8.7.10

Hupsuja juttuja.

Sattuipa hassu juttu! Äsken purkasin kauppakasseja ja ihan entuudestaan tuntematon nainen tuli meille sisään ja kävimme seuraavan keskustelun:

Nainen: Onko teillä semmoinen punainen pakettiauto?
Minä: Öh, eiii.
N: Mutta tässä pihalla on joskus ollut semmoinen?
M: Itseasiassa joo, on. Se oli meillä lainassa.
N: Ai. Mulla olis ollut siihen vara-avaimet.
M: Niinkö? No, se on kyllä meidän kaverin pakettiauto, että kyllä me ne avaimet saadaan toimitettua.
N: Joo, kun mää siivosin laatikoita niin ne löytyi sieltä, ne vara-avaimet siis.
M: Hei, kiitos tosi paljon kun näit vaivaa, että toit ne. Ainahan sitä joskus vara-avaimia tarttee!

Sitten. Niin. No mulla on tapana innostua ihan hupsuista jutuista, niin soitin sitten Ukolle, että arvaas mitä tapahtui ja pulputin iloisena koko jutun ja sitten tietysti soitin toiseen päähän Suomea pakettiauton omistajalle ja vaahtosin sille, kuinka mulla on nyt vara-avaimet sen pakettiautoon.
Ja nyt vähän nolottaa, kun on niin täpinöissään näin pienestä(?) jutusta, että vielä bloggaakin tästä;D

Mutta tuommoisista jutuista tulee vaan semmoinen olo, ettei tämä maailma nyt ihan nurja ole. Vielä on viitseliäisyyttä. Ja käsi sydämelle nyt; kuinka moni olisi nähnyt vaivaa niin paljon, että laatikon pohjalta avaimet löydettyään näkisi vaivaa niiden toimittamisesta oikealle omistajalleen? Minä en olisi luultavasti laiskuuttani ehkä viitsinyt.

Että yksi pieni juttu voi tehdäkin päivästä taas ihan merkityksellisen:)

Ja vielä toinen hauska juttu. Aa selitti ihan tosissaan, että hän luuli pienenä, että liikennevalot haisee grilliltä. Kun Susikairan liikennevalojen kohdalla on grilli, niin siitäpä sitten mielleyhtymä. Liikennevalot haisee grilliltä:)

Vaan täältä tähän taas tällä kertaa!

S.A.

5 kommenttia:

Patonki kirjoitti...

Mitenkä teille aina eksyy kaikkia tuntemattomia ihmisiä?

Minäkin olisin soittanut toiselle puolelle Suomea :) Aa on aina kovin kummissaan kun innostun ihmeellisistä asioista. Tuttu tunne siis.

kukkuluu kirjoitti...

Eikun on just ihanaa, et on olemassa ihmisiä, jotka JAKSAA vielä innostua juurikin pienistä asioista! Mä olisin varmaan kans ollu aivan tohkeissani :)

Maami kirjoitti...

Juurikin tosi ihanaa kun jaksaa innostua pienistä asioista!

Mua jäi hämäämään se että kuin hitossa se avain oli joutunut sille naiselle jos se pakettiauto on vielä toisella puolella suomeakin..öh?! o_O

Susikairan akka kirjoitti...

Maami: Hih, tosiaan tohkeissani naputtelin tuon postauksen, kun muutama "pieni" yksityiskohta jäi mainitsematta;D Siis auton omistaja asuu etelässä ja auto itsessään on kyllä täällä Susikairassa (muttei siis enää meidän pihalla) ja se nainen oli auton edellinen omistaja:D

Patonki:D mullakin vähän ihmetyttää miten meillä aina tapahtuu jotain pikkusen outoa ja meille kävellään pirttiin vähän niinku kotiin. Ehkä se johtuu talon karmasta tai sit meidän omasta karmasta:)

Eläköön elämän pienet ihmeet!!! Hurraa!

Sipulix kirjoitti...

:D voe mahoton että ollut teitäkin ikävä...lomalaisena ei ehi mitään ja nyt oli HIRMUISESTI hirnuttavaa täällä! En pääse siitä virkkausanuksesta yli...iihahhhahahaahahhahaa...(tipuin penkiltä)
POSTITA SE MULLE, JOOOKO???