Helmet ja käärystimet.

Remu-Romu tonkii, ei sentään roskista nyt. Eilen illalla se yritti kaivautua sohvasta läpi. Päättelin, että siellä sohvan takana on varmaan jotain herkkua- lenkkiä tai jotain muuta maistuvaa. Sohvan takana ei ollut mitään ja Remu jatkoi raapimista, nyt sai osansa lämpöpatteri. Sieltä takaa löytyi lelupossu. Omituisinta on vain se, että se possu on ollut hukassa vuoden. Mistähän tuo nyt juolahti yhtäkkiä mieleen: "Kah, patterin taaksehan se possu tuli piilotettua... Ryhdynpä raivokkaisiin etsintöihin ja valjastan koko perheen mukaan touhuun!"

Kiva juttu, eno soitti, että ovat tulossa kylään... Illan päälle meillä onkin ehkäpä jopa tungoksen tynkää. Ääntä takuulla ainakin. Eli matemaattisen kaavan rukkausta...
5-2+1+1+3+3-3-1-1+2-3=5 (tänään ollaan siis kohdassa 3+3-3)

Mulla on nyt pakko kertoa yksi juttu, montakin olisi mielessä, mutta tämä on käsityöhomma ja olen NIIN täpinöissäni siitä, etten malta olla kertomatta vähän. En tiedä olenko kertonut blogissani tai jossain joskus kommentoidessani, että olen ihan heikkona sotaveteraaneihin. Siis pidän vanhuksista ylipäätään, mutta sotaveteraanit... jalat lähtee melkein alta. Ihania!

Niin... oli sitten "Maria!" ohjelmassa tämmöinen juttu, katsokaa videosta ainakin 5 minuuttia alusta! Minä itkin silmät päästäni tuota katsoessani. Kuinka ollakaan, minulla oli kannettava ja pankkitunnarit siinä edessä ja itkulta toettuani tilasin ne hurmaavat helmet. Koska ne on käsintehty, niin ne tarvitsevat arvoistansa seuraa. Minulla oli siitä pipoprojektia varten niitä lankoja sen kymmentä eri sorttia- joten ei muuta kuin toimeen. Se poncho-viittajuttu on osa sitä kokonaisuutta ja nyt olen tekemässä käärystymiä. Siis säärystimiä, mutta käsivarsiin! Toimistolla tuppaa paleltamaan käsiä, mutta sormet pitäisi olla vapaana, niin semmoiset lämmittimet olkoon ratkaisu! Ja noiden kauniiden helmien kanssa... voi vitsi, olisipas nuo omat kötöstykset jo valmiit ja tulisivat ne helmet postissa. Tekstikin on ihan sekavaa, koska olen vain niin innoissani. Jee!

S.A.