6.10.09

Rautajalkasingeri.

Ai, että olen ylpeä itsestäni! En sortunut ostamaan yhtään mitään kenellekään muulle kuin itselleni. Ihana mekko, kasa alusvaatteita, ne legginssit (jotka olivatkin yllättäin kaikkein hankalimmat löytää) ja neuleslipoveri. Yksi neulepaita jäi vielä vähän pohdinnan alle- se itseasiassa oli lähes samanlainen kuin se yksi epäonninen, jonka Ukko taannoin pesi. Olisi siis ollut vähintäänkin oikeutettua ostaa se, mutta jätin vielä. Ehkä huomenna haen sen;D Ystävä osti kaksi muumimukia lisää meille ja nyt niitä on 23 erilaista.

Joopa joo, itse ihmettelen jonkun intohimoa kalliisiin merkkikenkiin ja itse keräilen mukeja, niin että osa on jo pitänyt nostaa turvaan. Laskin nimittäin, että jos se mukihylly tipahtaisi astiakaapista, niin missään desibelimittarissa ei riittäisi asteikko näyttämään lukemia, joilla kiljuisin. Tuosta kiljumisesta tulikin mieleen eräs kerta, kun Ukko päätti siivota sillä välin, kun olin töissä. Kotiin tullessani Ukko ilmoitti myyneensä vanhan rautajalkasingerin osto-ja myyntiliikkeeseen 5 eurolla. Se oli kuulemma veret seisauttava parkaisu, jonka päästin ja vedettyäni henkeä annoin seuraavaan päivään aikaa mennä ostamaan vaikka 50 eurolla se takaisin. Myöhemmin, kun singeri oli saatu takaisin kotiin (5 eurolla ja osto- ja myyntiliikkeensedän säälivällä katseella höystettynä) halusin kuulla Ukon tarinan sille, mikä ihme sai tarttumaan juuri siihen esineeseen, kun omissa romppeissaankin olisi ollut tarpeeksi siivottavaa. "No, kun et sä käytä sitä koskaan!"

Totesin, että sama asia, jos minä myisin kesän kynnyksellä talvirenkaat auton alta. Eihän niitä nyt kuitenkaan käytetä... Tuon episodin jälkeen minä olen huolehtinut omistani ja Ukko omista romppeistaan. Tästä on muuten poikinut monta antoisaa keskustelua tuttavien kanssa. Miehet jotenkin tajuaa heti Ukon näkemyksen, että semmoinen lähes ruosteinen käyttämätön esine on hyödytön ja 5 euroa on varsin hyvä hinta sellaisesta saatuna ja naiset ymmärtää heti, että kyseessä on ollut todella järkyttävä tilanne ja jos vahinkoa ei olisi saatu korjattua, se olisi riittänyt perusteeksi avioeron hakemiselle ja ilman harkinta-aikaa.

Vaan nytpä menen vielä tiskailemaan tiskit pois! Ei jostain kumman syystä väsytä yhtään, kun kaupoilla kiertelyn jälkeen tempaisin kolmen tunnin päiväunet (16-19).

S.A.

10 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Hyvä että ostit itsellesi!

Meidän suvun rautajalkasingeri on ruostesammakko. Saimme vuosia sitten toisen siskoni kanssa isältämme (tarkoituksella) ruostutetut sammakkopatsaat. Ei kulunut kauaa, kun siskoni patsas katosi. Hän etsi sitä pitkään kissojen ja koirien kanssa, kunnes hänen miehensä tunnusti heittäneensä sen roskiin. "Hei kulta, sehän oli ihan ruosteessa", oli hänen selityksensä.

Oma sammakkoni seisoo vieläkin omalla paikallaan kirjahyllyn edessä ja katsoo alaviistosta hyvin tylysti.

Elisa kirjoitti...

Eikös se ole niin että toisen romu on toisen aarre. Ainakin meidän perheessä pitää paikkansa, toisen rojut olisi NII-IN helppo siivota ja hävittää. Mutta kun se oma kaappi/hylly pitäisi siivota, niin miten se voikaan olla niin vaikeaa?

liskonainen kirjoitti...

meillä puolestaan muuttoapulainen päivitteli miksi noita kiviä pitää raahata laatikkotolkulla, eikö niitä voisi heittää pois?

mcgyver loi varoittavan katseen ja kielsi puhumasta minun kuulteni tuommoisia.

viisas ja omasta turvallisuudestaan huolehtiva mies. nyt on myös poikansa, siis tämä muuttomies.

vilukissi kirjoitti...

Ai että ... voin vain kuvitella veret seisauttavan huutosi! Olipas hauska tarina.

Sipulix kirjoitti...

:D meiltä löytyis ukolle KAKSI Singeriä! Saa hakea.

Onnea onnistuneesta shopiskelusta! Hyvä tyttö!

Holly kirjoitti...

Oi, joi! Ukko meni tekemään ihan kamalia! Onneksi sait sen takaisin. Tövkeetä!

Legginsejä pohdin minäkin, olisivat kätevämmät kuin sukkahousut (etenkin jos mahtuisivat housujenkin alle, mutta kun eivät mahdu eikä tästä isompia housuja hankita!).

Riepu kirjoitti...

Ai että, milloinhan sitä ite kerkeäis kaupungille.. No, sie olet ostellu minunki puolesta :)

Meillä äiti varastoi 20vuotta vanhoja vaatteita varastoon kun ei raaski luopua niistä. Tunnearvoa on kuulemma niin paljon.
Mie olen 15 muumimukia jäljessä! O-ouuu

Ruska kirjoitti...

Ihana, kun olet päässyt vähän hemmottelemaan itseäsi =) Mut ajatella, muumimukit ne vaan lisääntyy, mutta päivät vähänee... Elämme jännittäviä aikoja :D
Takautuvan osanoton Ukon tempauksen johdosta lähettää n. 15 muumimukin haltija

stansta kirjoitti...

Onneksi sait Singerin takaisin! Mulla tuota romua piisais. Työkaveri sanoi tänään, että "sulla taitaa sitten olla oikea aarreaitta" kun kerroin eilen löytäneeni kassillisen vanhoja Käsityökerho-lehtiä, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Niin taitaa olla. Ja onkin.
Alkaa jännittää tuo lukema "pesukoneessa", hui! Toivotan jo nyt ensimmäisen kerran hyvin menevää ROI:n reissua!!!

Patonki kirjoitti...

Mullakin on hirmukasa muumimukeja! Kun muutettiin tänne patonkimaahan ja osa kamoista jäi omaan kotiin kotoSuomeen miehen veljen hoteisiin, nostin arvokkaimmat mukit eri hyllylle ja vannotin, ettei niitä saa käyttää. Nyt kesällä kun oltiin kotosalla käymässä, kyseli veljen tyttöystävä että "mitäs mukeja nyt saa käyttää ja mitä ei". Apua, pitää mua ihan hulluna! Mutta onneksi en näemmä ole ainoa ;)