Nyt on kuulkaa alkuaakkosilla ja Ukolla kovat ajat edessä. Olen muuttunut muutamassa yössä kivamukavasta äidistä ihan kaameaksi raivottareksi. Kaikki mitä nuo tekee tai jättää tekemättä ärsyttää suunnattomasti ja ikävä kyllä annan sen kaiken kuulua. Myönnetään kuitenkin, että omat törttöilyt ajaa ärsyttävyydessä kaikkien noiden ohi. Ja sehän se vasta vituttaakin, kun ei voi millään tapaa väittää olevansa täydellinen tai edes lähellä sitä.
(Heiii, tämä on tätä töihinmenoangstia; tee itsestäsi niin kurjaa seuraa kotona, että kukaan ei jää ikävöivään- sitä tämä on!!!)
Eilenkin aloitin jo seitsemältä räpättämään Ceelle, että pukee päällensä, kun on kerho. 20 vaille 9 poika edelleen pikkukalsareissa, minä vaatteissa (hiki päässä) ja Dee vaatteissa (hiki päässä). Matkaa kerholle ei ole kuin puoli kilometriä, mutta jos yhdellä ei ole mitään päällä eikä edes tietoa siitä, missä ne vaatteet on, niin kyllä siinä vaan tulee kiire. 9:05 olimme viimein kerholla ja ajattelin sitten käydä vähän kävelyllä ja toimittelemassa asioita, ihan vaan Deen kanssa. Olin pukeutunut kerrankin ihan ihmismäiseen kuntoon ja laittanut tietysti kivat korkokantakengät jalkaan. Kipittelin vaunujen kanssa liki kolmen kilometrin päähän kotoa vain huomatakseni siellä, että yhdestä vaunun renkaasta puuttuu osia- ja voi juma, juuri niitä osia joilla se rengas pysyy paikoillaan!
Oletteko koskaan yrittäneet työntää vaunuja niin, että pidätte toisella jalalla yhtä rengasta paikoillaan? Oletteko koskaan kokeilleet sitä korkokengissä? Oletteko KOSKAAN kokeilleet tätä edellämainittua niin, että teillä on KIIRE (hakemaan yhtä lasta kerhosta)? Kyllä oli Miss Maailmanlopulla taas niin glamour-olo siinä klenkatessa. Tietysti hiki valui norona ja sitten tunsin, että vuosisadan rakot tulee ihan jokapuolelle jalkoja, mutta minkäs teet? Prkl, kävellä lekutat menemään ja pään yllä leijuu tummanpuhuva pilvi, vaikka muuten ilma on kauniin syksyinen.
Muutenkin koko päivä tuntui leviävän ihan kynsille. Koirakehveli oli kakannut pesuhuoneen lattialle, huomasin asian siinä vaiheessa, kun Dee seisoo jo siellä p***assa. Deen kakkaa pestessäni heitin vaipan huolimattomasti taakseni sillä seurauksella, että kävelin itse siihen. Dee riisui illalla itse oman vaippansa ja Ukon sitä ihastellessa (katos ku se onkin taitava!) Dee pissi Been peitolle. Voi, miten taitavaa. Suorastaan ihastuttavaa!
Illalla Ukko lähti auttamaan kaveria jonkun oven kanssa ja Bee ja Cee valitti koko ajan: Miks iskällä kestää niiiin kauan? Mä kyllä soitan sille! Koska se tulee? Mulla on ikävä iskää... (Just joo, ihan kaikki kolme tuntia iskä on ollut tuossa 300 metrin päässä ja te kimpoilette pitkin seiniä!)
Kun Ukko tuli kotiin kerroin, että kyllä täällä on sitten ikävöity aivan hirveästi ja tähän Bee totesi, että eikö sulla muka tulis ikävä, jos iskä lähtis kahdeksi vuodeksi Ruotsiin? (Täh? Mistä lähtien kolme tuntia 300 metrin päässä on verrannollinen kahteen vuoteen Ruotsissa?!?)
Ihan nuo lapsukaiset kyllä uutterasti kantaa kortensa kekoon, että minun töihin meno sujuu suitsaitsukkelaan ja ilman ikävöintiä:D Kuulkaas, se tuntuu aika juhlavalta ajatukselta, kun työkavereiden voi olettaa osaavan kertoa, koska tulevat kylläisiksi, eikä tarvitse sydän kurkussa odottaa, että joku sylkee puuron silmääsi tai heittää mukilla.
