nythän on Vappu (työläistenpäivä), mitä silloin voisi muuta tehdä kuin töitä?
Toivottavasti teilläkin on ollut oikein näpsäkkä päivä!
Terkuin C :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)