Kaivoin kolme roskapussia (yökyökyök) läpi, etsien niitä vaunun osia (siis minulla on vahva mielikuva siitä, että olen niitä pidellyt kädessä ja nakannut ne johonkin)- eipä löytynyt, mutta soitin vaunukauppaan ja uusi keskiö (tai mikä se nyt oikein on?) maksoi ainoastaan 8 euroa ja postitetaan kotiin. Hyvää palvelua! :)
Jahas, tämmöinen juputus irtosi tälle aamulle. Lisääkin on tulossa, mutta yritän nyt vähän skarpata ja luen Ceelle kirjaa.
S.A.
Oih, huomenna on se kampaaja! Voi ilon päivää!
11 kommenttia:
Buaaahhh :D Miten voikin olla niin lohduttavaa ja HAUSKAA vaan lukea, toisen kommelluksista!!! Ihanaa ja niin terapeuttista!!! Kiitos!
Silloin kun sattuu ja tapahtuu, silloin tosiaan sattuu ja tapahtuu! Voi että! ;D Täytyy myöntää, että on aikas lohduttavaa huomata, että muillakin on NÄITÄ aikoja. Tsemppiä!
Lapsilla on erilainen aikakäsitys kun meillä isoiksi kasvaneilla. Siispä naapuri on hyvin verrannollinen Ruotsiin ja muutama minuutti vuosiin.
Minäkin olen työntänyt vaunuja, jossa pyörä ollut viittävaille irti, mutta onneksi huomasin sen vasta kotona (ei tarvinnut taituroida kävellessä).
Eiiiih ha ha haaaaa tämä iski mun huumorisuoneen nyt just ! x-D
Minä riemun päivä teillä onkaan taas ollut. :)
Hm. Oisko se pyörän keskiö tms ollut just se, jonka joku B tai C on ottanut ja heittänyt pois "kun sitä ei tarvita". Se ratas nääs pysyy paikoillaan ihan hyvin, jos vaunuja ei liikuta.
Jos nyt joudutkin noita lapsen ja koiran paskoja siivoamaan, niin lukaseppa
http://www.muistumia.vuodatus.net/blog/2606139/kesan-purkua-i/
Voit vaikka ajatella, että vuoroin vieraissa. Meinaan, että kukahan meidät siivoaa sitten.
Minulla on sellainen teoria että ajankäsitys on suoraanverrannollinen siihen kuinka monta päivää olet elänyt.
Toisinsanoen 1v päivän suhdeluku on 1/365 (0,27%)
kun se aikuisen, sanotaan 30v ihmisellä on 1/30x365= 1/10950. ( 0,009%)
Tästä johtuu sitten sekin että aikuisena päivät ikäänkuin vilisevät käsistä, kun lapsena se päivä oli loputtoman pitkä, kesästä puhumattakaan.
Että ihan oikeassa se B oli 3h lapsella on kuin aikuisella 2 vuotta. Tai jotain sinnepäin :)
(seuraavaksi kysytään miten tämä pätee vanhuksiin? No tietenkin siten että tietyssä vaiheessa kelkka kääntyy ja vertailuluvuksi muodostuu keskimääräinen elinpäivien määrä ;)
---
Kiva päivä sinulla, vois olla itsekullakin pinna tiukalla moisen päivän päätteeksi..
Heh. Paskajuttuja täälläkin, kivaa! ;) Näen sinut lukiessani sieluni silmillä, eipä näytä ainakaan tylsältä :).
Sulle on jotakin mun blogissa: http://rapakon-takana.blogspot.com/2010/09/tunnustus-7-faktaa.html :D
En eilen voinut edes kommentoida kun en tiennyt oisko nauranut vai tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että naurattaa niin kauheasti.
Voin kertoa että olen työntänyt TUPLArattaita niin että niiden rengas irtoaa aina jos ratas hiukan menee sivusuuntaan. Koitapa sitten kävellä mutkaista/kuoppaista hiekkaista maalaistietä ihan viivasuoraan.
Se matka oli kyllä piiiiitkä ja hiki päässä.Ärräpäistä en puhu mitään :X
Sattuneista syistä en edes omista mitään kovin korkeita kenkiä-ihan tarpeeksi selviämistä on tavallisessa elämässäkin-saati että pitäisi koroilla hienostella :)
No kun kerran kysyit, niin:
Ei, en ole KOSKAAN yrittänyt moista edes kumpisaappaissa, saatika korkoläpsyköissä!
Ihailen kovasti suoritustasi, ja olen TAAS kerran niiiin onnellinen, että nuorimmainenkin piltti on jo intissä:)
Mutta ei auta, tähän voi vaan sanoa, että:
"Kikkelis kokkelis! Mitäs läksit!"
: )))))
Tuliko entistä nädempi Äityli? Paa tokumenttia näkyvii, muuten en usko. Mukavaa loppuviikkoa- se hirvenmetästyski alakaa taas :C arghhhh
Lähetä kommentti